Entistä ajankohtaisempi artikkeli, vaikka se on kirjoitettu jo vuonna 1995! Sen kuvaamat apokalyptiset visiot näyttävät toteutuneen yksi toisensa jälkeen. Ennen internetin läpimurtoa tekstiä pidettiin silkkana NWO-foliohattuiluna ja Systeemin miehet ja naiset pitävät sitä sellaisena vielä tänään, vaikka sen ennustamat tapahtumakulut ovatkin suurelta osin toteutuneet. Nyt ensi kertaa netissä ja Veriyhteyden sivulla!
UUSI MAAILMANJÄRJESTYS -
LUHISTUVA MAAILMANJÄRJESTYS?
Teksti: I.N., 1995
”Mitä merkitystä sillä on jos Suomi liitetään Neuvostoliittoon?”
Näin tylysti tokaisi USA:n asiainhoitaja, Mc Clintock maansa kohtaloista huolestuneille suomalaisille v. 1944. Huomautus ei suinkaan ollut mikään irrallinen heitto, vaan osa USA:n presidentin, F.D. Rooseveltin noudattamaa politiikkaa, hänen `Uuden maailmanjärjestyksen´ (New World Orderin) suunnitelmaansa.
Tämän niin sanotun `Uuden maailmanjärjestyksen´ arkkitehteinä toimivat USA:n vaikutusvaltaisen Council on Foreign Relations´in (CFR:n) ekspertit suurpankkiirien toimeksiannosta. Sen tarkoitushan oli jakaa maailma kolmeen helposti hallittavaan blokkiin, askeleena kohti kaiken kattavaa maailmanhallitusta (YK), kohti finanssikapitalismin maailmandiktatuuria.
Tuolloin kaavailtuun `Uuteen maailmanjärjestykseen´ kuului itäblokin (Suomi ml.) ulottaminen Tyyneltä valtamereltä Reinille – ja niin siinä pääpiirteissään kävikin. Länsi-Euroopan jäljelle jäävistä osista taas piti muodostettaman Euroopan Yhdysvallat (EU) – kuten on tapahtunutkin! Yhdysvallat ja Kanada muodostaisivat liittovaltion (AU) – ja kas kummaa – talousunioni (NAFTA) näiden ja Meksikon kesken saatiin aikaan vuonna 1994! Itäblokin hajoaminen ei kuitenkaan liene mennyt ihan piirustusten mukaan. Silti omat miehet Geoffrey Sachsin johdolla ovat tehneet parhaansa ja onnistuneet siinä huolestuttavan hyvin.
Keskellä suurta spengleriläistä draamaa?
Todellakin, ne jotka avoimin silmin pyrkivät havainnoimaan aikamme vaikuttajien kannanottoja saattavat perustellusti päätyä johtopäätökseen, että heidän on pitänyt joutua jonkinlaisen maailmanmafian mielipidevangeiksi. Kaikki vaikuttaa suurelta farssilta kuin olisimme keskelle mittavaa draamaa: valtaeliitti kun ei näytä enää pystyvän tuottamaan minkäänlaista luovaa ulospääsyä aikamme kriisistä. Sehän vain toistelee vanhoja fraaseja esimerkiksi ”kaupan vapauttamisen tärkeydestä”, aikana, jolloin työttömyys on kivunnut monessa maassa 20%:iin! Koulutus ja tiedotus ilmeisesti tuottavat enää vain ohjelmoitua kyvyttömyyttä, joka estää muun muassa näkemästä sitä, että tuo valtaeliitin harjoittama liturgia on tarkoitettu palvelemaan outoja kulissien takaisia vaikuttajia (mm. Rotchildeja, Rockefellereitä ja George Soroksen verisukulaisia). Nykymuodossaan taistelu maailmainvallasta ja sen ohjailusta on karkaamassa heidänkin käsistään.
On myös esitetty perusteltu näkemys siitä (mm. L.R. Brown teoksessa The Might of The West), että Rooman valtakunnan luhistuminen alkoi levanttisten voimien valtaannoususta Euroopan suurissa kauppakeskuksissa. Näinhän on käynyt myös aikamme länsimaille – USA:n johdolla. Kysymys siitä josko Levantin perimässä olisi jokin muinaisesta maailmasta peräisin oleva tekijä, joka luonnon lakien kaltaisella varmuudella nopeuttaa kulttuurien tuhoutumista, lienee syytä ottaa vakavasti pohdittavaksi – onhan kyseessä sentään meidän ja lastemme kohtalo!
Sivilisaatiomme nykytila, eritoten kansainvälisten järjestöjen ja instituutioiden (YK, EU, G-7 jne.) roolin kasvu on kuin suoraa spengleriläistä draamaa; kosmopolitisoitumista sivilisaation ehtymisen oireena. Suorastaan apokalyptiseksi tämän kaiken tekee se vakoilusatelliittien ja valvontajärjestelmien tehoverkko, joka tällä ilmiselvällä maailmanmafialla on käytettävissään. Mikäli joku rohkenee näistä asioista avoimesti huomauttaa, leimataan hänen julkisella nuhteella ”vainoharhaiseksi” ikään kuin pelotteeksi muille. Monet koulutetut ja ”fiksut” ihmiset, jotka juoksevat mielettömän elintasokilpailun oravanpyörässä ovat niin hyväuskoisia, etteivät osaa edes kuvitella sitä pirullisuutta, joka kätkeytyy kaiken ”kivan” kansainvälisyys-hössötyksen taakse. Juuri tähän maailmanvaltiaat medioidensa avulla iskevät: hölmöön hyväntahtoisuutemme, josta on tullut sivistyneen ja suvaitsevan ihmisen tunnusmerkki.
Suomen kaltaisen vielä nuoren kansakunnan ei ole mikään pakko dementoitua noiden, usein niin hartaasti apinoimiensa ”herrakansojen”, tahdissa. Siksi on syytä tuntea nykytilaan johtaneita kehityskulkuja.
Maailmanvallan syöpäpesäkkeet
Nykyisen maailmanvallan logiikka muistuttaa syöpää: sekin pyrkii paisumaan seurauksista välittämättä. Valitettavasti osa tämän syöpäkudoksen vaikutusmekanismeista on vielä mystisen hämärän peitossa. Paljon siitä kuitenkin jo tiedetään. Esimerkiksi sen kyky laajentua perustuu paljolti länsimaisten yhteiskuntien puolustuskyvyttömyyteen ja niiden manipuloitavuuteen.
Eräs kiistattomista selityksistä tämän syöpäkudoksen vaikutusmekanismeista kietoutuu USA:n Isojen Poikien salaseuran, Council on Foreign Relations´in (CFR:n) ja sen sisarjärjestön, Trilateral Commission´in (TC:n) ympärille.
Nämä instituutiot ovat puolestaan ”alenevassa polvessa” englantilaisen siirtomaapohatan Cecil Rhodesin aikoinaan anglo-amerikkalaisen imperialismin pönkittämiseksi perustaman salaseuran perillisiä. Esikuvansa Rhodes otti muun muassa jesuiitoilta ja vapaamuurareilta, erityisesti niiden saatananpalvojasiiveltä illuminaateilta. Myöhemmin siitä kehittyivät mm. Round Table Groupit ja sittemmin edellä mainitut CFR ja TC.
Aina 1930-luvulle asti CFR edusti pääosin rakentavaksi katsottavaa amerikkalaisuutta (WASP). Sosialidemokratiaan taipuvaisen Presidentti F.D. Rooseveltin myötä järjestön kaappasivat levanttiset ainekset (Liberal Eastern Establishment) Rotchildien ja Rockefellerien Chase Manhattan pankin johdolla. Siitä tuli dekadenttien megapankkiirien maailmanvallan välikappale. Sen saavutukset maailman manipulaattorina (`getting things happen´) ovat suorastaan hämmästyttäviä: sen ”kunniatauluun” kuuluvat muun muassa II maailmansota ja sen eskaloituminen, kylmä sota ja blokkiutumat, YK, EU, IMF, G-7, GATT jne.
Presidentti F.D. Roosevletin hallitus koostui lähes pelkästään CFR:n miehistä. Sama pätee hänen seuraajiensa H.S. Trumanin ja D. Eisenhowerin hallituksiin. Näin pitkään ja yhtäjaksoisesti jatkuneella valtakaudella CFR vakiinnutti itselleen – ja ennen kaikkea taustapelureilleen – ylivertaisen aseman; siitä tuli Establishmentin, Järjestelmän, ydin. Presidentit eivät aina suinkaan ole olleet CFR:n mieleen (esim. Nixon ja Reagan), mutta nämä machiavellismin mestarit ovat – kiristyksellä ja peluuttamalla – saaneet hallitusten avainpaikat omilleen ts. USA:n hallitukset (liittolaisineen) ajamaan mieleistään politiikkaa.
Nykypolvelle tunnetuimpia CFR:n sekä TC:n miehiä ja naisia lienevät George ja hänen veljensä George W. Bush, Jimmy Carter, James Baker, Zbibniew Brezinski, William Casey (CIA), Caspar Weinberger, George Schultz, Henry Kissinger sekä Clintonin hallinnosta ainakin Warren Christopher, Madeleine Albright, Alan Greenspan, James Rubin, Louis Freech (FBI) ja William Cohen. Miehet (poikkeuksena Albright) ovat tuon 1500-jäsenisen salaseuran näkyvin osa. Ohjeensa se saa Manhattanilta ja rahoituksensa finanssieliitin säätiöiltä (Rockefeller, Carnegie, Ford jne). Se on onnistunut korruptoimaan osan kansakuntansa parhaista kyvyistä kyseenalaiseen peliinsä, jonka nappulana on käytetty sumeilematta mm. Amerikan kansaa – ja lähes aina täysin vastoin tämän omia etuja ja periaatteita.
1500 miestä ja edellä mainittujen säätiöiden rahat eivät tosin yksistään riitä tavoitteidensa toteuttamiseksi. Siksi Järjestelmään kytkeytyvät USA:n mahtavimmat tiedotusvälineet kuten Disney/ABC, NBC, CBS sekä viihdejätit Metro-Goldwyn-Meyer, Warner bros, 20th Century Fox, Viacom, Universal ja Paramount (levanttisen omistuksen ja henkilövalintojen kautta).
Suomessa usein ihasteltu yhdysvaltalaisyliopistojen ”tulosvastuullisuus” taas on osittain myös kiitollisuutta Järjestelmän rahalle. Ahneuden ilosanoman levittämistä ”maailmaneliitille” palvelevat mm. Round Table Groupit, Pugwashin ja Davosin konferenssit. Raharikkaitten (kuten esimerkikis Wallenbergit) kansainvälistä yhteenkuuluvuutta vaalii taas pahamaineinen Bildenberger Group. Likaisen työn tekemiseen käytössä on mm. sionistien Anti-Defamation-Leaguea (ADL), osin myös CIA ja FBI, sekä erityisesti lukuisat lobbausjärjestelmät tietokonerekistereineen. Se on kaiken kaikkiaan mittava dekadentin älymystön ja rahavallan teknosysteemi – järjestelmä isolla J:llä!
Joka epäilee Järjestelmän mahtia miettiköönpä esimerkiksi Itävallan liittokanslerin Kurt Waldheimin kohtaloa. Omatkin vallanpitäjämme kiltisti boikotoivat tätä – sentään ihan demokraattisesti kansansa valitsemaa – valtiopäämiestä (tokko edes hävetti myöntyä ajatukseen, että Itävallan liittokanslerit tällä pelillä itse asiassa valitaankin vast´edes New Yorkissa!).
Kansainvälistyminen on peli, joka selkeimmin hyödyttää CFR:n kulissimiehiä ja heidän apureitaan - viime kädessä vain heitä. Tässä pelissä heillä on kaikki voitettavanaan ja tuskin mitään hävittävää (mitäpä parin miljardin pelitappio heille merkitsisi) mikä on heille arvokasta. Pelin tavoitteena on saada laina-, valuutta- ym. spekulaatiomarkkinat rajattomaan kasvuun ja samalla ns. kansainvälinen yhteisö (G-7, IMF, WB jne.) takaamaan riskit. Toisaalta vapaassa kansainvälisessä rahaliikenteessä megapankkiirien varat pysyvät turvassa, ”kansallisten” hallitusten ulottumattomissa.
Länsimaiden puolustuskyvyttömyys
Olisi äärimmäisen naivia olettaa, että edes Rockefellerin kaltaiset miehet saattaisivat tyhjästä polkaista käyntiin Järjestelmän, joka näin voimallisesti hallitsisi maailman mielipiteitä. Eipä suinkaan vaan nämä superrikkaat ovat ensisijaisesti pelureita, jotka nokkelasti hyödyntävät muiden aikaansaannoksia ja heikkouksia (eivätkä koskaan lyö vetoa vain yhden hevosen puolesta).
Heidän ohjaamansa Järjestelmä on hyödyntänyt ikivanhaa hajota ja hallitse -periaatetta, josta hyvänä esimerkkinä on takavuosien kylmä sota. Toisekseen nämä machiavellit ovat tarkkaan kartoittaneet manipuloitaviensa ominaisuudet, arvomaailman, sen heikot kohdat ja ennen kaikkea sysänneet niitä (propagandalla, lahjonnalla ja sanktioilla) mieleisensä suuntaan. Tämän prosessin seurauksena perinteinen länsimainen miehekkyys ja suoraselkäisyys on muuttunut akkamaisuudeksi; pelurit ovat korvanneet ritarit.
Silti perinteistä länsimaista ihanteellisuutta ja ritarillisuutta ei liene koskaan törkeämmin hyväksikäytetty kuin vuosisatamme suursotien lietsomiseen. Järjestelmän propagandavalheet ampuivat niin sumeilematta yli, ettei tavallinen kansa kyennyt sellaista kieroutta edes kuvittelemaan! Tällä kiihotuksella saatiin kansat nousemaan pyhään vihaan, jonka tuloksena miljoonat kuolivat. Nämä jos mitkä ovat varsinaisia rikoksia ihmiskuntaa vastaan. Historiallinen revisionismi on tuonut nämä kulissien takaiset vehkeilyt päivänvaloon.
Maailmansotien seurauksena USA:n mahti kasvoi ja Eurooppa näivettyi. Amerikan mahti taas voitiin suoraan hyödyntää: siitä tehtiin esikuva ”Kultaisen vasikan” palvonnan siunauksellisuudesta.
Lisäksi Järjestelmä on hyödyntänyt perinteisen kristillisyyden rappioilmiötä; sosiaalisen evankeliumin, liberalismin, kommunismin sekä niiden äpärän joka ilmenee kaikessa mikä edustaa ”60-lukulaisuutta”. Nuo ilmiöthän ovat aikamme silmiinpistäviä rappioilmiöitä, jotka eivät kuitenkaan meluisuudessaan edusta rappion syvintä olemusta vaan ovat sen oireita osana länsimaista perikatoa.
Juoruämmien ja tietäjäeukkojen valtakunta
Järjestelmän tiedotusvälineillä on ollut mitä keskeisin rooli Uuden maailmanjärjestyksen rakentamisessa ja ylläpitämisessä. Tämä ei johdu pelkästään siitä, että ne manipuloivat suurta yleisöä vaan vielä tärkeämpi on se vaikutus, joka syntyy kun apparatsnikit muodostavat omaa maailmankuvaansa näiden – itse asiassa omiensa – tuottamasta ”informaatiosta”. Piiri pieni pyörii – ja vahvistaa näin omaa uskoaan.
Tämä megavaikuttajien valtakunta muodostuu TV-yhtiöistä kuten Disney/ABC, CBS ja NBC sekä lehdistä kuten New York Times, Washington Post (sekä niistä koostettu Herald Tribune), Time ja Newsweek. Niiden näkemykset ja kannanotot kulkeutuvat kaikkialle (tietotoimistolle kuten Reutersille, maailman lehdistöön, BBC:n jne). Tässä suhteessa Suomikaan ei ole neitseellistä aluetta, sillä pienet ”riippumattomat” kansalliset uutistoimistot, TV-yhtiöt ja sanomalehdet saavat huomattavan osan materiaalistaan Isommiltaan, joten ei ihme, että maailmankuvamme on samanlainen New Yorkista Helsinkiin.
Suurten mediankonsernien toimittajakuntaa ei tarvitse suuremmin ohjailla, sillä he ovat valikoitunutta ja ohjelmoitua väkeä. Järjestelmällä on toki omat yhteyshenkilönsä tässä myllyssä, joille tarvittaessa annetaan aineistoa ja toimintaohjeita.
Minkälaisia otuksia nämä aivopesijämme sitten ovat itse sylttytehtaalla Yhdysvalloissa? Yli 90% Järjestelmän johtavista toimittajista työskentelee Manhattanilla; he edustavat dekadenttia, vaaleahkoihoisen vallasväen perikuntaa. Sen varsinainen uskonto on liberalismi, jopa niin, että tutkimuksissa yli 50% ilmoittaa sen jopa varsinaiseksi uskonnolliseksi elämänasenteekseen; 25% sentään ilmoittautuu rehellisesti mooseksenuskoiseksi, 12% roomalaiskatolisiksi ja (vain) saman verran protestanteiksi. Valtaosaltaan he ovat varsinaisia 60-lukulaisia – siis eilispäivän miehiä ja naisia!
Amerikan kansa ei kaikesta huolimatta näihin veijareihin luota, sillä vain kolmannes pitää toimittajia luotettavina samalla kun kaksi kolmannesta katsoo, että toimittajat syöttävät heille (ainakin ajoittain) tarkoituksellista puppua. Silti massat eivät vaivaudu nousemaan näitä voimia vastaan niin kauan kun ”harmiton” tissiviihde pitää ajatukset muualla ja tämähän riittää mielipidevaltiaille – ainakin toistaiseksi.
Valoa näkyvissä?
Kuten tunnettua, neuvostojärjestelmä romahti kun sen apparatsnikit lakkasivat uskomasta asiaansa. Lienee vain ajan kysymys kun Maailmanjärjestyksen vieraantuneet apparatsnikit alkavat tosissaan epäillä oman maailmankuvansa ”totuuksia”. Siitä on rohkaisevana osoituksena se epätoivoinen kiihtymys, jota serbien ja irakilaisten kansallinen luovuus nostattaa Maailmanjärjestyksen vasalliruhtinaissa (esim. David Hannay´ssa tai lordi Owensissa). Se on rohkaiseva merkki uskon horjumisesta.
Se, että Järjestelmä hylkäsi oman miehensä, George Bushin, kielii sen sisäisestä kriisistä. Joku siipi tai taho halusi mahdollisimman heikon ja manipuloitavan keulakuvan, joka on valmis avaamaan yht´äkkiä portit yltiöliberalismille. Yhdysvalloissa marionetiksi valittiin Bill Clinton – ja Suomessa saman strategian mukaan Martti Ahtisaari. Tämä – jos mikä – tulee heikentämään Järjestelmän otetta maailmanvallan kahvasta; se tulee saamaan vastaansa moraalisen myrskyn (jotkut tosin arvioivat Greenpeacea kehitettävän ikiomaksi CFR:ksi, sellaiseksi, jolla olisi massoille `sopiva´, korvaava, `moraalinen´ sanoma; tässä ollaankin edetty hyvin, sillä Greenpeacen uudeksi puheenjohtajaksi on astunut entinen juutalaispankkiiri Walter Homolka).
Se hysteerinen raivo, jota historiallinen revisionismin paljastukset herättävät erinäisissä piireissä vasta kieliikin Järjestelmän taustapelurien paniikista ja epätoivosta; totuuden paljastuminen alkaa uhata heidän koko valtansa perustuksia. Levittämällä historiallisen revisionismin sanomaa voimme kukin osaltamme olla nopeuttamassa tämän mädännäisen järjestelmän loppua.
Eri puolilla ja eri muodoissaan nouseva terve kansallistunto valmistautuu osaltaan täyttämään sitä tyhjiötä, jonka tuo luonnoton ja vääjäämättä luhistumaan tuomittu ns. Uusi maailmanjärjestys (joka edustaa itse asiassa kaikkea vanhaa ja elinkelvotonta arvomaailmaa nykytilanteessa) on jälkeensä jättävä.
Lähdeaineisto:
I.Benson: What a One-World Government will mean to America.
Spotlight Nr 7, 1989
G.Allen: Say NO! to the New World Order.
Concord Press, 1987
C.Skousen: The Naked Capitalist.
Omakustanne, 1984
M.J.Hurry: Who hold the balance?
Veritas publ., 1984
C.Quigley: The Anglo-American Establishment.
Books in Focus, 1981
L.R.Brown: The Might of the West.
Joseph J.Binns, 1963
