1. Pyhä Kuolema / Kaarna: Magneettinen Pohjoinen (SF)
2. Übermensch: Heimat (D)
3. Vapaudenristi: Paikalla! (SF)
4. Mistreat: South East Warrior, 7" single (SF)
5. Norrhem: Aurinko ja Teräs (SF)
6. The Bully Boys: Winged Horsemen (USA)
7. Tuhon Tie: Rappion koettelemukset (SF)
8. Sudentaival: Rain of ruin - The return of our glory (SF)
9. Brutal Attack: Soar raven soar (UK)
10. Pitbullfarm: What the fuck is Billy? (S)
Lista: RL
 |
| Vapaudenristi |
Ukkometso on toiminut kotimaisen vastakulttuuri-musiikin edistäjänä jo kymmenen vuotta. Vuosiin mahtuu niin rock, metal, hardcore kuin neofolk keikkojakin. Pääpaino on ollut Black Metal ja RAC tapahtumissa, mutta riippumaton ja omaehtoinen paikka ei ole sidottu muuhun linjaan kuin mitä pyörittäjät haluavat tehdä. Pyöreitä vuosia juhlistanut keikka kokosi mukaan yhtyeitä joita yhdisti se, että ne kaikki ovat soittaneen aiemmin Ukkometsossa. Perjantaille (24.10.) oli varattu kolme esiintyjää ja lauantaille kuusi.
 |
| Aryan Hammer |
Jo perjantaina yleisöä oli hyvä määrä. Skularit on Pagan Skull rennommalla ja punkimmalla otteella. Omia sekä lainakappaleita ja vähemmän aggressiivista soundia. Täysimittaista NSBM kihinää tarjosi Aryan Hammer. Laulut kuuluivat paremmin kuin monella yhtyeen keikalla. Tympeä ja koruton ilmaisu sisältää hyvin vähän hittipotentiaaliin pyrkiviä kappaleita. AH tuntuu luottavan synkkään ja karuun yleisfiilikseen.
 |
| Korkki |
Sen sijaan toisistaan erottuvia ja iskeviä hittejä ei puuttunut Korkin esiintymisestä. Sniperin ollessa keikkatauolla uutta levyä valmistelemassa, Korkki on nähty soolona mies ja kitara -keikoilla. Mittava määrä vanhaa ja uudempaa Sniper-materiaalia, mukaan lukien harvemmin kuultuja kappaleita. Yleisö huusi väliin toiveita ja rennommalla otteella soitetulla keikalla kuultiin jopa mahtipontinen Manowar cover! Kappale on tyylikäs esimerkki muistuttamaan miten miehiset hyveet kulkevat usein identtisenä valkoisen radikalismin viestin kanssa. Näemme miten pohjimmainen viesti osuu ja uppoaa saaden ihmiset nostamaan nyrkin ilmaan, samaistuen viestiin. Ei ole ihme, että rotutietoista musiikkia vastaan kohdistetaan niin paljon vastarintaa. Milloin vähättelyä, milloin väkinäisen liioiteltua hysteriaa. Pelkona on, että päätyessään ihmisten vapaasti kuunneltavaksi, sen vaikutus voi olla välitön ja elämän valintoja ja asenteita ohjaava.
Lauantaina yleisömäärä oli kasvanut niin isoksi että syntyi epäilys mahtuuko kaikki halukkaat edes sisälle. Kaikki keikoilla kävijät eivät ole kuitenkaan aikeissa katsoa jokaista esiintyjää alusta loppuun. Osan yleisöstä ollessa pihalla oli selvää, että kaikki halukkaat mahtuivat sisään katsomaan.
 |
| Marder |
Keikkatauolla ollut Marder teki tiukan paluun. Pienet muutokset kokoonpanossa ovat tuoneet lisää tiukkuutta. Moni kappale sai uutta vimmaa tiukoista bassolinjoista ja vimmaisesta rumpaloinnista. Toivottavasti Marder pääsee 2026 aikana nauhoittamaan kaikki julkaisemattomat uudet kappaleet.
Moni bändi mainitsi, ettei ole ehtinyt treenaamaan keikkaa varten. Erikoiseksi tilanteen tekee se, että lauantain bändeistä jokainen oli loistava esimerkki todellisesta livebändistä eikä läsnä ollut epätoivottua hapuilua!
 |
| Pagan Skull |
Ulkomaiden RAC ja NSBM skenessä on usein huomattu miten projektiluontoiset yhtyeet eivät omaa live-kokemusta tai soittavat huomattavasti studio-albumeita löysemmin ja ilman oikean bändin yhteensoiton fiilistä. Pagan Skull on hyvä esimerkki miten yhtye voi vetää livenä jopa levyjä vimmaisemmin. Setissä oli uutta ja vanhaa, josta mielenkiintoiselta kuulostanut tuore materiaali on suunniteltu julkaistavaksi seuraavalle levylle. Pagan Skull on kansainvälisestikin arvioituna uniikki tapaus. Se ei kuulu tarkalleen ottaen mihinkään rajattuun skeneen tai ilmaisuun; se yhdistää metallia, punkkia, rac ja muutakin musiikkia. Eikä yhtye ujostele ilmaista fiiliksiä koko tunneskaalan mitalla. Joskus optimistinen poliittinen ja maailmankatsomuksellinen julistus saa rinnalleen esimerkiksi uusissa kappaleissa läsnä olevaa Black Metalissa yleisempää pessimististä asennetta.
Modernia misantropiaa -kappaleen kertosäe kulkee: ”Modernia misantropiaa, en tunne yhtään sympatiaa tätä ihmisrotua kohtaan. Totaalista misantropiaa!” Säkeissä on läsnä Linkolan ihmisvihamielisiksi syytettyjen lausuntojen tyyppistä poljentoa. ”Haava luonnon kehossa, loinen tässä maailmassa, uuden ajan syöpäläinen, kaiken elämän vihollinen”. Joku voisi nähdä tekstin negatiivisena, vaikka sen voi myös tulkita hyvin tervetulleena itsereflektiona. On helppo sortua oman ylivertaisuuden mehusteluun ja kääntää katseensa pois faktoista, jotka alleviivaavat oman kansan tai oman itsensä petraamisen olennaisuutta tai vähintään puuttellisuuden tiedostamista.
 |
| Evil Angel |
 |
| Circle of Dawn |
Asenteellisesti militantti ja aatteellinen Circle of Dawn on musiikiltaan Evil Angelia eeppisempää. Taiteellisesti kunnianhimoista, mutta samaan aikaan pieni pilke silmäkulmassa. Yleistunnelmassa on jotain samaa mitä voimme aistia sotahistorian monitulkinnaisuudesta. Valtion virallinen historia ja muistokulkueet seppeleen laskemisineen ovat tarpeellisia, mutta sen rinnalla on aina kulkenut myös kansanomaisempi kerronta, jota värittää hurtti huumori. Siinä on monesti kyse auktoriteettien kanssa tukkanuottasilla olevasta jääräpäisestä seikkailijasta, joka on kaikesta huolimatta kuitenkin ehdottoman sankarillinen hahmo. Circle of Dawn osaa kääriä nämä molemmat tulkinnat vaivattomasti samaan kansalliseen pakettiin.
 |
| Goatmoon |
Goatmoonin tiukka nykyinen kokoonpano ei anna lainkaan armoa. Hittiä hitin perään, tiukaksi hiotulla otteella, laulajan ollessa kaikkien viimeaikaisten keikkojen tavoin täynnä villiä energiaa ja valmiina ottamaan yleisö haltuun. Mukana ei ole levyiltä tuttuja syntikoita ja huiluja, mutta riisuttunakin ilmaisuna rempseän vimmainen Black Metal sai yleisön villiintymään alusta loppuun asti. Monen suusta kuului kommentti, että kyseessä taas yksi parhaista GM keikoista.
Ukkometson historian aikana siellä eniten keikkoja soittanut yhtye, Vapaudenristi, oli laitettu viimeiseksi. Ukkometsossa VR on nähty varhaisilla kaaottisilla keikoillaan tekemässä ensimmäiset akustiset settinsä ja soittamassa jopa syntikkavetoista materiaalia. Joskus tiukasti selvinpäin, joskus glögi-vetoisessa öyhötys-kunnossa. Nyt tarjolla oli täysimittainen kolmen vartin setti 2025-soundin tiukempaa radikaalia rockia. Setti koostui materiaalista, jota on kuultu suurimmalla osalla tämän vuoden VR-keikoilla.
Veriyhteys onnittelee 10-vuotiasta Ukkometsoa ja toivoo pitkää ikää!
Tänä vuonna itsenäisyyspäivä oli lauantaina, joten tämä petasi hyvän mahdollisuuden järjestää myös etkot.
Marraskuussa ovensa avannut uusi Otsola päätti siksi järjestää 5.12. pienimuotoisen konsertin. Se aloitti itsenäisyyspäivän viikonlopun, jossa oli monenlaista tapahtumaa.
Esiintymään oli kiinnitetty kotimainen Resist, joka tunnetaan loistavista cover-tulkinnoistaan niin livenä kuin useammallakin kokoelmalevyllä. Mukana menossa oli lisäksi Mistreatin vokalisti Muke, joka esiintyi tällä kertaa soolona.
Resist polkaisi illan käyntiin Nordic Thunderin "Back To Valhalla" klassikolla ja vyörytti väkevästi biisi toisensa jälkeen reipastempoista RAC:ta.
Lavalla vieraili myös Muke ja saimme kuulla Mistreat coverin "Fuck The Drugs". Yleisöä laulatettiin hiteillä kuten "I Hate Commie Scum" ja kuultiinpa keikalla myös Sabaton ja Slayer coveritkin, jotka yllättivät ainakin allekirjoittaneen.
Neljäntoista biisin jälkeen oli aika antaa lava Mukelle, joka veti pitkän setin soitellen soolobiisejään ja harvinaisempia Mistreatin kappaleita. Nuori yleisö piti selkeästi kuulemastaan ja jaksoi laulaa jokaisen biisin mukana - tunnelma oli kohdallaan koko illan!
Eniten yhteislaulua sai aikaiseksi mm. "Smugut" ja "Tänä Yönä", kun taas "Kysymyksiä Faijalta" tulkinta sai yleisön hiljenemään ja kuuntelemaan kappaleen ajankohtaista sanomaa. Ilta oli mitä mainioin tapa saada porukkaa yhteen ja viettämään aikaa keskenään ennen seuraavan päivän marsseja ja isompaa keikkaa toisaalla.
Teksti: Kurja
Kaikille avoin kansallismielinen kulttuurikeskus Otsola Hyvinkäällä tuhopoltettiin vuosi sitten marraskuussa. Todennäköisin syin teon takana olivat valtion subventoimat vasemmistoradikaalit, joiden oli julkisen osoitteen avulla helppo löytää kohde ja tehdä iskunsa yön turvin. Jo ennen tuhotyötä valtamedia kampanjoi näkyvästi Otsolaa vastaan ja mahdollisti näin moralisoivien kirkkotätien ilmapiirin, jolloin oli vain ajan kysymys milloin "oikeutettu" terroriteko tapahtuisi.
Otsola tuhoutui vain osittain, joten sen korjaaminen vakuutuskorvauksilla entiseen loistoonsa olisi ollut mahdollista. Kulttuurikeskuksen puuhamiehet ja -naiset katsoivat kuitenkin parhaaksi etsiä uudet vielä paremmat tilat ja ne löytyivätkin lopulta samalta paikkakunnalta. Koko tämän syksyn uutta Otsolaa kunnostettiin talkoovoimin suurella vaivalla kunnes vihdoin marraskuun 15. päivä koitti odotetut avajaiset.
Eri ohjelmanumeroilla varustetut avajaiset alkoivat vapaaotteluilla klo 16. Kolmen ottelun järjestämisestä vastasi maamme vanhin nationalistinen taistelulajikerho Veren Laki. Ottelijat eivät kuuluneet vain tähän yhdistykseen, vaan mukana oli myös harrastajia Active Club -ryhmistä.
Ottelut tarjosivat asiantuntevalle yleisölle sekä vapaapainia että potkunyrkkeilyä. Idealistisen urheiluhengen mukaisesti taistelijoille oli tärkeintä itsensä likoon laittava osallistuminen eikä taloudellinen tai muu vastaava hyöty. Tarjolla oli vain kunniaa, jonka osoituksena voittaja sai mitalin kaulaansa.
Voisi luulla, että nuorison omaehtoinen urheiluharrastus saisi tiedotusvälineiltä, yliopistotutkijoilta ja valtiovallalta kiitosta. Näin ei kuitenkaan ole silloin kun nuorten miesten voimailu ja kontaktilajit nivoutuvat kansallismieliseen maailmankatsomukseen. Tästä enemmän seuraavaksi.
Sattumoisin hiljattain juuri miestenpäivänä valtamedia kertoi (vertaa esim. Ylen asenne naistenpäivänä) filosofian tutkijan Vihatohtori TikTok-kanavasta, jossa argumentoidaan mm. nuorten miesten maskuliinisuuden muotoja kuten taistelu- ja voimailulajiharrastuksia vastaan, koska niiden eetos kanavoituu "vaaralliseen ääriajatteluun". Vihatohtori-kanava on osa Turun yliopiston filosofian laitoksen orwellilaista nuorten miesten "vihan ehkäisy" -tutkimusprojektia, johon Jenny ja Antti Wihurin rahasto on myöntänyt tänä syksynä 100 000 euron rahoituksen.
Näin läpinäkyvää valtion ja rahakkaiden säätiöiden pyrkimystä tietyn ihmisryhmän kontrollointiin ja manipulointiin voisi pitää ennen kuulumattomana "liberaalin puolueettomassa" Suomessa, vaikka samantapaista indoktrinaatiota, joskin hienovaraisemmin, on harjoitettu kansainvälisyyskasvatuksen varjolla lastentarhoissa ja peruskouluissa jo 1970-luvun alusta lähtien. Tuolloin Suomikin siirtyi politologi James Burnhamin muotoilemaan manageriaaliseen yhteiskuntaan, jonka yhdeksi tärkeimmäksi tehtäväksi on tullut kansalaisten terapoiminen "eettisiksi" siten että se istuu parhaiten vallitsevaan jälkiporvarilliseen massayhteiskuntaan.
Aivan samoin kuin eri tutkimuslaitokset kartoittavat kyselyillään kansalaisten asenneilmapiiriä, toimivat myös järjestelmän prostituutit Turun yliopistossa. Näiden tutkijoiden tarkoituksena on ainoastaan etsiä kontrollikeinoja, joilla hillitä yhteiskunnan ylivoimaisesti varteenotettavin muutospotentiaali eli kantaväestön nuoret miehet. Politisoituneen yliopiston yhteiskuntainsinöörit haluaisivat kastroida ainakin henkisesti kaikki normaaleilla testosteroniarvoilla varustetut nuoret miehet, jotta näistä saataisiin vaarattomia systeemiuskollisia kuhnureita. Lopullisena tavoitteena siintelee tutkijoiden omakuva, jossa nykymies toimii vihamielisten maahantunkeutujien aisankannattajina ja feministien oikkujen kuuliaisina tottelijoina.
Jo pelkässä vihan määrittelyssään aikamme "vihatohtorit" ovat asenteellisia vasemmistohumanisteja. Heille kaikki se mikä uhkaa nykyistä hegemoniaa julistetaan patologiseksi vihaksi riippumatta siitä, onko kyse edes vihasta vai yleisistä havannoista tehty poliittisesti epäkorrekti mutta looginen johtopäätös. Samalla nämä tendenssitutkijat legitimoivat lähinnä feminiiniseen arsenaaliin kuuluvan moralistisen kiristyksen ja passiivis-agressiivisen manipuloinnin ainoiksi argumentatiivisen suostuttelun tavoiksi. Ei ihme, että asioiden miehekkään rehellinen suoraan sanominen on alkanut tuntua pumpulissa kasvaneissa emaskuloiduissa sukupolvissa "vihapuheelta".
Iskostaessaan kansalaisille tasa-arvoutopiaansa yhteiskunnan ylärakenne on vieraantunut entistä näkyvämmin todellisuudesta. Sen sijaan totuuden puhujille ei haluta suoda yösijaa, ei edes itse kustannettua. Tämän toi ilmi vapaaotteluiden jälkeen puhunut Sinimustan liikkeen puheenjohtaja Tuukka Kuru. Reilun tunnin kestäneessä esitelmässään hän kertoi konkreettisin esimerkein kuinka vallitseva järjestelmä ja sen mielivallan oikeutusta häpeämättömästi puolustavat punavihreät näennäiskapinalliset tekevät kaikkensa, jotta aito kansallinen oppositio ei voisi raivata itselleen omaa kulttuurista tilaa saati rakentaa kestävää rinnakkaisyhteiskuntaa. Otsola II kuitenkin todistaa, että pelkällä päättäväisyydellä voidaan luoda jotain, mikä on irrallaan mädätyvästä järjestelmästä. Kun pää on avattu, Otsolan kaltaisia kansallisesti vapautettuja vyöhykkeitä pitää Kurun mukaan rakentaa muuallekin Suomeen, ja mieluiten niin, että ne verkostoituvat kiinteästi lähiyhteisöön. Siinä on tehtävää, mutta nyt on ainakin yksi esimerkki, joka toimii julkisesti ja on valmis vastaanottamaan kaikki kansalaiset, jotka pitävät normaalina puolustaa suomalaisväestön olemassaoloa.
Koska Otsola on ennen kaikkea kulttuuritila, loppuillasta vuoroon pääsivät musiikin esittäjät. Tilan uuden karhean lavan pääsi korkkaamaan ensimmäisenä Pyhä Kuolema (PK), joka ei tällä kertaa esiintynyt bändinä vaan projektin primus motor Mikko Pöyhönen veti keikan yksin akustisen kitaran ja luupperin avustamana.
Pöyhönen oli selvästi otettu, että sai soittaa ensimmäisenä. Keikka lähti käyntiin asiaan kuuluvalla vielä levyttämättömällä kappaleella "Vallankumous". Uudelta Magneettinen Pohjoinen split-albumilta seuraavaksi kuultu "Initiaatio ja kuva miehestä" sopi neofolkmaisuutensa vuoksi hyvin pelkistettyyn mies ja kitara -ilmaisuun. Muutoinkin PK:n keikkasetistä puuttuivat ymmärrettävistä syistä parin viime julkaisun bändiä vaativat esitykset.
Täysin ilman apuvoimia yhden miehen PK ei sentään ollut, sillä Pöyhönen haki suurempaa soundia tekniikan eli luupperin avulla. Sillä saatiin keikan alun jälkeen kopioitua rytmi ja komppikitara. Tosin muutamien biisien aloittamisessa oli ongelmia kun kitaran kaikukoppaan isketty rytmi ei lähtenytkään luupperissa samaan tahtiin mikä oli biisissä tarkoitus.
Näistä pikkuongelmista selvittiin hurtin huumorin avulla ja PK sai vedettyä läpi toistakymmentä laulua käsittääneen setin kattaen tasaisesti koko projektin tuotannon. Intensiivisesti keikkaa seuranneen 150-päisen yleisön makuhermoon iski parhaiten laulut "Runot, rodut ja riettaudet", "Kuoleva soturi", Absurd-coveri "Murhesydän" ja Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemä herkistely "On aivan sama". Monipuolisen mutta tiiviin keikan päätti aloitusbiisin tapaan levyttämätön "Ulkonaliikkumiskielto", jonka suorasukaisuus on poikkeuksellista PK:n runollis-kryptisessä tuotannossa.
Pienen hengähdystauon aikana moni käytti tilaisuutta hyväkseen ja haki itselleen talon valmistamaa ruokaa. Osa puolestaan viipyili myyntipöydillä, joita olivat asettaneet mm. kirjakauppa Kiuas Kustannus.
Illan ainoa sähköinen kokoonpano oli kansallisradikaali black metal yhtye Dawn of Purity. Ärhäkkä keikka koostui enimmäkseen viime vuonna ilmestyneen bändin nimeä kantavan debyyttialbumin biiseistä. Sitten ensimmäisten demojen ja pikkulevyjen 2018-20 jälkeen yhtyeen soundi on kehittynyt monipuolisemmaksi ja ammattimaisemmaksi. Soitto on sen verran jyräävää, ettei yhtymäkohtia death metalliin voi kiistää. Silti bändissä kaikuu edelleen black metallin raakuus ja ehdottomuus, vaikka muusikot eivät tällä kertaa esiintyneetkään corpse paint -maskeissa vaan omina itseinään, militantteina lyhyttukkaisina katukommandoina. Dawn of Purityn kaltaisen suoraviivaisen panssarijyrä-yhtyeen pitää olla tarkkana, ettei keikka mene ylipitkäksi ja ala puuduttaa yleisöä. Setin pituuden määrittäminen tunnelmaa aistien on sekin taito, joka on kehittynyt tällä bändillä.
Tilaisuuden päätteeksi Vapaudenristi veti kahdentoista biisin akustisen keikan. Kahdella kitaralla säestetyt esitykset sisälsivät varmojen hittien ("Maa ja Veri", "Soihdut", "Valkoinen liekki" ym.) lisäksi peräti viisi ennen levyttämätöntä esitystä. Aspa ja Pöyhönen halusivat selvästi koeajaa tuoreet rallinsa "Isänmaan poika", "Valkoinen kunnia - valkoinen taistelu", "Ääneti", "Maailma kaipaa muutosta" ja "Pitkätukkainen aatteen mies" riittävän suurelle yleisölle. Uudet biisit soljuvat vaivatta vanhojen vetonaulojen lomassa saaden yleisöltä hyväksyvät suosionosoitukset.
Tuttuun tapaansa Mikko A. jutusteli tiettyjen biisien alussa kertoillen kappaleen taustasta. Esimerkiksi setin alkupuolella kuullussa "Isänmaan poika" -laulun välispiikissä hän korosti valkoiselle muutosliikkelle olevan välttämätöntä kehittyä ja toteuttaa ennakkoluulottomasti uusia ideoita.
Keikan päätti Kohti kaaosta -albumilta tuttu neofolk-balladi "Terässydän". Kappaleen säe jossa lauletaan: "Liike eteenpäin, kiilana lävistäen voittamattomiksi kuvitellut esteet / Kaatuvan järjestyksen epätoivoinen valittava voihke / Liitoksissaan narisevan puhdistuksen kohde" loi yleisössä hengennostatuksen, johon on helppo kiteyttää tilaisuuden tulevaisuuden visio.
Arvio: RL
1. Pyhä Kuolema / Kaarna: Magneettinen Pohjoinen (SF) 2. Übermensch: Heimat (D) 3. Vapaudenristi: Paikalla ! (SF) 4. Mistreat: South ...
