Jo viime vuoden puolella ilmestynyt Dead Kommunistin toinen albumi on jäänyt heikon näkyvyyden vuoksi ikävästi unohduksiin kotimaan RAC-rintamalla. Eräs syy tähän on levy-yhtiö, joka keskittyy lähes pelkästään black metallin julkaisemiseen ja markkinointiin. Ehkä juuri siksi lätty ei ole tarttunut kovin helposti lyhyttukkaisten antikommunistien haaviin. Vaikka Dead Kommunistin taustapirulla on myös itsellään vahva bm-tausta, putoaa yhtyeen edustama tyyli selkästi RAC:n, joskin lyriikoiden hulvaton nihilismi liittää sen myös äärioikeistolaiseen hatecoreen ja grindcoreen.
Siinä missä perinteinen britti-RAC ottaa aineksensa Oi-musiikista ja metallista, Dead Kommunistin keitos syntyy vahvasta Ramones-särökitarasta ja nopeasta 77-punkista. Jo yhtyeen ensimmäisellä albumilla raaka kitara toi mieleen saksalaisen Macht & Ehren ja tällä levyllä tuo soundimaailma on jalostunut entistä brutaalimmaksi. Eipä ihme, että Dead Kommunist nauttii kovaa kulttisuosiota juuri Saksassa.
Lyriikoiden mielenmaisemalta bändiä voi pitää pari piirua karskimpana versiona Pylvanaisen tutuksi tekemästä suomalaisen heteromiehen vitutuksesta. Jo kappaleiden nimistä voi päätellä, että ansaittua satikutia saavat Saharan eteläpuolelta länsimaihin tunkeutuneet kongoidivetelehtijät, Holohoax-teollisuus, kotimaan petturipoliitikot, Afghanistanin valepakolaiset, kivikautta elävät muslimit, etnomasokistit, kommunistit, somalit, EU, tautiset homot, poliisit ja juutalaiset sumuttajat.
Kappaleiden poliittisesti arat teemat kuvaavat osuvasti levyn nimeä, jossa mainitaan Overtonin ikkuna. Kyseessä on politiikan tutkimuksessa käytetty käsite, jolla viitataan vallitseviin sallittuihin keskustelunaiheisiin. Luonnollisesti Dead Kommunist haluaa omalla hulvattomalla manifestillaan laajentaa tuota ikkunaa.
Kaksijakoisella levyllä rehevä huumori jää kuulijalle varmasti päällimmäisenä mieleen. Mukana on jopa itseironiaa, varsinkin kappaleessa ”Arkadianmäen rottalauma”, jonka alussa ”valtakunnanjohtaja” Pekka Siitoin sanoo suorat sanat parlamenttiluteista. Jo pelkkä liberaalien hellimien tabujen murskaaminen synnyttää välitöntä narurunremakkaa olipa teemana sitten pahoinvointivaltion pyhimyksiksi nostamat homot (”A.I.D.S”) tai Somaliasta tulleet huippuosaajat (”Somalis Mentis Retardatio”). Hilpeän iloittelun ohessa Dead Kommunist osaa myös vakamman paatoksen kuten kappaleissa ”Muslim Invasion”, ”Ethnomasochist” ja ”White Uprising”.
Ensimmäisen bändin nimeä kantaneeseen levyyn verrattuna uusin albumi ei yllä aivan yhtä kompaktiin kokonaisuuteen. Monista mainoista esityksistä huolimatta Expanding the Overton Window on punklevyksi aivan liian pitkä. Tämän huomaa etenkin rieskan loppupuolella, jonne on tungettu pari Juice Leskisen biisestä tehtyä versiota ja viimeisenä kuultava bluesrenkutus heprealaisten rikoksista ja rangaistuksista.
Kaiken kaikkiaan Dead Kommunistin kakkoslevy on sen verran törkeä punaliberaalia itkettävä julkaisu, ettei suomalaisen radikaalirockin ystävän kannata sitä levyostoksillaan ohittaa.
Arvio: RL
Levyä saa tilattua helposti No Sign Of Life levy-yhtiötä jakelevista nettikaupoista Suomessa.
