Teksti: Iku-Tiera
Oulussa ei viime vuosina ole ollut valtavasti Black Metal -tapahtumia, joten jokainen järjestetty iltama on erittäin tervetullut. Keikkojen vähäiseen määrään nähden onkin merkittävää, että kaupungissa ja sen ympäryskunnissa toimii suuri joukko aktiivisia bändejä. Onkin hienoa, että keikkajärjestämisen skene on jälleen hiljalleen aktivoitunut paikallisesti. Huhtikuun alussa järjestetyssä New Barbarians Vol. 1 -tapahtumassa oli monenikäistä BM-väkeä 1990-luvun veteraaneista nuorempaan polveen, mikä loi tilaisuuteen erityisen hienon ilmapiirin. Lisäksi vihantilainen Heavy Metal -legenda Gobra toi paikalle aivan omanlaistaan yleisöä: hieman iäkkäämpiä Hard Rockin ja hevin ystäviä, joille tämä oli mahdollisesti ensimmäinen Black Metal -painotteinen keikkailta.
Kantakrouvi osoittautui toimivaksi keikkaympäristöksi aivan Oulun keskustassa. Saapuessani paikalle väkeä oli jo alkanut kertyä baariin sisälle, vaikka ensimmäinen yhtye ei ollut vielä aloittanut. Tunnelma oli erittäin toverillinen, ja myyntipöydillä oli tarjolla laaja kattaus sekä uudempia että vanhempia julkaisuja.
Paikallinen Hatespirit on aito underground-tekijä, jonka musiikissa yhdistyvät norjalaislegenda Ildjarnin äärimmäisen raaka ja yksinkertainen ilmaisu sekä 1990–2000-lukujen puolalaisen ja suomalaisen black metallin synkän iskevät melodiat. Ilta potkaistiin käyntiin Conan Barbaari -elokuvasta tutulla introlla, joka kuvasi monella tasolla yhtyeen sitoutumista sotaisiin ja muinaisiin indoeurooppalaisiin teemoihin – mytologiasta kuolemaan ja taisteluun. Olen todistanut Hatespiritin livenä jo viime vuosikymmenellä, joten kyseessä on suhteellisen pitkäikäinen projekti, jonka näen mielelläni vielä moneen kertaan lavalla. Viimeisenä vetona yhtye esitti energisen coverin suomalaisesta BM-klassikosta “Kunnia, Armageddon!”, m⁸ikä sai yleisöön kunnolla liikettä.
 |
| Hatespirit |
Seuraavaksi lavalle nousi niin ikään paikallinen Beleth’s Trumpet, joka on nuoresta iästään huolimatta kartuttanut jo huomattavasti nimeä ja keikkakokemusta. Siinä missä Hatespiritin soundi ja habitus ovat pakanallisia ja luonnonläheisiä, Beleth’s Trumpet painottaa äärimmäistä pimeyttä. Tästä huolimatta bändin äänimaisemassa on myös selkeästi tunnistettava suomalainen pohjavire. Yhtyeen live-esiintymiset tunnetaan kuolemanläheisestä kuvastostaan, eikä tälläkään kertaa tehty poikkeusta: lavalla nähtiin verta, piikkilankaa ja kalloja. Lopputuloksena oli puhdasta ja aggressiivista Black Metallia – täydellinen jatko illalle.
 |
Beleth's Trumpet
|
New Barbariansin villi kortti oli perinteistä Heavy Metallia louhiva Gobra, jonka “Eternal Finlandia Tour” on jatkunut jo nelisenkymmentä vuotta! Kyse ei siis ole nuoremman polven retroilusta, vaan autenttisesta paluusta aikaan ennen internetiä – aikaan, jota määrittivät Saxonin vinyylit, fanien tekemät paperi-zinet ja kasettien treidaaminen. Triona esiintyneen Gobran soitosta huokui itsevarmuus ja vilpitön rakkaus musiikkiin. Hyvän mittainen setti tarjosi sopivan sekoituksen menevää heviä ja hyväntuulista Hard Rockia. Mukaan mahtui myös illan ainoa slovari. En ole varma, milloin yhtye on viimeksi esiintynyt Oulun keskustassa, mutta yleisön äänekkäät suosionosoitukset vaikuttivat olevan artistien hymyistä päätellen erittäin tervetulleita.
 |
| Gobra |
 |
Morgal
|
Illan pääesiintyjä oli Etelä-Suomesta ponnistava Morgal, jonka tyyli yhdistää meheviä kitaraharmonioita ja sooloja raivokkaaseen, Death/Thrash-vaikutteiseen Black Metalliin. Morgalia on usein verrattu ruotsalaiseen Nifelheimiin. Tällaisessa ultranopeassa ja väkivaltaisessa paahdossa on tärkeää, että soundit eivät puuroudu live-tilanteessa. Onneksi äänimies osasi asiansa, ja kunnianhimoisten sävellysten nyanssit kuuluivat kirkkaina yleisöön yhtyeen armottoman piiskauksen läpi. Morgal oli äärimmäisen kovassa keikkakunnossa: jokainen jäsen hoiti tonttinsa täydellisellä antaumuksella, ja kokonaisuus oli lähes läkähdyttävä kokemus. Tämä oli yksi viime vuosien huippukokemuksia keikkarintamalla, ja tahdonkin kiittää suuresti New Barbariansin järjestäjiä ainutlaatuisen kattauksen saattamisesta saman katon alle!
Yritykset perua keikka
Illan aikana kuulin useammalta paikalliselta, että New Barbarians oli alun perin tarkoitus järjestää pienemmässä tuiralaisessa Tuisku Pubissa, mutta äärivasemmiston painostuksen vuoksi tilaisuus siirrettiin keskustassa sijaitsevaan Kantakrouviin. Ratkaisu osoittautui onnenpotkuksi: Krouviin mahtui huomattavasti enemmän maksavaa yleisöä, minkä lisäksi se tarjosi keskeisen sijainnin, aidot keikkapuitteet sekä ammattimaisen äänentoiston ja valot. Keikkaboikotteja vaatineet äärivasemmistolaiset tekivät näin lopulta palveluksen Oulun Black Metal -skenelle – lämpimät kiitokset siitä!
Boikottikampanja oli kuitenkin varsin erikoinen ilmiö, sillä New Barbariansin konseptissa tai illan aikana esiintyneissä bändeissä ei ollut mitään poliittista. Kyse oli – yhtä Heavy Metal -yhtyettä lukuun ottamatta – puhtaasta Black Metal -tapahtumasta, jossa vallitsivat genrelle ominaiset teemat: kuolema, luonto ja mytologinen kuvasto humanismin, egalitarismin ja materialismin sijaan. Tämä ei kuitenkaan sopinut oululaisille underground-musiikin portinvartijoille, jotka ovat pyrkineet monopolisoimaan paikallisen alakulttuurielämän Kulttuuriyhdistys Paskakaupunni ry:n, Tilaa kulttuurille ry:n ja Tukikohta-nimisen kulttuurikeskuksensa (Sorvarintie 5, 90530, Oulu) määräysvaltaan. Näiden marxilaisten arvojen nimiin vannovien toimijoiden linjausten mukaan Black Metal -yhtyeillä ei tulisi olla oikeutta esiintyä heidän tiloissaan, mikäli artistit eivät sitoudu julkisesti “antifasistisiin” arvoihin. Samalla Tukikohta-aktiivit vaativat Black Metal -boikotteja kuitenkin myös epäpoliittisiin baareihin! Käytännössä kyse on yrityksestä politisoida koko Oulun underground-musiikkikenttä uhkailemalla baareja, joissa esiintyy yhtyeitä, jotka eivät suostu heidän vasemmistolaisen propagandansa levittäjiksi.
 |
| Elle Kokkonen, Eetu Viita, Vesa Karppinen, Tatu Junno |
Keikkaillan jälkeen kävin tarkastelemassa yhteisöä, jossa New Barbariansia vastaan suunnattua kampanjaa oli edistetty: Punk in Finland -foorumia. Pian kävi ilmi, että tuiralaiselle Tuisku Pubille oli lähetetty useita uhkailuviestejä, joiden taustalla oli tunnettuja paikallisia äärivasemmistolaisia alakulttuurivaikuttajia. New Barbariansin konsepti raivostutti erityisesti Black Metal -turisti Eetu Viitaa (nimimerkki “Punk tietokone”), noise- ja folk-piireissä liikkuvaa transu Elle Kokkosta (nimimerkki “Sergio pissahätä”), metalliartistia ja poliittista väkivaltaa kannattavaa vasemmistoaktiivi Vesa Karppista (nimimerkki “Karppinen”) sekä Hautaveri- ja Hebosagil-yhtyeistä tunnettua mätisäkki Tatu Junnoa (nimimerkki “Mua ei noin vaan naruteta”). Samassa Punk in Finlandin keskusteluketjussa vaadittiin myös, että Black Metallista tehtäisiin jälleen “vaarallista” aloittamalla “natsien hakkaaminen”.
New Barbariansin vastaista uhkailukampanjaa lietsonut joukko tarjosi varsin kuvaavan läpileikkauksen oululaisen kommunistialakulttuurin nykytilasta. Qwälen-yhtyeen nokkamies Eetu Viita haaskaa merkittävän osan ajastaan masinoidakseen Instagram-kampanjoita Black Metal -keikkoja vastaan eri kaupungeissa. Viita ei ole tunnettu siitä, että hän haastaisi vihaamiaan ihmisiä kasvokkain, vaan hän nojaa sosiaalisen median kautta leviäviin moraalipaniikkeihin. Kun tapahtumien virtuaalinen maalittaminen epäonnistuu, Viidan keinot jäävät vähäisiksi. Viidan suhdetta Black Metallin arvoihin kuvaa se, että Qwälenin tuoreimmalla levyllä vokaaleissa vierailee paikallinen naispappi Nuusa Niskala, josta on tehty jopa veronmaksajien rahoittama Ylen dokumentti.
Onkin kiinnostavaa huomata, että Qwälenin ja sen sisaryhtye Hautaveren edustama “antifasistinen black metal” muistuttaa monin tavoin 2000-luvun alun kristillistä “un-black metal” -ilmiötä, jossa musiikkityyliä pyrittiin valjastamaan abrahamilaisen uskonnollisen sanoman välineeksi. Tässä valossa naispapin mukanaolo Qwälenissä ei ole yllättävää. Tarina ei kerro, onko Viita joutunut selittelemään feministi-Niskalalle aiempia misogynistisiä lyriikoitaan tai menneisyyttään, mutta aihe on herättänyt kuohuntaa, ja Qwälen on kohdannut siksi myös keikkaperuutuksia. Esimerkiksi yksi yhtyeen Baltian-keikoista peruuntui samana viikonloppuna, kun New Barbarians järjestettiin. Voit itse vetää johtopäätöksesi Viidan edelliselle yhtyeelleen kynäilemistä "Huoraa turpaan" -lyriikoista:
"Huora, sut saadaan vielä!
Huoraa turpaan, päätä patteriin!
Huora, hiuksista vittuun!
Huoraa turpaan, päätä patteriin!"
Myös Elle Kokkonen tunnetaan paikallisesti poliittisesta aktiivisuudestaan yksinoikeudella internetin ihmemaailmassa, sillä hänen "antifasisminsa" rajoittuu foorumeiden ja sosiaalisen median turvalliseen digitaaliseen kaikukammioon. Kun yritykset perua New Barbarians epäonnistuivat, SSRI-lääkkeiden ja oluen pöhöttämän Kokkosen konkreettiset toimet jäivät uhon tasolle. Hänen njihe-projektinsa esiintyi New Barbariansin kanssa samana iltana aivan Kantakrouvin vieressä Klonkassa, mutta vaikka Kokkonen oli paikalla, ei Punk in Finlandilla kaavailtua Black Metal -vastaista fyysistä mielenilmausta päästy Oulun kaduilla todistamaan.
Hakemuksen tiivistelmä
Työskentelen kirjoittajana ja muusikkona kahden projektin parissa: kirjoitan tragikoomisen Harakanpesä-näytelmän sekä teen njihe-sooloprojektini kolmannen pitkäsoiton. Harakanpesä-näytelmä kertoo Saamenmaalle paluumuuttavasta moniongelmaisesta queer-pariskunnasta, jonka elämä on yhdistelmä musiikkialakulttuurien päihdehuuruista oman maailman luomista ja toisaalta kalanhajuista pohjoisinarilaista kylämeininkiä.
Teoksessa on omaelämäkerrallisia elementtejä, vaikka se onkin fiktiota. Kirjoitan näyttämölle todellisuuttani, jossa päihdeongelmaiset, mielenterveyskuntoutujat, syrjäkylien väki ja queerit ovat keskiössä monitahoisina toimivina itseinään."
Siinä missä äärivasemmisto saa miljardöörisuvuilta kymmenientuhansien eurojen lahjoituksia ja kaupungin tukemia puoli-ilmaisia kiinteistöjä kulttuurikeskuksikseen, New Barbarians edusti aitoa omaehtoista alakulttuuria, joka toimii ilman valtavirran tukea ja jopa valtavirran vastustuksesta huolimatta!
Onnistuneen keikkaillan päätteeksi Black Metal -kansaa siirtyi myös jatkoille äärivasemmiston suosimaan Snooker-baariin, ja illan kulku pysyi rauhallisena kaikesta vastapuolen virtuaalisesta ennakkouhkailusta huolimatta. Kontrasti "antifasistisen" puheen ja tekojen välillä oli silmiinpistävä. Lopulta New Barbarians osoitti, että Oulun Black Metal -skene on elinvoimainen ja kasvusuhdanteessa. Aktiiviset yhtyeet, pienjulkaisijat ja keikkajärjestäjät pitävät huolen siitä, että toiminta jatkuu uhmakkaana ja alakulttuurin alkuperäisille vereville arvoille uskollisena.
