Vapaudenristi: Kohti kaaosta (Sakaramiina, 2019)

Loppusyksystä ilmestynyt Vapaudenristin kolmas kokopitkä Kohti kaaosta on soinut allekirjoittaneella viime viikkoina taajaan varsinkin kun levykokonaisuudessa tuntuu olevan jatkuvasti sulattelemista. Rock-kulttuurissa on 1960-luvun lopulta lähtien puhuttu ”vaikeasta toisesta albumista”, mutta Vapaudenristin kohdalla tämän ongelman ajateltiin siirtyvän ylittämättömän Ikuinen kuolema -levyn (2016) jälkeen vasta tulevalle levylle.

Ennen uutta levyä bändi on ehtinyt julkaista liudan kovia biisejä lukuisilla yhteislevyillä, joten epäilys Mikko A:n sävelkynän ehtymättömyydestä on tullut varmasti monelle bändin diggarille mieleen. Koska yhtyeen uutta albumia on rakennettu lähes tyhjältä pöydältä, tuoretta levyä on tullut kuunneltua erityisen herkällä korvalla. Ensimmäiset kuuntelukokemukset vahvistivat bändin olevan tiukasti kiinni viime vuosina omaksutussa suoraviivaisessa, joskin omintakeisessa, RAC-rymistelyssä. Huoli jostain hätäisesti väsätystä välityöstä osoittautuu kuitenkin turhaksi.

Veren myyttiä viljelleen kokeilevan ja synkistelevän toisen albumin jälkeen bändi on siirtynyt sekä musiikillisesti että ideologisesti lähes kokonaan ruohonjuuritasolle. Kohti kaaosta onkin levy, jossa poliittisen sotilaan -eetos jalostuu täyteen mittaansa. Useiden kuuntelukertojen jälkeen harmaasta munasta alkaa kuoriutua se upea joutsen, jota monet ovat salaa odottaneet. Yhtyeen viimeisin on kiistämättä aikaisempiin kokopitkiin rinnastettava järkäle, joka vahvistaa kansallisen kulttuurin puolustuslinjaa lopun ajan modernia maailmaa vastaan.

Harkitun kokonaisuuden ero edellisiin levyihin on kuitenkin selvä. Tyyliltään ja soitoltaan bändi on hyvin yhtenäinen ja hengähdystaukoja suodaan vain muutamassa sopivasti ripotellussa voimaballadissa. Entistä tiukempaa yhteissoittoa korostavat tuhdit soundit, jotka pääsevät oikeuksiinsa etenkin jykevässä rumpupatterissa.

Jo ennen levyn ilmestymistä bändi tarjosi maistiaisiksi videokanavallaan kappaleen ”Ihmiset huutaa”, joka toimii nyt levyn avausraitana. Nykymenoon kypsyneen kansan yhteislauluun kehottavan esityksen jälkeen alkaa varsinainen tykistökeskitys katutaistelijan filosofiaa: ”Syntynyt kuolemaan”, ”Kohti kaaosta”, ”Kutsumus” ja ”Itsetuho”, jonka sosiaalidarvinistinen tematiikka tuo mieleen Vapaudenristi / Pyhä Kuolema -splitiltä tutun kappaleen ”Tuhkaa”. Uutukaisella lyriikat ovatkin entistä radikaalimpia eikä niissä jätetä sanomatta se, mikä poliittisesti korrektissa ympäristössä voisi muutoin jäädä sanomatta.

Alun panssarivyörytyksen katkaisee ”Terässydän”, joka on tyyliltään silkkaa neofolkia, jonka vuoksi veikkaan bändin basistilla olleen oma roolinsa kappaleen sovituksessa. Lyriikoiltaan biisi on silkkaa timanttia kuten viimeinen säkeistö osoittaa:

Myrskyn piiskaus tyhjillä kaduilla, betoniestein suljetuilla alueilla

arkielämä katkolla kun uusi järjestys nousussa

geometristen massojen muodossa

Liike eteenpäin, kiilana lävistäen voittamattomiksi kuvitellut esteet

Kaatuvan järjestyksen epätoivoinen valittava voihke

Liitoksissaan narisevan puhdistuksen kohde

Voittoisan neofolkin jälkeen kuultava ”En aio kuolla” palauttaa hetkeksi mieleen edellisen levyn kuolemaa uhmaavan mielenmaiseman, jota vielä korostaa lead-kitaran takakireää black metal -soundi. ”Taistelu tai kuolema” ja ”Kansallisnihilisti” ovat harvinaisen selvästi artikuloituja taistelulauluja väistämättä kriisiytyvästä ajastamme, jolloin kaaoksen keskellä kaikki on mahdollista.

Levyn viimeisellä kolmanneksella vain lisätään kaaokseen kierroksia. Hitaalla akustisella introlla alkava ”Murtumaton soturi” on ensikuulemalta varmasti levyn mieleenpainuvin esitys. Tunteenpaloa kiihdytetään taitavasti ja biisin murskaava poljento alkaa väkisin tunkeutua korvakäytäviltä tajuntaan. Tuulahduksen ensialbumin melodisesta ilotulituksesta tuo esitys ”Mitä sanot”, joka on koruton kuvaus monikulttuurihelvetistä ja sen syntymiseen välinpitämättömän pelkurimaisesti suhtautuneista ”tolkun kansalaisista”. Siirappisilla sanoilla kuorrutetut seireenin laulut ”kulttuurin monimuotoisuudesta” eivät olleetkaan konformistisille massoille muuta kuin kutsu kohti kaaosta. Tarttuvaa sing-along linjaa jatkava ”Aseveljet” taas teroittaa uskollisen toverihengen tärkeyttä kansankunnan kohtalonhetkinä.

Koko paketin kruunaa kakkosalbumin esimerkin mukaisesti aiemmin levytetty biisi akustisena versiona. Tammikuun alussa ilmestyneen Vapaudenristi / Valkoiset Paholaiset -kimppalevylta napattu ”Faustisen mielen jano” on riisuttunakin tulkintana jylhä korkeaveisu eurooppalaiselle tahtoihmiselle. Se on sopivasti uskoa valava päätös levylle, jossa kriisi, kaaos, luo mahdollisuuden uuteen suuruuteen.

Vapaudenristi ei panosta ainoastaan musiikkiin, vaan haluaa viestiä myös levyjensä kansikuvataiteella. Kohti kaaosta -kansikuva henkii post-punkin monimerkityksellisyyttä ja tuo mieleen mustavalkoisella sommittelullaan Joy Divisionin ja Bauhausin ensimmäiset albumit. Kädet taskussa seisova päättäväisen uhmakas mies, kasvoilla ehkä harsoinen naamio, on kuvattu hieman ylhäältä, luultavasti valvontakamerasta. Keitä nyky-yhteiskunnassa halutaan kuvata ja valvoa erityisesti? Niitä, jotka ovat korruptoituneen nykyjärjestelmän vihollisia, niitä, jotka haluavat palauttaa orastavan kaaoksen takaisin kosmokseksi, järjestykseksi. Kannen keskellä olevan valkoisen kuvapalkin mies voidaan tässä kontekstissa nähdä anonyymiksi tekijäksi, joka on valmis astumaan valosta mustaan kaaokseen tuomalla sinne uuden järjestyksen. Nämä tuskin ovat ainoita tulkintoja.

Kohti kaaosta pukee sanoiksi ja äänimaisemaksi hiljaa nyrkkiä taskussa puristavan kansanosan oikeutetut katkeruuden tunteet, jotka vellovat Potemkinin kulisseja muistuttavan virallista totuutta vaalivan julkisuuden alla. Perinteisen työväenluokan pettäneiden uusvasemmiston sateenkaari-monikultturistien ja finanssikapitalistien YYA-sopimus on saanut unohdetun kansan suomut putoamaan lopullisesti silmiltä. Jo keskiverto media-ajan kuluttajazombille alkaa olla pikku hiljaa selvää, ketkä pienet mutta vaikutusvaltaiset suomalaisvihamieliset tahot haluavat luoda maahan eripuraa ja jakaa kansaa heikentääkseen sen uhrilampaaksi pystyyn kuolleiden utopioidensa alttarille. Globalistisilla kansanvihollisilla on omat suunnitelmansa hyödyntää tulevaa kaaosta, mutta on selvää, etteivät he läpikorruptoituneina degeneraatteina kykene luomaan järjestystä, jossa vallitsee hyvyys, kauneus ja totuus. Kuten levyn avausraidassa lauletaan: tulvaisuus kuuluu meille!

Vaikka meitä alkaa erilaisten galluppien mukaan olla aina vain enemmän, hyvää sanomaa ei media- ja kulttuuripaitsion vuoksi ole koskaan liikaa. Siksi levyn julkaissut Sakaramiina on harjoittanut RAC-kuvioissa poikkeuksellista sissimarkkinointia ja katupromootiota, ja onpa levyä jaettu arvosteltavaksi rocklehdillekin, mutta arvatenkin ne eivät ole tarttuneet syöttiin. Siellä suunnalla lienee niin paatuneita kuolevan ajan hengen vaalijoita, että jo pelkkä levyn näkeminen synnyttää ehdollistettuja vastenmielisyyden reaktiota. Sen sijaan terveet vaistot säilyttäneet lukijamme hankkivat albumin ilman erillistä kehotusta.

Arvio: RL

Pagan Skull / Reidh: Pagan Skull / Reidh 7” EP (Reaction Rock, 2019)

Aiemmin vain Mistreatia vinyylinä julkaisseen Reaction Rockin jo toinen kuluvana vuotena ilmestynyt seiskatuumainen,  Pagan Skull / Reidh -kimppa-EP, tarjoaa nuoremman polven radikaalirockia riuskalla black metal ilmaisulla. Sen verran kovasta kamasta on kyse, että esimerkiksi Discogsin levytiedosto antaa julkaisusta jo tutuksi käyneen viestin demokratiailveilyn toisinajattelijoille: This release has been blocked from sale in the marketplace. It is not permitted to sell this item on Discogs. Samalla myyntikielto on tae siitä, että nyt ollaan oikeasti vaarallisen ja kapinallisen musiikin äärellä.

Tällä pikkumustalla ei pyydetä lupaa sanoa ääneen totuus, jonka aikamme Pravdat haluavat visusti kieltää. Levyllä kuljetaan pystyssä päin romahtamaisillaan olevaa ajan henkeä vastaan. Jo uraa RAC-kuvioissa tehnyt Pagan Skull manaa esiin spirituaalista vallankumousta tänä pimeänä Kalin/Ragnarökin aikakautena, kun taas Reidhin viesti on tiukasti kiinni veressä ja maassa ja niitä uhkaavissa sionisti-globalisteissa.

A-puolelta kuultava Pagan Skullin keskitempolla hölkyttelevä kuusi ja puoliminuuttinen  bm-RAC-hybridi ”As the last fortress of our faith is burning” on positiivisessa mielessä niin omanlaistaan tavaraa, ettei sellaista löydy ainakaan Suomen kamaralta, tuskin muualtakaan. Kappaleen sovituksessa on omaperäisyyttä, eikä kuulija voi olla hämmentymättä esityksen keskellä kuultavasta huilulla soitetusta pitkähköstä väliosasta, joka tuo väistämättä mieleen Jethro Tullin eteerisen progeilun. Kontrasti on melkoinen,  koska kappale on muutoin sangen raakaa bm-pieksentää.

Vasta muutaman julkaisun tehnyt Reidh on melko tuore nimi kotimaisen rotutietoisen metallin saralla. Ainoat kuuntelukokemukseni bändiltä löytyvät ajalta, jolloin juutalaisten omistama mediajätti YouTube alkoi sosialistiseen Stasi-tyyliinsä sensuroida lumihiutaleiden anonyymien ilmiantovinkkien perusteella kaikkea valkoista identiteettiä puolustavaa musiikkia. 

Pari vuotta voi olla bändin kehityksessä pitkä harppaus ja se pitää ainakin uuden Reidhin materiaalin kohdalla paikkaansa. Soundeista ei löydy tukkoisuutta, vaan bändi rusikoi yhteissoittonsa rivakaksi panssari-bläkkikseksi, jossa on mukana ripaus Stahlgewitteriä sytykkeenä. Tuplabasarein vyöryvä runttaus ”Turn of tide” on eittämättä ärhäkäs taisteluhuuto Euroopan puolesta. Onneksi levyn takakannesta löytyy molempien biisien sanat, sillä varsinkin Reidhin kohdalla ne ovat tarpeen.

Takavuosien Levyraati-ohjelman grand old man Klaus Järvinen voisi hyvinkin arvostaa Reidhin teknistä osaamista, vaikka saattaisi silti todeta harmistuneena: ”Mutta kun näistä sanoista ei saa selvää!”. Ohessa kappaleen kertosäe, jotta Klasukin pysyy mukana nousevan nationalistiliikkeen aikaa vastaa kulkevassa sykkeessä:

We ride the winds on the mountainside

We march to war as brothers, side by side

death to traitors, they cannot hide

hail the new dawn, this is the turn of tide

we ride the winds on the mountainside 

stand your ground, this is the time

death to those, who try to hide

hail the new dawn, this is the turn of tide

Koska (((kansainväliseen))) Discogsiin ei ole luottamista, levyä kannattaa kysellä kotimaisilta lafkoilta kuten Sakaramiinalta ja Europa Erwache Productionisilta sekä muilta hyviksi havaituilta alan distroilta.

Arvio: RL

Tulevia keikkoja, joissa levyn yhtyeitä voi kuulla:

7.12.2019 pääkaupunkiseutu: Mistreat, Pagan Skull, Snöfrid, Sankar’hauta 1.2.2020: Reidh, Pagan Skull                         

2.11.2019 UKKOMETSON KEKRIMESSU

Suomen kansallismielisillä kerhoilla on ollut tapana viettää pienempiä tai suurempia pikkujouluja. Tampere 28 järjesti onnistuneet pikkujoulut viikkoa aiemmin. Soittamassa oli Sankar’hauta, P.W.A. ja White Minority. Jyväskylän 28 pikkujoulut ovat vielä tuloillaan. Luvassa White Minority ja tapahtumassa ruokailua ja muuta oheistoimintaa.

Ukkometson perinteeksi muodostuva Kekrimessu järjestettiin 2.11. ja se osoitti Suomalaisen kansallismielisen toiminnan monimuotoisuuden. Paikalla olevat yhtyeet edustivat monia eri musiikkityylejä. Raakaa Black Metalia soittava Aryan Hammer, nopeaa ja aggressiivista poliittista hardcore/thrash fuusiota soittava Marder, akustisia kappaleita soittanut trubaduuri Korkki (Sniper) ja örisevää punk rockia soittava Vapaudenristi. Mukana pientä oheistoimintaa illan iloksi.

Suomessa on vuosi vuodelta alettu työntää enemmän halloweeniä kansalle. Erityisesti osana kulutushysteriaa. Vanhempi polvi ei muista halloweenin olleen Suomessa kovin merkittävä juhla. Markkinakoneiston tavoittelema amerikkalaisen kulutuskulttuurin imitointi tulee ilmi parhaiten turhan kertakäyttökrääsän tyrkyttämisenä juhlan tekosyyllä.

Se on lähes täydellinen irvikuva siitä mitä kekri edustaa. Kyseessä ei ollut muovikrääsän ja massaviihteen ähky. Talonpoikaiskulttuurisäätiö kertoo:

”Satokauden päättymistä juhlittiin uuden sadon antimilla ja juomilla mässäillen ja niitä tulevan vuoden menestyksen takeeksi uhraten. Kekri oli yhteisöllinen tapahtuma, jolla oli riitin, rituaalin ja seremonian piirteitä. Tupa siivottiin ja valmistettiin erityisiä lahti- ja sadonkorjuuaikaan liittyviä herkkuja, joita tarjottiin runsain mitoin omalle väelle, palkollisille, vieraille ja vainajille. Keitettiin viinat ja pantiin oluet ja ryypyn otti sellainenkin, joka ei muuten juonut ettei alkavan vuoden sato-onni tärvääntyisi. Ruoan loppuminen ja nälkäiseksi jääminen oli huono enne.  Kekrin juhlinnassa korostui kolme seikkaa: arjesta irtiotto ja yhteisöllinen juhliminen, ylenpalttinen herkuttelu sekä tarinat ja taiat, joilla tulevaisuus yritettiin ottaa haltuun.”

Kaupungillistumisen ja kristinuskon paineen vuoksi kurjistuneen kekrin juhlinta on vasta viime vuosina nostanut päätään laajemmin. Monta vuosikymmentä riitäneen hiljaisemman kauden jälkeen on nähty yrityksiä elvyttää juhlaa. Talonpoikaiskulttuurisäätiö julkaisi vuonna 2013 opetusmateriaalia ja tietopaketin joka on suunnattu oppilaitoksille. Pitkään kekri oli vain pakanallisesta historiasta ja maalaisromantiikasta kiinnostuneiden tahojen huomioima menneisyyden ilmiö. 

Ukonvasama julkaisi kekri aiheisia lähetyksiä. Halloweenin, kekrin ja aiheeseen liittyvien teemat sekä musiikin yhdistävä lähetys on kuultavissa tässä:

https://www.spreaker.com/user/11150403/vasamaradio-kekri-specia

Aryan Hammer

Ennen kahdeksaa ensimmäinen yhtye kipusi lavalle. Ukkometson esimerkillinen äänentoisto tuo Aryan Hammerista esiin bändin potentiaalin. Yksinkertaiset ja tasaiset kappaleet ovat hyvin kuultavissa. Usein kansallismielisillä keikoilla soittanut Aryan Hammer on tilanteessa jossa se on osoittanut potentiaalinsa, mutta ei vielä täysin lunastanut odotuksia. Huolimatta kommandopipoista ja anonyymiteetistä, metal bändille on erityisen tärkeää sisältää jonkinlainen johtohahmo. Perinteisesti se on etualalla äänessä oleva laulaja. Aryan Hammerin satunnaisesti jyrähtävä rumpalin mölinä ei ole paras vaihtoehto, sillä se jättää lavalle selvästi yhden jäsenen mentävän tyhjiön. Mikäli yhtye saisi kokoonpanoon vihaisen terävästi agitoivan laulajan ottamaan lavan edustan haltuun, se olisi varmasti keikoilla seuraava askel ylöspäin.

Marder

Tarkasti rajatun rock kokoonpanon sijaan Marderissa on nähtävissä suurempaa kollektiivista voimaa. Yhtye on tarpeen tullen soittanut vaihtoehtoisilla kokoonpanoilla. Tilanteen vaatiessa, keikka soitetaan ilman jotain jäsentä tai jäsenen tilalla on sessiomies, joka soittaa keikan tiukan asiallisesti. Yhden miehen estyminen ei ole estänyt yhtyettä hoitamasta sovittuja keikkojaan. Yhtyeen keikat eivät ikinä ole menneet penkin alle. Välillä tulee tavallista tiukempi ja energisempi keikka, huonoimmillaan bändi vetää hieman jäykkänä ja epävireisenä. Koskaan ei nolosti epäonnistuen. Illan keikka oli jossain janan puolivälissä. Hieman kaaottinen äänimassa ja vaihtoehtoinen kokoonpano ei päässyt ihan parhaiden keikkojen hurmokseen, mutta hoiti hommat tyylillä. Erikoisuutena kuultiin uuden albumin kappale Unabomber, jonka aikana Sniper yhtyeen Korkki kävi huutamassa puolet kappaleen lauluista kireän äkäisellä. Ilmeisesti toista kertaa nähty vierailu osoitti että Korkilla olisi potentiaalia vetää hyvin aggressiivisempaa melodiatonta huutoa jota harvoin kuullaan Sniperin levyillä.

Korkki

Korkin oma keikka koostui pitkälti Sniper kappaleista. Yhtyeen tuotanto on täynnä lauluja joista olisi helppo tehdä akustiset versiot. Akustista materiaalia on kuultu jo 2002 vuoden The Moment of Truth albumin bonusmateriaalilla, mutta tarinat kertovat tulossa olevasta Suomenkielisestä akustisesta albumista. Nyt oli mahdollista kuulla paljon lauluja joita ei viime vuosien Sniper keikoilla ole kuultu. Soturin laulu, vöyrin marssi, lynkkareiden laulu ja monta muuta. Parhaiten akustisena toimivat herkät balladit kuten Elämästä kuolemaan ja Isänmaa. Korkki teki myös kunniaa Skrewdriverille soittamalla setin loppuun The Snow Fell. Sniperin leiristä on myös uutisia. Uudesta albumista on vihdoin ilmestynyt kunnollinen painos ja Suomeksi vedetty klassikkoalbumi ”Sotaa!” on uudelleenjulkaistu hienona digipak CD levynä.

Vapaudenristi

Vapaudenristi oli paikalla juhlimassa sekä kekriä että uutta Kohti kaaosta albumiaan. Reilusti uusittu keikkasetti oli puoliksi uuden levyn materiaalia. Monta kappaletta kuultiin ensimmäistä kertaa livenä. Settiin kuului myös varmoja tuttuja kappaleita aiemmilta levyiltä, joiden aikana ja etenkin loppua lähestyttäessä yleisö lämpeni huomattavasti. Erikoisuutena keikalla oli pari lainakappaletta, joista Tulimyrskyn jälkeen kappaleen aikana Sniperin Korkki kiipesi kolmatta kertaa lavalle, huutamaan kertosäkeen yhteislaulua.

Ilmoitettujen esiintyjien jälkeen lavalle kipusi vielä sekalainen joukko soittajia, jotka vetivät ikivihreitä RAC klassikoita. Rahowa, Mistreat, Der Sturmer, Pluton Svea lainakappaleita vetänyt porukka oli viihtynyt yltäkylläisten kekritarjoilujen äärellä ja menossa alkoi olla selvää juhlatunnelmaa.

Ukkometso on osoittanut aina olevansa tunnelmaltaan esimerkillinen paikka ja kekrimessu ei ollut poikkeus sääntöön.

Ukkometson kekrijuhlissa ei tällä kertaa ollut omia kuplivia, mutta tarjoilu ei loppunut kesken ja etäällä keskustan humusta sijaitsevan juhlapaikan meno tavoitti kaikki Talonpoikaiskulttuurisäätiön tiivistämät korostumat: ”Kekrin juhlinnassa korostui kolme seikkaa: arjesta irtiotto ja yhteisöllinen juhliminen, ylenpalttinen herkuttelu sekä tarinat ja taiat”

Veriyhteys tulee postaamaan videolinkkejä myöhemmin. Pidä silmällä päivityksiä. 

Keikkakalenterissa luvassa:

16.11. Jyväskylä 28 White Minority
6.12. Vantaa akustista musiikkia
7.12. pääkaupunkiseutu Mistreat, Pagan Skull, Snöfrid, Sankar’hauta. 
1.2.2020 Reidh, Pagan Skull.