Vapaudenristi / Pagan Skull: split-cd (Sakaramiina, 2018)

Vuoden 2014 alussa ilmestynyt Vapaudenristin ja Pagan Skullin yhteinen 7” EP on saanut vihdoin laajemman yleisön tavoittavan cd-version. Uusintapainokseen on lisätty kummaltakin yhtyeeltä vielä yhteensä kuusi ennen julkaisematonta kappaletta. Bändeistä vasta viime vuosina kiinnostuneille cd-painos tulee tarpeen, sillä neljä vuotta sitten ilmestynyttä EP:tä painettiin vain 300 kappaletta. Lisäksi EP ei saanut minkäänlaista mediahuomiota, koska esimerkiksi Veriyhteys-blogi aloitti toimintansa vasta loppukesällä 2014. Ajankohtaisista suomalaisista RAC-julkaisuista kirjoittavana sivustona se ei tuolloin enää nostanut levyä esille. Nyt tuon levyn sivuuttaminen tulee vihdoin korjattua.

Alkuperäisellä seiskatuumaisella molemmat bändit esittivät kaksi biisiä, jotka on tällä levyllä pantu bändien ensimmäisiksi kappaleiksi. Vapaudenristi aloittaa levyn sotaisan miehekkäällä esityksellä ”Taistelusta taisteluun”, joka voisi hyvin olla poimittu bändin ensimmäiseltä albumilta Ei maata ilman kansaa (2014). Kappale ei ole pelkkää brutaalia RAC-junttausta, vaan yhtye osaa taikoa karkeista aineksista vetävän esityksen, jonka hidasta marssipoljentoa muistuttavassa kertosäkeessä todetaan tylysti: ”Pistäisi vastaan vaikka koko ympäröivä maailma; Ei periksi anneta! Ei alas taivuta!”. Tematiikka tuo eittämättä mieleen yhtyeen tänä vuonna ilmestyneen kapinalaulun ”Valkoinen liekki”, joka kuullaan yhdessä Pylvanaisen kanssa julkaistulla pikkumustalla.

Toinen EP:ltä ilmestynyt kappale ”He olivat sankareita” on rouheampi versio saksalaisen Race War -yhtyeen teknisesti viimeistellystä klassikosta ”They were heroes”. Vapaudenristi kunnioittaa alkuperäisversiota, mutta tekee sen ominaisella tyylillään siten, ettei kyseessä ole pelkkä hiilipaperikopio. Suomeksi laulettuna kappale on jopa iskevämpi kuin alkuperäinen.

Kolme muuta kappaletta ovat ennen julkaisematonta materiaalia, joskin ”Ei maata ilman kansaa” (2012) on demoversio pari vuotta myöhemmin ilmestyneen ykkösalbumin nimibiisistä. LP-versiota huomattavasti nopeammin soitettu kappale on kokeiluversio, joka ei yllä virallisen julkaisun tasolle, varsinkin kun soundit ovat vielä hieman tunkkaiset. ”Vuosisadan työ” (2012) sisältää väkevää VR-lyriikkaa, mutta ärhäkkä esitys ei nouse aivan yhtyeen tunnetuimpien hittien tasolle. Oman osuutensa Vapaudenristi päättää versioimalla Pagan Skullin kulttikappaletta ”Kali Yugan lapset” (2017). Hidastempoinen urkuharmonilla säestetty esitys on kieltämättä poikkeuksellinen veto, joka varmasti hämmentää kuulijaa, varsinkin jos on osannut odottaa Vapaudenristiltä pelkkää panssarijyrää. PG-versio on mielenkiintoinen kokeilu, mutta sen verran erikoinen, että samantyylistä tavaraa tulemme tuskin enää kuulemaan.

Aina jyrkkiä mielipiteitä jakava Pagan Skull oli jo neljän vuoden takaisella EP:llä noususuuntaisessa kierteessä, kun yhtye oli päässyt eroon debyyttialbuminsa (2012) lastentaudeista. Pagan Skullin puoliskon avaava punk-sahaus ”14 sanaa” on vilpittömässä nuoruuden innossa ja aatteen palossa edelleen yhtyeen kovimpia vetoja niin levyllä kuin livenä. Jos jostain pitää etsiä 2010-luvun räävitöntä punk-henkeä, se jos mikä löytyy tästä sympaattisesti koohotetusta menopalasta.

Toinen EP:ltä napattu kappale, ”Taistele vastaan”, lienee saanut innoituksensa SVL:n samannimisestä kampanjasta, joka huipentui vuonna 2011 pidettyyn kansainväliseen seminaariin ja italialaisen ZetaZeroAlfan konserttiin Helsingin keskustassa. Vuosien jälkeen esitys kuulostaa yhä tuoreelta ja sen jykevä paatos entistä ajankohtaisemmalta. Musiikillisesti kappale naittaa omintakeisesti yhteen karskin RAC-balladin ja black metal tremolo-kitaroinnin. Näin jälkeenpäin voi todeta, että tässä suhteessa Pagan Skull oli ainakin Suomessa aikaansa edellä.

Keskisuomalaisen RAC-kommandon kolme muuta kappaletta on äänitetty viime vuoden studiosessioissa. ”Kansa Suomenmaan” edustaa Pagan Skullin kevyempää ja melodisempaa osastoa, kun taas ”Saastaiset syöpäläiset” on jo nimensä mukaisesti vihaa tihkuva sotahuuto kansanvihollisia vastaan. Levyn päättävä akustinen balladi ”Vanha kuusi” on kunnianosoitus satavuotiaalle Suomelle ja se on jo jonkin aikaa löytynyt YouTubesta. Kappaleen symbolismi palauttaa mieleen kansallishengen surumielisen puolen, joka on tuttua esimerkiksi Eino Leinon runoista. On hienoa, että korskea RAC-yhtye haluaa ilmentää Isänmaallisuutta tavalla, jossa kuuluu myös kansallismielisen tradition jatkuvuus ja herkkyys.

Tämä kimppalevy on tärkeä osa yhtyeiden historiaa, joka on osin jäänyt jo unholaan. Kyse ei ole mistään levynkeräilijöiden kuriositeetista, vaan kokoelma puuttuvista paloista, joita ei ole aikaisemmin saatu kuulla digitaalisessa muodossa. Yhteisjulkaisu on suositeltava ostos niin yhtyeiden musiikista kiinnostuneille vasta-alkajille kuin bändien pitkän linjan diggareille.

Arvio: RL

Vasaman Mahti voimamieskisat + Marder / Aryan Hammer / Pagan Skull, 30.6.2018, Varsinais-Suomi

Tätä nykyä kansallismielisillä riittää tapahtumia joka lähtöön, joten kukaan aatteen mies ja nainen ei voi enää valittaa, etteikö mieluisaa vapaa-ajan toimintaa löytyisi. Niitä tarjoavat totutusti eri nationalistiset järjestöt, mutta myös löyhemmät organisaatiot ja verkostot kuten Länsi-Suomessa vaikuttava Ukonvasama. Ryhmän juuret ovat Ukonvasama-lehdessä, mutta viimeisen vuoden aikana se on laajentanut toimintansa katupropagandan levittämiseen, kunto- ja itsepuolustuspiiriin ja RAC-konserttien järjestämiseen. Ukonvasaman tuorein projekti on Vasaman Mahti -voimamieskisat, jonka yhteydessä pidetään RAC-keikka. Suomen oloissa kyse on eittämättä pilottihankkeesta, jonka konsepti hakee vielä muotoaan.

Vasaman Mahdin ensimmäinen voimamieskisa oheistapahtumineen järjestettiin viime lauantaina varsinaissuomalaisen luonnon helmassa suuren metsästysmajan toimiessa pääkallopaikkana. Jo iltapäivällä alkanut tapahtuma piti sisällään voimamieskisan, poliittiset puheet, arpajaiset, ruokatarjoilun ja kolmen yhtyeen konsertin. Osallistujilla oli mahdollisuus myös saunaan ja yöpymiseen.

Tapahtuman erikoisen luonteen ja paikan vuoksi se ei kerännyt aivan niin paljon porukkaa kuin isot RAC-konsertit. Silti järjestäjät pääsivät taloudellisesti omilleen, mikä takaa sen, että voimamieskisa ja konsertti tullaan järjestämään myös ensi vuonna. Ensimmäisen vuoden tulosta voi pitää vähintään hyvänä, sillä lämmin Suomen kesä on täynnä tapahtumia, joista myös nationalistit ovat kiinnostuneita. Järjestäjien oman raportin voi lukea täältä. Koska Veriyhteys-sivusto keskittyy enimmäkseen musiikilliseen vastakulttuuriin, kerromme tässä raportissa vain konsertista.

Tapahtumarikkaan päivän ja vapaamuotoisen ruokailun vuoksi konsertti myöhästyi vajaalla tunnilla ja ensimmäisenä esiintynyt Marder pääsi aloittamaan vasta puoli yhdeksän jälkeen. Hyvää kannatti odottaa, sillä äskettäin tuoreen levyn äänittänyt yhtye on juuri nyt kovassa terässä. Viisihenkisen ryhmä näyttää vakiintuneen kokoonpanoon, jossa laulusta vastaa Leksi, kitaroista Jahvetti ja Mika, rummuista BlackGoat ja bassosta TP.

Bändin setti lähti liikkeelle väkivaltaisella hatecore-muilutuksella ”Last sight”, jonka jälkeen ei pahemmin jarruja paineltu paria Leksin välispiikkausta lukuun ottamatta. Entistä teknisempää, metalcore vaikutteista kaahausta kaapeista sylkenyt Marder luotti vielä julkaisemattomien biisien voimaan. Täytyy sanoa että uudet kappaleet ”In the moonlight”, ”Unknown faces”, ”Greed & God”, ”Grey masses”, ”Duterte” ja ”Mellakka” antavat lupauksen erittäin ärhäkkäästä kakkoslevystä.

Suoranaista hilpeyttä yleisössä herätti esitys ”Torilla tavataan”, jossa kuvaillaan kansanvihollisten kohtaloa miekan päivän jälkeen. Toki keikkasettiin kuului myös vanhempaa materiaalia ja yleisö saikin laulaa mukana kun salissa raikuivat tutut ”Anti-you Assault crew”, ”Flood gates” ja ikibravuuri ”Kultainen aamunkoitto”. Tarkasti yhteen soittaneen Marderin tylyä lavameininkiä seurasi mielellään, harmi vain että poliittisen ehdottomuutensa vuoksi potentiaalinen yleisö ei voi nähdä yhtyettä tavallisissa keikkapaikoissa – ainakaan toistaiseksi. Toisaalta maailman tilanteen ollessa tämä muutokset voivat tapahtua nopeasti; ”ylimääräisen uutislähetyksen” jälkeen Marderista tulee varmuudella valtavirtaa.

Aryan Hammer on kotimaisen Black Metal skenen marginaalissa vaikuttava bändi, jonka tuotanto rajoittuu vain viime vuonna ilmestyneeseen demojulkaisuun ja muutamaan irtokappaleeseen. Kokoonpano on elänyt pientä liikettä, johtomiehen pysyessä samana.  Soittajien vaihtuvuus on ehkä syy miksi Aryan Hammer on aina kuulostanut erilaiselta keikoilla kuin demonauhoituksella. Raakojen yksinkertaisten riffien, Suomalaisen tasapaksun harmaan black metal saundin ja kliseisen nimen alta paljastuu potentiaalia. Monien bändien paikoitellen liian imeläksi ja riemukkaaksi nousevia melodioita ja riffejä ei kuulla. Aryan Hammer takoo todella tympeitä ja kolkkoja kappaleitaan, joissa melodisen ja harmonisen hittipotentiaalin sijaan on raakuutta ja karkeaa miehekkyyttä.

Vaihtelevan kokoonpanon seuraus on soiton hapuilu. Kitaristin sahatessa kuviot läpi mallikkaasti on muilla töitä pysyä tiukasti perässä. Vauhtiin päästessään Aryan Hammer tarjoaa hyvän nyrkityksen radikaalia kansallismielistä Black Metallia, mutta paikoitellen jää mielikuva ettei kappaleet ehkä menneet niinkuin ne on alunperin sävelletty ja sovitettu. Varhaista demovaihetta elävälle bändille voi suositella vain lisätä soiton iskevyyttä, jolloin omia ratoja seikkailevat soittimet eivät anna mielikuvaa harhailusta, vaan oikein tehdyistä spontaaneista valinnoista. Demoilta tuttu kähisevämpi laulutyyli olisi tervetullut livekeikoille. Taustalle jäävä mylvivä ääni ei sovi musiikkiin niin hyvin kuin kuiva ja karhea artikulointi.

Laajalti huomiota niittänyt Pagan Skull on viime vuosina tiukentanut otettaan huomattavasti. Kappaleita ja yhteensoittoa treenannut bändi on kaukana sessiomiesten avulla soittavasta projektista. Setissä tuli vanhoja klassikoita kuten ”Whispers from the Northwoods”, ”14 sanaa”, ”Fatherland”, mutta myös uudempaa materiaalia kuten ”Rappion Profeetat” ja ”White Genocide”. Kymmenen kappaleen keikan loppupuolella Vapaudenristin laulaja kävi vierailemassa ”Kali Yugan Lapset” kappaleessa. Versio poikkesi melkoisesti Ylöjärven kultakurkun kanssa tehdystä studioversiosta oktaavia matalamman laulumelodian vuoksi. Irwin lainan jälkeen Marder laulujan kanssa vedetty Der Stürmer laina ”Hammer Falls on Zion” lopetti illan kovaan tuuletukseen.

Illan saundit ja tunnelma oli erittäin asialliset. Rehellistä ryhmähenkeä ja yhteen hiileen puhaltamista. Osa ihmisistä lähti kotia kohti bändien lopettaessa. Osa jäi viettämään iltaa, joka jatkui seuraavaan aamuun asti. Vasaman Mahti näytti taas vaihtoehtoisen tilan olevan mielekkäämpi kuin perinteinen baariympäristö. Vaikka se karsisi helppouteen tottuneita ihmisiä, muille sillä on ehdoton symbolinen merkitys. Uusi kansallismielinen kulttuuri ei synny odottamalla paikkaansa valtavirran koneistosta. Se ei myöskään synny imitoimalla jo pilalle mennyttä kulttuuria. Se syntyy kun ihmiset ovat valmiita tekemään mitä uusien toimintatapojen luominen edellyttää ja myös todella tuntevat sen omakseen. Ei vain haikaile osaansa latistuneesta kulttuurista.

Sama luonnollisesti koskee musiikkitapahtumien lisäksi kansallismielistä elämää itsessään. Sitä ei voi vain pintapuolisesti brändätä radikaaliksi ja nykyisen yhteiskunnan toimintatavan vastaiseksi, vaan sisällön on vastattava aatetta. Tässä mielessä Vasaman Mahti onnistui hienosti.

Teksti: Veriyhteys