Kirjoittanut: professori Kevin MacDonald
Julkaistu: Occidental Observer -verkkolehdessä 9.11.2016
Käännös ym: Veriyhteys-kollektiivi
Tämä on uskomaton voitto. Tähdet olivat kohdallaan. Aluksi oli vain ohuen ohut mahdollisuus, että Trump ylipäätään valittaisiin ehdokkaaksi. Seuraavaksi hän oli tarpeeksi onnekas saadakseen vastustajakseen pahiten korruptoituneen ja vähiten karismaattisen ehdokkaan koko Yhdysvaltain presidentinvaalien historiassa (uskon, että Joe Biden, mahdollisesti jopa Bernie Sanders, olisi voittanut Trumpin), vieläpä hetkenä jolloin amerikkalaiset vaativat muutosta katseltuaan kahdeksan vuotta Barack Obamaa.
Pohjimmiltaan kyseessä on valkoisten amerikkalaisten voitto heille vihamielisistä oligarkeista, jotka ovat hallinneet maata vuosikymmeniä. Trump onnistui republikaanipuolueen haltuunotossa ja voitti, vaikka valtaosa puolue-eliittiä kieltäytyi joko kokonaan tukemasta häntä tai antoi hänelle vain haalean ja epäröivän tukensa.
Vuoden 2015 toukokuussa pidin tilannettamme melko lohduttomana. Ei vaikuttanut siltä, että kykenisimme murtautumaan eliitin konsensuksen läpi, joka hallitsi kaikkia amerikkalaisen elämän alueita: tiedotusvälineitä, (niin televisioita, lehdistöä kuin Hollywoodin elokuvateollisuutta), akateemista maailmaa, politiikkaa, Wall Streetiä ja kaikkien suuryritysten johtokuntia. Meidät oli suljettu järjestelmällisesti ulos ja oli selvää, että valtaapitävät tahot eivät suostuisi antamaan meille paikkaa pöydässä.
Kun Trump ilmoitti ehdokkuudestaan, sitä oli vaikea ottaa vakavasti, vaikkakin hänen kannanottonsa koskien maahanmuuttoa, kansallismielisyyttä, poliittista korrektiutta ja kaupankäyntiä herättivätkin vastakaikua. Välitön reaktioni oli kuitenkin se, että Trumpilla on puolellaan kaksi aivan ainutlaatuista etua: hän on julkisuuden henkilö ja hän on hyvin, hyvin rikas.
Sellainen henkilö saa äänensä kuuluviin, häntä ei ole mahdollista vaieta kuoliaaksi eikä hän ole riippuvainen samoista korruptoituneista tahoista, jotka normaalisti rahoittavat Amerikkalaisia poliitikkoja puolueesta riippumatta. Itse asiassa tiedotusvälineet korkeat katsojaluvut silmissään antoivat hänelle lukemattomia tilaisuuksia saada sanomansa esiin. Kuka tahansa varsinainen vaihtoehto-oikeiston [Alt Right] jäsen olisi voinut puhua samoista asioista, mutta hän olisi voinut saman tien seistä puhumassa yksin omassa vaatekomerossaan. Jo tuolloin, vuoden 2015 heinäkuussa, oli selvää, ettei Trump ole tavallinen republikaaniehdokas.
[Trump] ei todellakaan menettänut arvostustani silloinkaan kun hän arvosteli kahta hänelle vihamielistä näkyvää republikaanipuolueen toimijaa/Israel-lobbajjaa, eli Charles Krauthammeria ja Jonah Goldbergia. Lisäksi muistakaamme Twitter-tapauksen: “Vakuutan että olen paljon fiksumpi kuin Jonathan Leibowitz — tarkoitan siis Jon Stewart @TheDailyShow,” twiittasi Trump, ja lisäsi perään: “joka muuten on täysin yliarvostettu.” On tietenkin “antisemitismiä” todeta kenenkään olevan juutalainen, sillä on täysin pöyristyttävää ajatella, että juutalainen identiteetti saattaisi mitenkään vaikuttaa hänen näkemyksiinsä. Kuten me kaikki tiedämme, juutalaiset ovat niin kuin kuka tahansa muukin meistä.
Pian ilmeni, että, että Trump ymmärsi valkoisessa Amerikassa kytevän suuttumuksen paremmin kuin kukaan muu, ja hän oli valmis myös pukemaan sen sanoiksi ja kertomaan sille sen, mitä se halusi kuulla. Erityisesti hän vetosi valkoiseen työnväenluokkaan (jossa hänen kannatuksensa oli 72%, Clintonin saadessa vain 23%), mutta myös valkoisiin naisiin (53-43), ja jopa korkeakoulutettujen valkoisten naisten ryhmässä hän hävisi vain 51-45 (CBS:n ovensuukysely). Näyttää siis siltä, että kovin monet yliopistoissa opiskelleet valkoiset naiset päättivät olla uskomatta naistutkimuksen ja afrikkalais-amerikkalaisen opinto-ohjelman luennoitsijoita.
Vaikka on päivänselvää, että edessäpäin on vielä paljon on kamppailua, tämä on silti loistava kunnian päivä.
Seuraava analyysi on laajennettu versio Radix Journalissa julkaistusta artikkelisarjastani, jossa käsitellään Trumpin merkitystä.
Vaihtoehtooikeisto
Vaihtoehto-oikeisto on luontevasti hakeutunut tukemaan Trumpin kampanjaa, ja hyvästä syystä. Monet vaihtoehto-oikeiston tavoitteista ovat vaikeasti saavutettavissa jopa sellaisenkin presidentin alaisuudessa, joka on täysin sen ajatuksen kannalla, että Amerikan on aika ryhtyä ottamaan huomioon sen perinteinen valkoinen enemmistö. Jo ennen vaaleja Trump oli ehtinyt vaikuttaa amerikkalaiseen politiikkaan vaihtoehto-oikeistolle erittäin myönteisellä tavalla ja nyt kun Trump on voittanut, vaikutus vain kasvaa.
•Trump on kommentoinut maahanmuuttoa tavalla, jota ei ole puoleen vuosisataan pidetty salonkikelpoisena: paperittomat maahanmuuttajat ulos, rajat kiinni, kansalaisuuden evääminen maan rajojen sisäpuolella syntyviltä ulkomaalaisilta, muslimien maahanmuutto katkolle ja ylipäätään saattaa maahanmuuto vastaamaan jälleen työvoiman tarvetta eikä jotakin moraalista imperatiivia (ihannetapauksessa vierastyöläiset eivät saisi kansalaisuutta). Hän pitää Angela Merkelin toimia Saksassa mielettöminä ja lausuntojensa perusteella hän vastustaa länsimaisten yhteiskuntien peruuttamatonta muuttamista massamaahanmuutolla ja monikulttuurisuudella (“Pariisi ei ole enää Pariisi”).
•Trump rohkaisee ja antaa energiaa eurooppalaiselle kansallismieliselle oikeistolle. Se on käytännössä Brexit steroideilla – äänestäjien huuto, joka vaatii ettei sama kehitys voi enää jatkua, ja että perinteisten elämän edellytysten tuhoamisen on päätyttävä. Vaikka se ei lopulta johtaisikaan mihinkään muuhun, se on jo nyt kuin rattaistoon heitetty jakoavain. Revitään kaikki alas! Näin ei voi jatkua! Äänestäjät vaativat loppua merkityksettömille sodille, loppua meitä vihaavien ja sopeutumiskyvyttömien ja -haluttomien ihmisten maahantuonnille
•Trump on riisunut perinteisten konservatiivien naamion. He ovat olleet republikaanipuolueen ideologian ja ulkopolitiikan ytimessä 1980-luvulta lähtien. Aivan Trumpin kampanjan alusta asti neokonservatiivit ovat johtaneet #neverTrump-kampanjaa, siitä huolimatta, että Hillary Clinton presidenttinä olisi katastrofi republikaanipuolueelle. Se olisi nimittäin taannut liberaalin/vasemmistolaisen äänestäjien enemmistön kaukaiseen tulevaisuuteen, Clinton kun olisi antanut oleskeluluvat miljoonille laittomille maahanmuuttajille ja nostanut maahan otettavien pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien määriä dramaattisesti. Clintonin nimitykset Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen olisivat raadelleet perustuslain ensimmäisen lisäyksen luomalla ”vihapuhetta” koskevia lakeja. Samoin toinen lisäys revittäisiin kappaleiksi. Kukaan oikealla aina perinteisistä rajoitetun hallinnon konservatiiveista aina vaihtoehto-oikeistoon ei missään nimessä voisi toivoa tätä. On myös vaikea uskoa, että kaikkein vaikutusvaltaisimpien juutalaisten ja Israelille myönteisten neokonservatiivien sitoutumiset eivät olisi ei-juutalaisten republikaanien tiedossa. Uuskonservatiivien petturuus muistetaan republikaanipuolueessa pitkään ja se rampauttaa heidän tulevat yrityksensä saada jälleen vaikutusvaltaa.
Huomasin Twitterissa Bill Kristolin kertoneen, että #neverTrumpers -kampanjan uuskonservatiivien tulisi hävitä arvokkaasti. Olisin silti hämmästynyt, jos heille annettaisiin minkäänlaista asemaa tulevaisuuden repulikaanipuolueessa. Se on nyt Trumpin puolue. On erittäin rohkaisevaa, että hän haluaa hyviä suhteita Venäjään samalla kun uuskonservatiivit ja NATO ovat ajaneet yhä lisää hyökkäävyyttä ja aggressiota. On erittäin rohkaisevaa, että hän tukee Assadin laillista hallintoa Syyriassa. En epäile, etteikö hän kykenisi yhteistyöhön Putinin kanssa tukahduttaakseen kapinan ja tuomaan rauhan ja vakauden takaisin tuohon maailmankolkkaan.
•Trump on alleviivannut ammottavaa kuilua republikaanisen valkoisen äänestäjäkunnan ja puoluetta rahoittavien, massamaahanmuutoa, vapaakauppaa vaativien, Venäjän vastaisten ja Israel myönteisten globalistien välillä. Ennen Trumpia republikaanipuoluetta hallitsivat uuskonservatiivien ulkopolittinen näkemys ja kauppakamarien etuja ajava talouspolitiikka. Tämä puolue ei ajanut äänestäjiensä etuja, eikä sen herättäminen uudelleen henkiin ole enää mahdollista. Vaikka Trump olisi hävinnyt, hänen kannattajansa olisivat muodostaneet vastaansanomattoman uuden voiman puolueen sisällä. Trumpin voitto takaa, että republikaanipuolue on todellinen populistipuolue ennustettavissa olevaan tulevaisuuteen asti. (käänt. huom: toisin kuin Suomessa, Amerikassa “populismi” eli kansan huolenaiheisiin ja toiveiden huomioon ottaminen on yleisesti ymmärretty hyvänä asiana).
•Trump on kiskonut irti median naamion. Tiedotusvälineet ovat aina olleet enimmäkseen liberaaleja, mutta tällä kertaa jopa republikaaneille myötämielinen media on ollut pääosin Trumpia vastaan. Media Research Centerin tutkimuksen mukaan häkellyttävä 91% kaikesta Trumpin kampanjaa koskevasta uutisoinnista oli luonteeltaan kielteistä. Ja kukapa voisi unohtaa valtavirtakonservatismin äänenkanttajien vihamielisyyden, jota ovat edustaneet sellaiset lehdet kuin National Review, The Weekly Standard ja lukuisat muut neokonservatiivien julkaisut? Tämä ruokkii auttamattomasti Trumpin kannattajien käsitystä siitä, miten koko järjestäytynyt valtaeliitti äärivasemmistosta aina uuskonservatiiveihin on seissyt yhtenä rintamana vastustamassa Trumpin populistista, keskiluokkaa ja Amerikan perinteistä valkoista enemmistöä suosivaa politiikkaa.
Media on eräs valtavirtayhteiskunnan pilareista, ja on rohkaisevaa havaita, että kunnioitettava enemmistö valkoisista jätti huomioimatta Trumpia hölmöksi rasistiksi ja naisvihaajaksi mustamaalanneet uutiset. Trumpin voitto on medialle valtava tappio. Kuten olemme monta kertaa huomauttaneet, mediaa ohjailee erittäin voimakas juutalainen hallintokoneisto, ja Trumpin vaalivoitto on sille erittäin vakava isku. Olen kirjoittanut kuuden artikkelin sarjan Trumpin ja juutalaisten sekä juutalaisuuden välisestä suhteista, erityisesti juutalaisten lähestulkoon kliinistä vainoharhaisuutta lähentelevästä vihasta Trumpia kohtaan.
Juutalaiset itse tietävät, että heillä on runsaasti vaikutusvaltaa Yhdysvalloissa ja Euroopassa sekä muualla länsimaissa, joissa he ovat pyrkineet ja pyrkivät yhä murtamaan yhtenäiskulttuurit ja saattamaan valkoiset vähemmistöiksi omissa maissaan. Meillä on vielä pitkä matka kuljettavana ennen kuin pystymme antamaan ratkaisevan iskun tuolle valtarakennelmalle, mutta Trumpin voitto on suurenmoinen ensiaskel.
•Trump on nostanut vaihtoehtto-oikeiston kartalle. Trumpin kampanjan myötä on ilmestynyt lukemattomia alt-right-artikkeleita. Vaihtoehto-oikeisto on ainoa selkeästi erottuva älyllinen näkökulma, joka oli Trumpin puolella, vaikkakin toki ymmärrämme, että hän ei ole yksi meistä, eikä häneltä kannata odottaa paljoa sellaista mitä me itse haluaisimme nähdä maailmassa tapahtuvan. Olemme ainoa älyllinen näkökulma, joka ymmärtää rotunäkökohdat ja joka kykenee hyväksymään paitsi sitä koskevat tutkimustulokset, myös ylhäältä sanellun monikulttuurisuuden katastrofaaliset seuraukset valkoisissa maissa ja kauhistuttavan tulevaisuuden, joka meitä odottaa jos jäämme kaikkien muiden vihaamiksi ja halveksumiksi vähemmistöiksi omissa maissamme. Perinteiset konservatiivit eivät yksinkertaisesti kykene selittämään nyt käynnissä olevia muutoksia heidän normaalissa käytössään olevalla käsitteellisellä työkalupakilla. He eivät ymmärrä valkoisen enemmistön erittäin aiheellista vihaa ja huolenaiheita. He eivät ymmärrä politiikan rodullistumista. Me puolestaan kylläkin ymmärrämme ja pystymme analysoimaan sitä hyvin tarkasti, tavoilla, jotka ovat tieteellisen tutkimuksen valtavirran kanssa täysin yhteensopivia.
Kuten viimeisimmässä Trumpia ja juutalaisia koskevassa artikkelissani totesin, sellaiset juutalaisälyköt kuin Jonathan Chait ja David Brooks tarkastelevat koko Trump-ilmiötä valkoisen identiteettipolitiikan kautta, ja itse näen asian aivan samoin. Mutta vaihtoehto-oikeisto on ainoa poliittinen liike, joka puolustaa valkoista identiteettipollitiikkaa. Jos meiltä evätään oma paikkamme pöydässä, jäljelle ei jää ketään joka ottaisi huomioon miljoonien Trumpia äänestäneiden joko implisittisen tai eksplisiittisen näkemyksen siitä, kuinka myös valkoisilla on kollektiivisia intressejä, aivan kuin kaikilla muillakin etnisillä ryhmillä. Kukaan muu ei aja näitä intressejä älyllisesti rehellisellä ja tieteellisesti kestävällä tavalla.
Valtaosalla median vaihtoehto-oikeistoa koskevasta uutisoinnista oli motiivinaan halu leimata Trump ”rasistiksi” ja vaalien jälkeen media luultavasti yrittää saada hammastahnan takaisin tuubiin lopettamalla vaihtoehto-oikeistosta uutisoinnin. Trumpin voiton myötä se on kuitenkin muuttunut käytännössä mahdottomaksi. Kasvanut näkyvyys on johtanut myös yhtä suureen kasvuun kannatuksessa. Kokousten osallistumäärät ovat kasvussa ja erilaisten vaihtoehto-oikeiston verkkosivustojen kävijämäärät ovat räjähtäneet. Tulevaisuus näyttää valoisalta, ja tämä on suurelta osin Donald Trumpin ansiota.
Tulevaisuus kuuluu meille.
