Vuoden 2014 alussa ilmestynyt Vapaudenristin ja Pagan Skullin yhteinen 7” EP on saanut vihdoin laajemman yleisön tavoittavan cd-version. Uusintapainokseen on lisätty kummaltakin yhtyeeltä vielä yhteensä kuusi ennen julkaisematonta kappaletta. Bändeistä vasta viime vuosina kiinnostuneille cd-painos tulee tarpeen, sillä neljä vuotta sitten ilmestynyttä EP:tä painettiin vain 300 kappaletta. Lisäksi EP ei saanut minkäänlaista mediahuomiota, koska esimerkiksi Veriyhteys-blogi aloitti toimintansa vasta loppukesällä 2014. Ajankohtaisista suomalaisista RAC-julkaisuista kirjoittavana sivustona se ei tuolloin enää nostanut levyä esille. Nyt tuon levyn sivuuttaminen tulee vihdoin korjattua.
Alkuperäisellä seiskatuumaisella molemmat bändit esittivät kaksi biisiä, jotka on tällä levyllä pantu bändien ensimmäisiksi kappaleiksi. Vapaudenristi aloittaa levyn sotaisan miehekkäällä esityksellä ”Taistelusta taisteluun”, joka voisi hyvin olla poimittu bändin ensimmäiseltä albumilta Ei maata ilman kansaa (2014). Kappale ei ole pelkkää brutaalia RAC-junttausta, vaan yhtye osaa taikoa karkeista aineksista vetävän esityksen, jonka hidasta marssipoljentoa muistuttavassa kertosäkeessä todetaan tylysti: ”Pistäisi vastaan vaikka koko ympäröivä maailma; Ei periksi anneta! Ei alas taivuta!”. Tematiikka tuo eittämättä mieleen yhtyeen tänä vuonna ilmestyneen kapinalaulun ”Valkoinen liekki”, joka kuullaan yhdessä Pylvanaisen kanssa julkaistulla pikkumustalla.
Toinen EP:ltä ilmestynyt kappale ”He olivat sankareita” on rouheampi versio saksalaisen Race War -yhtyeen teknisesti viimeistellystä klassikosta ”They were heroes”. Vapaudenristi kunnioittaa alkuperäisversiota, mutta tekee sen ominaisella tyylillään siten, ettei kyseessä ole pelkkä hiilipaperikopio. Suomeksi laulettuna kappale on jopa iskevämpi kuin alkuperäinen.
Kolme muuta kappaletta ovat ennen julkaisematonta materiaalia, joskin ”Ei maata ilman kansaa” (2012) on demoversio pari vuotta myöhemmin ilmestyneen ykkösalbumin nimibiisistä. LP-versiota huomattavasti nopeammin soitettu kappale on kokeiluversio, joka ei yllä virallisen julkaisun tasolle, varsinkin kun soundit ovat vielä hieman tunkkaiset. ”Vuosisadan työ” (2012) sisältää väkevää VR-lyriikkaa, mutta ärhäkkä esitys ei nouse aivan yhtyeen tunnetuimpien hittien tasolle. Oman osuutensa Vapaudenristi päättää versioimalla Pagan Skullin kulttikappaletta ”Kali Yugan lapset” (2017). Hidastempoinen urkuharmonilla säestetty esitys on kieltämättä poikkeuksellinen veto, joka varmasti hämmentää kuulijaa, varsinkin jos on osannut odottaa Vapaudenristiltä pelkkää panssarijyrää. PG-versio on mielenkiintoinen kokeilu, mutta sen verran erikoinen, että samantyylistä tavaraa tulemme tuskin enää kuulemaan.
Aina jyrkkiä mielipiteitä jakava Pagan Skull oli jo neljän vuoden takaisella EP:llä noususuuntaisessa kierteessä, kun yhtye oli päässyt eroon debyyttialbuminsa (2012) lastentaudeista. Pagan Skullin puoliskon avaava punk-sahaus ”14 sanaa” on vilpittömässä nuoruuden innossa ja aatteen palossa edelleen yhtyeen kovimpia vetoja niin levyllä kuin livenä. Jos jostain pitää etsiä 2010-luvun räävitöntä punk-henkeä, se jos mikä löytyy tästä sympaattisesti koohotetusta menopalasta.
Toinen EP:ltä napattu kappale, ”Taistele vastaan”, lienee saanut innoituksensa SVL:n samannimisestä kampanjasta, joka huipentui vuonna 2011 pidettyyn kansainväliseen seminaariin ja italialaisen ZetaZeroAlfan konserttiin Helsingin keskustassa. Vuosien jälkeen esitys kuulostaa yhä tuoreelta ja sen jykevä paatos entistä ajankohtaisemmalta. Musiikillisesti kappale naittaa omintakeisesti yhteen karskin RAC-balladin ja black metal tremolo-kitaroinnin. Näin jälkeenpäin voi todeta, että tässä suhteessa Pagan Skull oli ainakin Suomessa aikaansa edellä.
Keskisuomalaisen RAC-kommandon kolme muuta kappaletta on äänitetty viime vuoden studiosessioissa. ”Kansa Suomenmaan” edustaa Pagan Skullin kevyempää ja melodisempaa osastoa, kun taas ”Saastaiset syöpäläiset” on jo nimensä mukaisesti vihaa tihkuva sotahuuto kansanvihollisia vastaan. Levyn päättävä akustinen balladi ”Vanha kuusi” on kunnianosoitus satavuotiaalle Suomelle ja se on jo jonkin aikaa löytynyt YouTubesta. Kappaleen symbolismi palauttaa mieleen kansallishengen surumielisen puolen, joka on tuttua esimerkiksi Eino Leinon runoista. On hienoa, että korskea RAC-yhtye haluaa ilmentää Isänmaallisuutta tavalla, jossa kuuluu myös kansallismielisen tradition jatkuvuus ja herkkyys.
Tämä kimppalevy on tärkeä osa yhtyeiden historiaa, joka on osin jäänyt jo unholaan. Kyse ei ole mistään levynkeräilijöiden kuriositeetista, vaan kokoelma puuttuvista paloista, joita ei ole aikaisemmin saatu kuulla digitaalisessa muodossa. Yhteisjulkaisu on suositeltava ostos niin yhtyeiden musiikista kiinnostuneille vasta-alkajille kuin bändien pitkän linjan diggareille.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti