Suomalaisista RAC-bändeistä ainoastaan Kymenlaakson Mistreat ja Sniper keikkailevat säännöllisesti ulkomailla. Takavuosina myös vähemmän tunnetummat maamme alan bändit kuten turkulainen Pig Killer / Endupdead soittivat mm. Englannissa (v. 2000) ja helsinkiläinen Civic Duty kolmisen keikkaa rajojemme ulkopuolella 2000-luvulla.
2010-luvulla pääkaupunkiseudun Marder on keikkaillut Baltian maissa ja Italiassa. Tulevana joulukuuna Jyväskylän White Minority on buukattu isolle Italian keikalle. Silti suuressa kuvassa suomalaisten RAC-bändien ulkomaan jutut ovat harvinaisia. Tähän on viimein tulossa muutosta, sillä Euroopassa on alettu kiinnostumaan jopa suomenkielisistä yhtyeistä. Lahtelaislähtöisen Vapaudenristin marraskuun konsertti Saksassa oli lähtölaukaus sille, että Eurooppa on valmis puhtaasti suomenkielisille RAC-bändeille.
Suomessa tehdään yleensä kaikilla aloilla laatutavaraa, mutta maamme ongelma on heikko markkinointi verrattuna vaikkapa Ruotsiin. Tämä näkyy myös RAC:ssä. Suomi on siitä poikkeuksellinen kansa, että se uskoo pelkän rehellisyyden, laadun ja totuuden myyvän. Ikävä kyllä korruptoituneessa maailmassa näitäkin ominaisuuksia pitää markkinoida niille, jotka jo lähtökohtaisesti uskovat niihin. Toisin sanoen markkinoiden totalitaristinen logiikka on lyönyt itsensä läpi kaikessa. Tuota logiikkaa ei voi toistaiseksi sivuuttaa, mutta ainakin sitä voi käyttää hyväkseen. Vapaudenristi-yhtyeen meille lähettämä keikkaraportti on hyvä osoitus tästä:
----------------------------------------
Veriyhteydestä kyseltiin mikset tekisi juttua Vapaudenristin ulkomaanmatkasta, sillä kotimaisten bändien keikkamatkoista ollaan saatu lukea aika vähän. Kun kerran varta vasten kysytään, miksi ei! Vuosien varrella Vapaudenristiä on kyselty ties minne ja oltu jo lentojen buukkauksen kynnykselläkin, mutta lopulta mikään retki ei ole konkretisoitunut. Alkujaan bändin ajatus ei edes ollut soittaa ulkomailla, sillä tuntui hieman erikoiselta lähteä esittämään suomenkielistä materiaalia ulkomaille. Myöhemmin alan järkkärit selittivät ettei sillä ole varsinaisesti väliä, sillä esimerkiksi Saksassa yleisö ei yleensä osaa edes englantia siinä määrin että tietäisivät mistä biiseissä tarkalleen lauletaan. Yleinen tunnelma jonka ilmaisu välittää on tärkeämpi kuin ymmärtääkö yleisö jokaisen sanan.
Tarkemmin ajateltuna tämä tuntuu itsestään selvältä. Kun stereoissa pauhaa Freikorps, Störkraft, Stuka tai vastaavat, eihän heidänkään kappaleiden sisältö aina ole suomalaiselle kuuntelijalle selvillä. Yleinen fiilis ei kuitenkaan jätä mitään arvailun varaan ja bändien levyjen kuuntelu ei siitä kärsi pätkääkään. Tämän tyyliset bändit ovat olleet Vapaudenristillekin joitain suurimpia vaikuttajia, huolimatta että monesti lyriikoiden sisältö jää arvoitukseksi.
Saksalainen keikkajärkkääjä oli käynyt Suomessa katsomassa Mistreatin 30-vuotisjuhlia, jossa sankarien ohella Vapaudenristi oli ollut syy matkustaa Suomeen asti. Saksankielisessä lehdessä ollut keikkaraportti kyseisestä tapahtumasta kääntyi Google Lens translatorilla todella hauskasti. Bändin lavapreesensiä luonnehdittiin käännöksen mukaan ”melkoiseksi mäkijoukoksi”. Pitkät hiukset, täysi parta, hattu, shortsit, polvisukat… Mutta musiikki todettiin mahtavaksi, joten pari vuotta myöhemmin alkoi tulla alustavia kyselyjä milloin Saksaan soittamaan?
Monet ovat todenneet ettei nykyään Saksassa enää voi soittaa keikkoja. Tilanne on pitkään ollut se, että kaikille julkisesti mainostetuille keikoille saapuu poliisit pistämään pelin seis. Matalan profiilin keikoillakin sama tilanne. Monet Saksan bändit eivät pääse maasta pois jos ilmenee, että olisivat keikalle lähtemässä. Tänä vuonna Saksassa nähty laajamittaisia kotietsintöjä, pidätyksiä ja jopa järjestöjen kieltämisiä. Mutta, koska kutsu kuuluu ja osaavat miehet puikoissa, sinne vaan kokeilemaan onnea!
Olin pitänyt vähäiset tietämäni yksityiskohdat omana tietonani. Monesti ulkomaille lähtiessä paras tapa varmistaa. että asiat menee sujuvasti, on tietää jostain jotain ja hoitaa etukäteen. Tällaiselle keikalle mennessä olennaista oli mitä vähemmän tietää, sen parempi. Jos joku kysyisi jotain, ei vahingossakaan lipsahda faktoja kun kukaan ei tiedä missä kaupungissa, mestassa, kuka järkkää ja ketä kaikkea lopulta edes soittaa. Tai millä soittimilla soitetaan. Tälläinen mäkijoukko ei helpolla hätkähdä, joten kaikki kelpaa ja menköön omalla painollaan! Kun istuttiin lentokentällä, lukaisin muille jätkille viestin missä kerrottiin hieman aikatauluja ja yksityiskohtia. Eräs maininta oli, että kun keikat on soitettu ”you can go to hotel, or join our party”. Mainitsin että tämä ehkä tarkoittaa että voidaan jäädä bileisiin, mutta pidetään mahdollisena että ehkä liitytään jonkin sortin puolueeseen! Siitä irtosi riemua siihen asti kunnes hymy alkoi hieman hyytyä ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa.
Kun boardingin piti käynnistyä tulikin ilmoitus, että lento peruttu teknisistä syistä. Hieman myöhemmin ilmeni että vaihtoehtoinen lento saapuisi perille vasta keikan jälkeen. Hieman selvittelyä ja korvaavat lennot eri kaupunkiin.. itseasiassa jopa eri maahan mihin alunperin piti mennä. Pääsisi noukkimaan auton kyytiin ja ehtisi vielä hyvin keikalle. Seuraavan koneen ilmoittaessa viiveestä ja sivukorvalla kuultu läppä että koneen kapteeni vielä kateissa, alkoi konkretisoitua vitsi ettei Vapista päästetä Saksaan. Lopulta kuitenkin koko remmi koneessa ja ei mitään ongelmia.
Kunhan lentokoneet hoidettu, muut hommat oli hoidettu todella täsmällisesti. Kun vihdoin päästiin Keski-Eurooppaan odottamassa oli auto, jonka takakontti täynnä olutta ja viinaa ja kehoitus ottaa siitä matkan ajaksi mitä haluaa. Muutaman tunnin ajelu Saksan maaseudun halki meni tarinoidessa ja kaljaa kaataessa. Lopulta perillä hotelliin tsekkaus ja siitä jatkui matka syömään. Itse olen erityisen mieltynyt sekä Saksan pikkukylien että itäisen Euroopan meininkeihin. Lomamatka etelän rantakohteisiin ei kiinnosta pätkän vertaa ja oli todella siistiä päästä keikkailun yhteydessä Saksan maaseudun ravintolaan, jossa lautaselle tärähti annos lehmän kieltä ja perunoita ja kylkeen erinomaista saksalaista olutta! Täysin eri meininki kuin Suomessa tuppaa olemaan. En siis puhu keikkojen järkkäilystä, vaan ravintoloiden tarjonnasta.
Vapaudenristi ei tehnyt mitään soundcheckiä ja todettiin että ei olla muuten treenattukaan tänä vuonna kuin pari kertaa johon järjestäjä vastasi että olettekin ammattimaisia muusikoita! Tätä lausetta kuulee harvoin Suomen keikoilla. Edeltävällä Suomen keikalla eräs ammattimainen muusikko vihjasi, että Vapaudenristille voisi kerätä kolehdin että saisi edes vireessä pysyvän kitaran, johon piti todeta, ettei ongelma ehkä ole soittimessa vaan brutaalissa soittotavassa…
