Linkki kappaleeseen "Monikulttuurin lieveilmiölaulu".
Viimeaikainen uutisointi on omiaan kysymään onko mitään muuta musiikkia joka kehtaa tarttua siihen suhteellisen laajojen kansanjoukkojen turhautumisesta kumpuavaan tunteeseen?
Meille markkinoidaan jos minkälaista viihdettä ja protestilaulua, mutta jo Arttu Wiskari on liian junttia ja liian populistista musiikkia olla hyväksyttyä pop musiikkia. Ja vaikka kansan suosio on ilmeisen taattu.
Mikä olisi tilanne jos melodialtaan ehdottoman tarttuva ja teksteiltään uskaliaan suorasukaisen rehellinen Sniper pystyisi tavoittamaan edelleen varsin mittavan Klamydian fanikatraan?
Jo vuonna 2003 julkaistu “Sotaa!” CD, josta ilmestyi bonus biiseillä varustettu vinyyli 2012, on edelleen yhtä ajankohtainen kuin ilmestyessään. Kappaleet kuten Soturin Laulu, Vapauden Sorturit, Vala, Elämästä Kuolemaan ja oikeastaan kaikki levyn kappaleet kuuluu Suomalaisen rotutietoisen rock’n’rollin ehdottomaan kärkikastiin! Kappaleet kuten Monikulttuurisuuden Lieve-Ilmiölaulu on 2015 jopa olennaisempia kuin yli 10 vuotta sitten. Meillä on vielä näkemättä isot vastarinnan aalto, mutta tyytymättömyys kasvaa ja tulevaisuuden näkymät tuo monelle itsestäänselvyytenä että pian kysytään kenen riveissä seisot.
Valtavirtamedia varmasti välttelee tätä olennaista kysymystä kitkerään loppuun asti, mutta monelle siihen on vastaus joka sykkii yhtä voimakkaana kuin veren pulssi. Maa ja kansa voi hukkua rappioon - mutta köyden päivä odottaa toteaa Sniper kappaleessa “Monikultturisuuden lieve-ilmiölaulu”.
Vinyyli LP jakelussa Sakaramiinalla.
VY
