Mitä vittua!?
tää on ihan vitun sairasta!
Ei tätä pidä todellakaan suvaita!
Näin tuskaisen kommentaarin Suomen viime vuosikymmenien läntisestä rappiokehityksestä päästää suustaan Marder-yhtyeestä tuttu laulaja uuden bändinsä kappaleessa ”Saastaa”. Laulun takana on maamme hatecore-kartalle vaivihkaa ilmestynyt uusi vakuuttava yrittäjä nimeltä Tuhon tie.
Vuoden alussa ilmestynyt bändin debyyttilevy Rappion koettelemukset pyyhkii persoonallisella otteellaan pöydältä monta nimekästä alan bändiä. Enimmäkseen synkissä tunnelmissa liikkuvan ryhmän lähin vertailukohta ei löydy niinkään Blue Eyed Devilsin kaltaisista varmoista nimistä, vaan esimerkiksi sameammissa vesissä liikkuvasta Integritystä.
Nyky-yhteiskunnan rappiosta kumpuava ihmisviha ei ole kuitenkaan Tuhon tien ainoa polku, jota kuulija saa seurata, vaan kappaleista kuten ”Voimasuhteet”, ”Nousu”, ”Vihasta voittoon” ja ”Taipumaton” löytyy myös voittoisa aatteen palo. Levyn yleisilmettä hallitsee silti Integritystä tuttu maailmanlopun tunnelma, vaikka varsinaisia misantrooppisia purkauksia löytyy levyltä vain muutama: ”Puhdistava väkivalta”, ”Saastaa” ja ”Ihmisjäte”.
Yhtyeen alleviivatun vihamielinen asenne narkomaaneja (”Puhdistava väkivalta”) kohtaan on helppo kuvitella johtuvan suurten kaupunkiemme rajulla katukuvan muutoksella, jonka vuoksi rehelliset veronmaksajat saavat väistellä aggressiivisia kovien huumeiden käyttäjiä. Vaikka huumeisiin liittyy aina myös mittavaa kansainvälistä rikollisuutta, Tuhon tie haluaa tällä kertaa tuoda esiin yksilön valintojen merkityksen. Nykypäivänä tämä asenne korostuu entisestään, sillä viime vuosina kansallismielisissä liikkeissä on tullut suosituiksi terveet elämäntavat, urheilullisuus ja itsepuolustus.
Tosin kun monet muut metallista hardcorea paiskovat yhtyeet, Tuhon tie sekoittaa musiikillista soppaa mielenkiintoisella tavalla tuomalla ääni-sampleillaan hetkittäin mukaan industrial vaikutteita. Välillä kappaleiden hitaissa väliosissa kitaraa improvisoidaan progressiivisessa post-punk hengessä tuoden mieleen ruotsalaisen NS-metal yhtye Triskelonin kakkoslevyn Vrede äänimaisemat. Tämä kuuluu varsinkin levyn alkupuolen esityksessä ”Koneiston syvyydessä”, joka poikkeaa myös lyriikoiltaan perinteisämmästä luupää-hatecoresta. Yleissoundiltaan Tuhon tie onkin enemmän metal kuin hc, vaikka ajoittain pullistelu-hardcore saakin yliotteen (”Pure hearts”, ”SDV”).
Tuhon tien tuo debyyttialbumillaan aivan uutta draivia ja asennetta suomalaiseen vastarintamusiikkiin. Kakkoslevyltä voidaankin odottaa paljon: jatkaako bändi samoilla linjoilla vai kehitetäänkö kokeellista linjaa vielä pitemmälle?
Arvio: RL