MISTREAT 30 VUOTTA – 27-28.7.2018

MISTREAT 30 VUOTTA – 27-28.7.2018, Pylvanainen + Civic Duty + Pagan Skull + Sniper + Vapaudenristi + Mistreat. Barny (Ger) + Genocide Wolves + White Minority + Marder + Mistreat + P.W.A. (Est) + Code 291 (Swe)

Perjantai

Pitkän helteisen kauden jälkeinen perjantai ei ollut viileään ilmastoon tottuneille helppo. Kolmenkymmenen nurkille noussut lämpömittari olisi lähtenyt reiluun nousuun, jos se olisi laitettu keikkamestan sisälle. Reilut 300 hikistä Mistreat fania per päivä, ympäri Suomen ja muun Euroopan nosti lämpötilan kirjaimellisesti huippulukemiin. Keikan olosuhteisiin se oli kuitenkin lähellä optimia, sillä kylmä ja sateinen sää olisi varmasti ollut huonompi vaihtoehto kuin kaljan juontiin inspiroiva helle.

Mistreat 30 vuotis juhlakeikka oli julkistettu jo hyvissä ajoin, useita kuukausia aiemmin. Se antoi mahdollisuuden kansainväliselle yleisölle ehtiä junailla matkansa Suomeen. Helsingissä järjestetty keikka usein merkitsee aavistuksen verran suurempaa yleisöä, mutta näin hengästyttävää tungosta tuskin odotti edes järjestäjät. Siihen oli varauduttu telttojen muodossa, joka lopulta muutti keikan lähes ulkoilmatapahtumaksi. Keikkapaikan laajat avoimet ovet mahdollisti kuulla ja nähdä bändien soitto sisätilojen lisäksi myös välittömässä läheisyydessä.

Pylvanainen aloitti illan, vetäen tiukan varman setin. Se koostui uusista ja vanhemmista hittibiiseistä. Yhtye on nostanut kotimaisen sing-along roturockin uusiin ulottuvuuksiin, pystyen tarjoamaan konsertteja joista ei meinaa löytyä yhtään laulua johon yleisö ei tuntisi palavaa tarvetta yhtyä mukaan vetävään kertosäkeen. Soiton tiukkuus ja keikkojen tasavarma isku nostaa Pylvanaisen bändiksi jonka keikalle kannattaa ehdottomasti mennä, etenkin jos yhtye on edelleen näkemättä. Bändin repertuaarissa toimii sekä “Onks Tää Sun Unelma” kaltaiset ripeät revittelyt, kuin hartaampaan tunnelmaan siirtyvät kappaleet kuten “Viimeinen Toive”. Siisteillä studio saundeilla levytetyistä kappaleista kuoriutuu keikoilla esiin villimmät ja räkäisemmät versiot joka on vain plussaa.

Viime hetkellä muutenkin massiiviseen kattaukseen oli Mistreatin pyynnöstä lisätty Civic Duty. Yhtyeen basisti Eppu istuu juuri tuomiotaan jonka taustat on varmasti tuttuja kaikille jotka ovat edes vähän seuranneet uutisia. Väliaikaisesti basson varressa nähtiin uusi mies. Parin ilman bassoa soitetun keikan jälkeen bändissä on taas enemmän jyrää ja monilta keikoilta tutut kappaleet hakattiin raivolla läpi. Yleisön ulkomaiset vierailijat tiedustelivat mikä ihmeen bändi tämä on ja saako siltä ostettua levyjä. Toivottavasti monien vuosien jälkeen Civic Duty ehtisi studioon taltioimaan ensimmäistä albumiaan. Perinteinen yhdysvaltalaisen vanhan viha hardcoren vaikutteita ei Suomalaisten bändien tuotannossa ole usein kuultu. Kappaleet kuten “Media lies” saa aivan uuden ulottuvuuden kun bändin jäsenet ovat kokeneet valtamedian ristitulen kovemmin kuin moni muu ja todella laulavat siitä minkä takana seisovat.

Keski-Suomen ylpeys, Pagan Skull jatkoi Vasaman Mahti keikalta tuttua tasoa. Setti oli samankaltainen ja tarjosi tiukan kattauksen bändin parhaimmistoa. “14 sanaa”, “pigs of zion”, “In the Hands of the Fatherland”, “Kali Yugan Lapset” ja monta muuta kappaletta nosti setin Pagan Skull keikkojen kärkipäähän. Pagan Skull on keikkaillut toistaiseksi järjestöjen ja kerhojen järjestämillä keikoilla ja festivaaleilla. Elo-Syyskuun vaihteessa oleva Apocalyptic Rites festivaali Kuopion nurkilla on ensimmäinen astetta perinteisempi festivaali. Pagan Skull on lyriikaltaan astetta radikaalimpi bändi, mutta on hyvin vähän esteitä miksei Vapaudenristin tavoin kykenisi venyttämään rajoja ja aloittamaan aktiivisempaa keikkailua. Esimerkiksi Black Metal keikkojen puitteissa. Pagan Skull on aina sisältänyt runsaasti Black Metal vivahteita ja sen nykyinen keikkakunto on kova.

Usein pidempiä settejä soittava Sniper oli muiden tapaan karsinut kappaleita pois, ettei ilta venyisi liian pitkälle yömyöhään. Reilun 30 minuutin setti oli taattua Sniperiä. Edellisellä keikalla nähty komppikitaristi ei ollut mukana. Kompakti trio kokoonpano vetää ammattimaisemmin kuin kukaan kotimaisen RAC skenen bändeistä. Soitto ja laulu rullaa intensiivisesti ja virheettömästi. Bändin laajasta tuotannosta on mahdollista poimia iskevää materiaalia useiksi tunneiksi, joten bändin ytimen tiivistäminen lyhyeen settiin jättää kaikki nälkäisenä odottamaan miksi omia suosikkeja ei mahtunut mukaan. “Elämästä kuolemaan”, “Punishment Must Fit the Crime” ja moni muu ikivihreä, sekä uuden levyn parhaimmisto sai rinnalleen “Lippu Korkealle” version Horst Wessel Liedistä. Toivottavasti Sniper on taas pian keikalla täysmittaisen setin kanssa.

Vapaudenristi setti koostui osittain uudesta materiaalista, osittain tutuksi tulleista kappaleista. Ensimmäiseltä demolta tutulla “Ostettu Ongelma” kappaleella käyntiin potkaistu keikka eteni uusien ja toistaiseksi levyllä julkaisemattomien kappaleiden kautta albumeilta tuttuihin kappaleisiin kuten “Wotanin Pedot”, “Vanhan Maailman Demonit”, “Ilta Ulkona”. Mistreat 30 vuotisjuhlaan liittyen, Vapaudenristi esitti tulkintansa pienemmälle huomiolle jääneestä Mistreat laulusta. Keikalla ei kuultu välispiikkejä, lukuunottamatta muistutusta että 30 juhlavuosi on niin iso meriitti että Vapaudenristi monien muiden kotimaisten bändien ohella otti osaa Mistreat tribuutti levylle joka ilmestyi juuri tälle keikalle. “Ei syyllisyyttä” nimelle kääntyneen kappaleen jälkeen kuultiin vielä keikoilla suurta suosiota nauttivat “Mies Aikaa Vastaan” ja “Soihdut” joka sai yleisön yhtymään raivokkaaseen yhteishuutoon.

Mainostettu alkuperäisen kokoonpanon Mistreat keikka peruuntui muutamia viikkoja aiemmin. Tilalla oli Mistreat and friends. Muke on kertonut yhden Mistreatin suosion salaisuuksista olevan etteivät he kierrä ulkomailla ajatuksena vetää äärimmäisen tiukkoja keikkoja, vaan tarkoituksena vetää hyvät bileet. Jäsenet eivät rokkitähteile takahuoneessa ja suorita teknisesti taitavaa musiikkia, vaan pyörivät yleisön seassa jutellen ja nautiskellen illasta. Keikoilla yhteishengen nostatus ja mukaansa vetävä setti on olennaisempi kuin teknisesti tarkka soitanta. Bändi jutustelee yleisölle kappaleiden väleissä ja ei pidä turhaa kiirettä. Mistreat and friends keikan konsepti sisälsi mittavan määrän lainakappaleita skinhead bändien klassikkovedoista, sekä Mistreatin omia kappaleita. Mukana oli tunnettuja vierailevia laulajia niin Suomesta kuin ulkomailta. Vaikka Mistreatin oma kappalearsenaali riittäisi hyvin pitkiin keikkoihin, vaikka useammalle päivälle, bändi kykenee myös antamaan cover valinnoille oman leimansa. Samaan aikaan saaden jokaisen vanhan liiton skinheadin innostumaan raivokkaaseen yhteislauluun ja pitin pyörimään kun alakulttuurin kollektiivisessa tajunnassa ihmisiä yhdistävät ikivihreät kappaleet räjähtää lavalta soimaan.

Lauantai

Heinäkuun tukalat helteet vain jatkuivat kun perjantain kovan päivän ilta vaihtui vielä rankemmaksi lauantaiksi. Edellispäivän tapaan tupa oli ääriään myöten täynnä, onneksi riittävän suuret ulkotilat antoivat mahdollisuuden vilvoitteluun ja oheismateriaalin kuten levyjen ostamiseen. Yli puolet yleisöstä oli suomalaisia radikaalinrockin ystäviä, mutta sekaan mahtui myös huomattava joukko valkoisia veljiä ja sisaria Ruotsista, Virosta, Saksasta, Englannista, Unkarista, Itävallasta, Puolasta, Yhdysvalloista, Australiasta jne. Vuosien keikkailu pitkin Eurooppaa ja Yhdysvaltoja on taannut Mistreatille ansaitun arvostuksen, mikä näkyi ja kuului paikalle tulleina ulkomaan vieraina. Järjestäjien mukaan ulkomaalaisia oli lähes puolet.

Lauantaina viikonlopun juhlakalua juhlisti ensimmäisenä saksalainen akustinen trubaduuri Barny. Keikkasetti koostui enimmäkseen brittiläisen RAC:n klassikoista, mikä oli hieman outo ratkaisu perisaksalaiselta artistilta. Saksasta kun löytyy aivan riittävästi äidinkielellä laulettuja ikimuistoisia ralleja, joita olisi kuunnellut mieluummin kuin sinänsä hyvin esitettyjä sovituksia tutuista englantilaisbiiseistä. Muutama saksankielinen esitys sentään kuultiin keikan loppupuolella. Barny viritti kaikkien tuntemilla esityksillään odottavan yleisön hyvään fiilikseen, joka jatkui seuraavan esiintyjän täysin erilaisella musisoinnilla.

Viime aikoina mukavasti keikkailun syrjään päässeen Genocide Wolvesin (GW) kaikki äijät olivat pukeutuneet puhtaan valkoisiin T-paitoihin, joihin oli selkäpuolelle printattu sanat White Pride. Paidassa mainostettua rotutietoista asennetta ei pidetty mitenkään vakan alla, vaan jämäkässä muodostelmassa pysynyt ryhmä levitti salin kuumuudessa rotusodan ilosanomaan röyhkeällä punk-asenteella. Näytti siltä kuin myös sisätilat vallannut helle olisi sisuunnuttanut bändiä sen verran, että keikkasetistä tippuivat pois menoa hidastaneet slovarit yhtyeen keskittyessä pelkkään paahtamiseen. Kompakti kahdeksan kappaleen liveshow sisälsi tuttujen vetonaulojen kuten ”Patriootti”, ”Glory Days of Aryan Race” ja ”Kohti uljasta aamunkoittoa” lisäksi vielä julkaisemattoman kappaleen ”Viimeinen taistelu”.  Ensimmäisen live-kuuntelukerran perusteella tulevalta split-levyltä on lupa odottaa entistä karskimpaa materiaalia.

Jyväskylän seudulta tulevalta White Minority -orkesterilta oli vaikea odottaa mitään, sillä yhtyeen ainoasta täyspitkästä albumista Heroes Of Our Days ja viimeisestä keikasta on kulunut molemmista kaksitoista vuotta. Mikäli yhtyeen edellinen esiintyminen oli kesällä 2006 amerikkalaisen Younglandin lämppärinä, niin siihen verrattuna tämä Suur-Helsingin keikka oli monin verroin särmempi esitys. Ainokaiselta levyltä soitetut “Soldier”, ”Master Race”, ”Werewolf”, ”Feel my pain” ja ”Heroes of our Race” ym. kuulostivat Veriyhteyden rokki-Gestapon korviin selvästi jämäkämmiltä ja ripeämpään tahtiin soitetuilta kuin reilu vuosikymmen sitten. Varsinkin laulaja Peten lavaolemukseen on tullut mukaan aimo annos karpaasimaista karismaa. Aate on pysynyt eikä siitä olla todellakaan luovuttu, vaikka vuodet ovat vierineet. Tauolta palannut ja entistä tiukempi White Minority otettiin vastaan lämpimästi. Yleisöä oli salin täydeltä ja porukka yhtyi iskeviin kertosäkeisiin. On selvä että perinteisempi jämerä RAC uppoaa skinhead yleisöön kuin erikoisemmat yhtyeet.

Tässä vaiheessa sali alkoi sen verran täynnä, että White Minorityn lyödessä viimeiset tahdit oli syytä käydä ulkona haukkaamassa happea ja tsekkaamassa levynmyyntipisteet. Mukaan tarttui edulliseen hintaan Mistreatin uunituoreen levyn Saksa-painos (tiukkojen ajatusrikoslakien vuoksi tästä painoksesta puuttuu kolme kappaletta) Heartless Bastards, kokoelma Mistreated songs: Finnish tribute to 30 years of Mistreat, 1990-luvun puolivälissä Vantaan nurkilla vaikuttaneen Brutal Skinsin livekokoelma Collection of Violence ja Code 291:n debyyttilevy Tolerant today – Dead tomorrow. Ainakin suomalaisista levyistä on tulossa jossain vaiheessa arviot Veriyhteyteen.

Mistreat ei ollut kutsunut mukaan pelkästään kotimaisia bändejä ja vanhat ulkomaiden tutut, vaan paikalla oli myös levynmyyjiä, paitoja, kirjoja ja lehtiä. Myös ruokatarjoilua oli työväenluokkaisen makkaran grillauksen merkeissä. Paikalla oli mahdollista hankkia Mistreat paitoja, pinssejä, hihamerkkejä. Niin ulkomaisia kuin kotimaisia CD ja vinyylilevyjä. Etenkin ulkomaiset vieraat haalivat laajasti Suomalaisen nationalistisen musiikin CD julkaisuja kotiin viemiseksi. Mistreat “Heartless Bastards” CD:t ehti loppua lauantain alkuiltaan mennessä.

Johtuen suuresta bändimäärästä, tällä kertaa Marder setti kesti vain puoli tuntia. Korviin tarttuivat esitykset ”In the Moonlight”, ”Grey masses”, ”Unknown Faces”, ”Duterte”, ”Kultainen Aamunkoitto”, ”Antichrist”, ”The Partiot”, ”Flood gates” ja ”Anti-You Assault Crew”. Sen verran mitä tuli nähtyä keikan loppua, se näytti saaneen innokkaan vastaanoton, mutta encore jäi luultavasti soittamatta aikataulullisista syistä. Lyhyen ytimekäs setti sopii vihacore keikalle hyvin. Paikoitellen suurpiirteisemmin läpi tahkottu setti ei ollut bändin tiukimpia, mutta se ei yleisöä haitannut.

Koko viikonlopun pääesiintyjä Mistreat ei pettänyt tälläkään kertaa. Hittiputkea sisältynyt 30-vuotinen nostalgiapläjäys alkoi jo tavaksi tulleella ohjelmajulistuksella ”Finland Skinhead”, jonka perään kuultiin liuta ensimmäisen ja toisen albumin ikivihreitä yleisönhuudattajia kuten “Must be ready”, “Take a look”, “We’re ready”, These days”, “Hang The Scum!”, “Searching for the Truth” ym. ym. Uutta levyäkään ei unohdettu ja kappaleet kuten ”Heartless Bastards”, ”Side by side” ja tulevalta epäkorrektista painoksesta napattu “Not welcome” istuivat saumattomasti kunnioitettavaan Mistreat-repertuaariin. Tietynlaista nostalgiaa koettiin kun Muke pyysi lavalle 1990-luvun kulttinimi Hate Crimen vokalisti Mändeä huutamaan kanssaan Maukka Perusjätkän punk-sahauksen ”Säpinää”. Täytyy sanoa, että Mänden äänessä on edelleen sellaista brutaalia voimaa, jota harvalta alan huutajalta Suomesta löytyy.

Mistreatin aikana lähti vihdoin kunnon pitti pyörimään, jonka läheisyydessä saattoi joutua vaaravyöhykkeeseen, koska stomppaajat eivät olleet 50-kiloisia profeministi-crusteja. Tunteet ehtivät käydä sen verran kuumina, että pitissä sattui muutama myllytys, mutta satunnainen pystypaini kuuluu tällaisissa katusoturien kansoittamissa keikoissa tapahtuman luonteeseen. Aika ajoin hikinen pitti toi mieleen ihmislihasta vellovan hornankattilan, jossa fyysisen voiman palvonta tapahtuu määrätyn rituaalin mukaan. Samalla tällainen uusfascistinen yleisöperformanssi todistaa väkevästi, että vielä vuonna 2018 rockissa voi olla vaaran tuntua. Parhaimmillaan RAC-konsertti voi olla vapaa kulttuuritila hallitsevan nykymusiikin sukupuolettomasta ja puleeratusta nynnyilystä

Sama energinen meno jatkui pitissä virolaisen P.W.A.:n astuttua lavalle, mutta tilanne rauhoittui nopeasti kun eräs itävaltalainen kuumakalle roudattiin ulos jäähylle. Viron RAC-instituutio P.W.A. todisti olevansa livehirmu, joka on yksi ahkerimmista alan keikkailijoista maailmalla. Syy kysyntään on ilmeinen, sillä rosoisen tarttuva Rac’n’Roll ja eloisa esiintyminen saa minkä tahansa yleisön liikkeelle. Mikäs sen parempaa paikallaolijoille, jotka saivat nauttia rautaisannoksen antikommunistista ja roturealistista totuuden sanaa kunnon räimeen tahtiin. Lähes viisitoista tykitystä sisältänyt setti piti sisällään takuuvarmat menobiisit kuten “Can’t you see?”, ” Ministry of Truth”, ”Marching on”, ”It’s time to awake!”, “Brothernations”, “Riot Girl”, “Skinheads are back in town”, “Rac´n´Roll tonight” ja lopussa kuullun Mistreat-lainan “Troubles”.,

Vielä puolen yön aikaan oli yksi esiintyjä jäljellä. Mistreat on aina tunnettu vaatimattomuudestaan eikä sille ole koskaan ollut kunniakysymys esiintyä viimeisenä, ei edes omissa juhlakonserteissaan!  Siksi ”pääesiintyjän” paikan sai ottaa sangen uusi ruotsalaisbändi Code 291, jonka salamyhkäinen numerokoodi tulee Ruotsiakin vuonna 2015 vaivanneessa maahantunkeutumisesta. 291 on länsinaapurin poliisin käyttämä sisäinen koodin, jolla viitataan pakolaiskeskuksissa tapahtuviin rikoksiin kuten raiskauksiin ja muuhun etnoväkivaltaan, joista ei saa kertoa julkisuuteen.

Ajankohtaisuudestaan huolimatta Code 291:n takana on vanhoja ruotsalaisia wp-tekijöitä, etenkin Jocke Karlsson, joka vaikutti 1990-luvulla mm. Pluton Sveassa. Tuon bändin kanssa Jocke teki keikat Kotkassa 1998 ja Turussa 2001, mutta sen jälkeen ”seittinaamaa” ei ole täällä näkynyt, vaikka hän johti vähemmän poliittisina välivuosinaan erittäin suosittua psychobillybändi Pitbull Farmia.

Tällä kokoonpanolla viimeisen keikkansa soittanut Code 291 oli hyväntuulinen ilmestys, jonka ensi kuulemalta mieleen jääneet melodiset punk-rallit pitivät keskiyön yleisön virkeänä ja yhteislaulun kuuluvana. Yhtyeen ainoalta albumilta kuullut kappaleet ovat sen verran väkevää tavaraa, että ne saivat ruuhkaisen pitin pyörimään ankarasti heti alusta lähtien. Varsinkin kappaleet ”Spirit of 69”, ”Russian nightmare (Simo Häyhä)”, ja ”Code 291” riehaannuttivat yleisön, mutta innokkaimman vastaanoton saivat vanhat Pluton Svean biisit kuten ”Stöveltramp”. Myös No Remorsen ”European Skinhead Army” kuultiin keikalla. Keikan lopussa nähtiin vielä Mistreatin Muke laulamassa encorena cover-kappaleet ”England belongs to me” ja ”Boots & Braces”.

Koko viikonlopun anti oli arvoisensa tapahtuma bändille, jolla on ehdoton kunniapaikka suomalaisessa RAC:ssä. Hienot bändit, loistava sää ja mukavat ihmiset tekivät juhlakonsertista ikimuistettavan, josta puhutaan vielä vuosien päästä. Keikka myös osoitti esimerkillistä ilmapiiriä, jossa eri kerhot, toimijat ja bändit puhaltaa yhteen hiileen. Tämä ei ulkomailla ole aina itsestäänselvää. Kiitos Mistreat, kaikki bändit ja järjestäjät!

RL, RV ja muu Veriyhteys kollektiivi