Veriyhteys keskittyy pääasiallisesti suomalaiseen vastarintakulttuuriin, koska ketkään muutkaan, varsinkaan ulkomaalaiset, eivät sitä ymmärrettävästi tee. Silloin tällöin huomioimme myös muiden maiden riennot ja levyt, varsinkin jos niillä on yhteys yhteiseen eurooppalaiseen perintöömme.
Tämä korostuu erityisesti silloin kun suomalaisia RAC- tai NSBM-yhtyeitä esiintyy ulkomailla. Viime viikonloppuna tähän antoi syyn Oslon alueella pidetty iso yleiseurooppalainen RAC-konsertti, jossa oli esiintyjiä Norjasta, Ruotsista, Suomesta, Virosta, Saksasta ja Kreikasta. Yleisöä oli saapunut kaikkialta Euroopasta, pohjoismaiden Norjan, Ruotsin ja Suomen lisäksi vierailijoita tuli Saksasta, Englannista, Skotlannista, Ukrainasta, Sloveniasta, Kreikasta, Slovakiasta, Tsekeistä, Puolasta, Espanjasta, Itävallasta, Sveitsistä, Irlannista ja Uudesta-Seelannista.
Norjassa RAC/NSBM konsertteja on järjestetty harvakseltaan ilman tiedotusvälineiden suurempaa kiinnostusta. Otin viikonlopun suur-Oslon keikan tiimoilta puhelimitse yhteyttä tapahtumassa esiintyneeseen laulaja Mukeen, joka kertoi bändinsä Mistreatin esiintyneen Norjassa pari kertaa aiemmin, mutta vasta nyt valtamedia sai sätkyn ”natsikonsertista”. Jo viikkoja ennen konserttia äärivasemmisto oli syöttänyt tuttuun tapaansa kauhutarinaa tulevasta ”natsikonsertista”. Tarkoituksena oli luoda painetta ja näkyvyyttä, jotta konsertti voitaisiin peruuttaa eli ”canceloida”. Sikäläistä äärioikeistohysteriaa oli vielä lisännyt Norjan tv:ssä uusintana lähetetty pohjoismaista kansallisradikalismia tarkasteleva dokumentti Pohjolan pojat (2023), sarja, joka on nähtävillä nyt myös Yle Areenassa.
Soroslaisen Antifan onnistuikin lietsoa mediaan Stasi-tyylistä ”vakoile naapuriasi” asennetta siinä määrin, että alkuperäisenä konserttipaikkana toimineen urheiluseuran vapaa-ajan tilan ylläpitojohtaja otti median ohjeista vaarin ja kävi kieli vyön alla läähättäen perjantaina tarkistamassa, löytyisikö tilojen pöytien alta kurkistelevia uusnatseja. Maan suurin iltapäivälehti VG otti tietenkin tapahtuneesta kaiken ilon irti ja julisti uutisessaan Idrettslagsleder stanset arrangement for påståtte nynazister på Romerike (”Urheilujoukkueen johtaja pysäytti tapahtuman väitetyille uusnatseille Romerikessa”) konsertin tulleen peruutetuksi.
Paikallisen urheiluseuran pomosta Tom Sigurd Hagenista leivottiin välittömästi rohkeaa antifasismin sankaria ja demokratian pelastajaa, mutta hyvään tarinaan toi varjon hänen kummalliset lausuntonsa, joiden mukaan hän pääsi rauhallisissa merkeissä yhteisymmärrykseen konsertin järjestäjien kanssa tapahtuman peruuttamisesta. Perjantain ei pitänyt olla konsertin varsinainen pääilta, vaan silloin piti esiintyä vain akustisia artisteja. Joka tapauksessa yleisö poistui rauhallisin mielin pois paikalta sen jälkeen kun Hagen tuli pää punaisena vaatimaan fasistisen tapahtuman lopettamista. Kun tieto tästä saapui Norjan valtamediaan, varsinkin valtiollinen tv-kanava NRK alkoi rakentaa kauhufiktiota, jossa pettyneet ”uusnatsit” hyökyisivät raivoisina Oslon keskustaan hakkaamaan viattomia maahanmuuttajia ja homoja. NRK:n verkkosivujen valeuutinen Frykter å møte nynazister i Oslos gater: – Folk er redde for å bli skada (”Pelko uusnatsien kohtaamisesta Oslon kaduilla: - Ihmiset pelkäävät loukkaantuvansa”) on osoitus taitavasta manipulaatiosta, jossa tavallisen oslolaisen kaduntallaajan realistisista uhkatekijöistä tehdäänkin uhreja.
Aivan samanlainen kuvio nähtiin Turussa loppukesällä 1995, jolloin suuren RAC-konsertin (Freikorps, Mistreat, Svastika, Brutal Skins) varalta valtamedia varoitteli ”ulkomaalaisia” (neekereitä ja arabeja) välttämään liikkumista kaupungin keskustassa. Kuinka sitten kävikään….päivää ennen keikkailtaa arabit hyökkäsivät puukoin Turun keskustassa skinheadien päälle puukottaen neljää hengenvaarallisesti. Suomalaisen median lietsoma natsihysteria oli toiminut niin kuin pitikin eli vastuuttomat rotumuukalaiset saivat kuin saivatkin vihdoin ”moraalisen syyn” puukottaa kantaväestöä (tosin tapaus kostettiin viikkoa myöhemmin korkojen kera, mutta tällä kertaa media ei jostain syystä jaksanutkaan kiinnostua ”äärioikeiston” väkivallasta).
Norjan media ja Antifa luulivat pääsevänsä jo voitolle, mutta fiksut konserttijärjestäjät olivat jo etukäteen varautuneet tulevaan paskamyrskyyn. Muke totesikin puhelimessa ykskantaan, että perjantain teatraalinen keikan peruuntuminen ei ollut este tapahtumalle, vaan pelkkä hidaste. Tämä selittää sen, miksi järjestäjät, bändit ja yleisö suhtautuivat niin rauhallisesti Oslon koillisosan Romeriken keikan peruuntumiseen.
Suurten RAC-konserttien järjestämiseen traditioon on aina 1980-luvun Englannista lähtien kuulunut toisen tai jopa ko9lmannen keikkapaikan varaus, jota järjestäjät ovat pitäneet alusta lähtien varsinaisen show'n kiintopisteenä. Näin toimittiin myös Norjassa ja lauantainen keikka pidettiinkin komeissa tiloissa ilman ulkopuolista häirintää. Muke tosin kertoi, että Antifan huppupäät olivat tapahtuman jo ollessa käynnissä kyenneet jäljittämään paikan, mutta ainoa mitä he pystyivät tekemään oli ulkopuolella väijyminen ja suttuisten valkokuvien ottaminen osoituksena George Sorosin hyödyllisten idioottien nerokkaasta salapoliisityöstä!
Koska keikkapaikka muuttui varapaikaksi, konsertin aikataulu joutui joustamaan alusta lähtien. Seitsemän esiintyjää yhdelle illalle on melkoinen maraton, jonka vuoksi viimeinen esiintyjä norjalainen Likvan pääsi soittamaan vasta aamu kahden kolmen maissa. Suurin osa ulkomaalaisesta yleisöstä oli tullut katsomaan Mistreatia, ja aikaisten lentojen vuoksi moni halusi nähdä bändin hyvissä ajoin. Ääneen lausumattomana pääesiintyjänä olleen Mistreatin olisi pitänyt esiintyä katraan loppupäässä, mutta yleisön vaatimuksesta bändi aikaisti keikkansa ja pääsi aloittamaan ”jo kello 23.30”!
Misukoita aiemmin lauteilla olivat käyneet hailaamassa tapahtuman avannut ruotsalainen kansallissosialistinen trash metal orkesteri Blodtörst, virolainen Revalers ja kreikkalainen Skumshot. Vaatimattomana miehenä tunnettu Muke totesi puhelimessa lakonisesti, että heidän keikan aikana lavan edustalla kävi ”helvetinmoinen mylly”. Joitakin Mistreatin keikkoja nähneenä en epäile luonnehdintaa! Mistreatin jälkeen estradille astui saksalainen ”yllätysesiintyjä”, NS rap skeneä edustanut huuliveikko. Loput kaksi esiintyjää, suomalainen Aryan Hammer ja Likvan edustivat NSBM-musiikkigenreä. Suomesta tuttu tyylien sekoittaminen saman aatteen alla on viimeistään nyt saavuttanut myös Norjan.
Iltapäivälehti VG:n uutisessa kerrottiin perjantain yleisön olleen noin sata henkilöä, mikä lienee totta, koska kyseessähän oli vasta lämmittelyilta. Eri lähteistä saadun tiedon perusteella lauantain pääkeikka keräsi yli 200 osallistujaa, jota voidaan pitää varsin hyvänä määränä Norjassa.
Jos kyse olisi ollut parista sadasta kosher-konservatiivisesta äärioikeistolaisesta, media olisi tuskin kiinnostunut asiasta. Sitä vastoin kun yhteen paikkaan kerääntyi globalistiseen lumedemokratiaan vihamielisesti suhtautuneita rotuaktivisteja, se synnytti vaistomaisesti kontrolloimattoman hysteriakohtauksen aina niin rationaalista uutisvälittäjää teeskentelevässä valtamediassa. Tuo samainen valtamedia jaksaa 60-lukulaisessa punamädätys-nostalgiassaan korostaa yhä rockin kapinallisuutta, mutta silloin kun esiin astuvat vallitsevat arvot kyseenalaistavat todelliset rockterroristit kitaroineen, se huutaakin vihaamaansa Systeemin virkavaltaa ja poliisia apuun...
Kiitos: Mistreat-yhtyeen laulaja Muke (haastattelu) ja kitaristi Jose (kuvat)
Arvio: RL
