Veriyhteys ei ala halkomaan hiuksia mitä kaikkea kansallismielisyyden termi pitää sisällään. Kansallismieliseen kenttään selvästi kuuluvista bändeistä osa haluaa tehdä pesäeroja erilaisten poliittisten vivahteiden perusteella. Osalle kansallismielisyys on rotukysymys, toisille taas kulttuurin ja tradition kysymys. Osalle se on konservatiivista, osalle radikaalia ja uudistusmielistä. Osalle kysymys on yhä historiallisista, ennen kaikkea sotahistoriallisista seikoista. Toisille kyky sivuuttaa ne, uusien haasteiden edessä.
Veriyhteys uskoo että toiminta määrittää itsensä. Näennäisesti ristiriitaisten pyrkimysten ja ideaalien käytännön menetelmät ja lopputulos johtaa pitkälti samaan suuntaan. Vähintään siinä määrin, ettei yksilöllä tai bändillä ole mahdollisuutta määrittää julkisuuteen laskemiensa energioiden lopputulosta.
Olemme saaneet lukea useammasta lähteestä että nk. natsimusiikki on laskusuhdanteessa. Tämä päätelmä on tehty siitä, ettei julkisuudessa ja erinäisten sosiaalisen median toimijoiden surkuhupaisissa blogeissa ole kirjoitettu tarpeeksi skandaalinkäryisiä artikkeleita muutamaan kuukauteen.
Tulkinta on täysin väärä. Tilanne on käytännössä päinvastainen. Emme elä laskusuhdannetta, vaan tilannetta jossa ilmiö on niin normalisoitunut että se on jo osa tavanomaista Suomalaista alakulttuuria, eikä loputtomasta julkaisujen tai keikkojen virrasta nouse esiin kuin sattumanvaraisesti valikoituja tapauksia.
Yhden suurimman kotimaisen musiikkilehden, Rumban, kirjoittaessa Suomalaisesta valkoisesta kapinamusiikista, lehti odotti paskamyllyä. Sitä ei koskaan tullut. Muutama sarkastinen kommentti rajojen rikkomisesta näkyi netissä. Metal-musiikin lehdet ja sivustot voivat nostaa klikkijournalismin kauhut esiin, mutta samaan aikaan noteerata positiivisesti bändit joiden maine on valtavirrassa kyseenalainen. Isoimmat metal-musiikin festivaalit nostavat lavalle vuodesta toiseen bändejä joiden maine aiheuttaa hiljaista narinaa, lähinnä yksittäisten toimijoiden anonyymeissä blogeissa. Satojen, jopa tuhansien ihmisten vaellus paikan päälle kertoo ilmiön toisen puolen.
Kaikkein radikaaleimpia keikkoja on järjestetty enemmän kuin ikinä suomalaisen kansallismielisen musiikin historiassa. Jokainen yritys sabotoida keikkojen järjestämistä, on johtanut suurimmillaan vain suunnitelman pieneen viilaukseen. Yhtään keikkaa ei ole onnistuttu perumaan ja yrityksiäkin on olemassa vain kourallinen. Saatu huomio on toiminut ilmaisena mainoksena, jonka avulla paikalle on saapunut yleisöä jopa tavallista enemmän.
Lehtien, blogien ja nettifoorumeiden julkaistessa paljastavia tietoja, seuraus on vain hiljaisuus. Shokki-artikkelit kerää pari hassua peukutusta sosiaalisessa mediassa, joista puolet on trollaavien sivussa naurajien ironisia tykkäyksiä. Kuin muistuttaakseen että myös asianomaiset lukevat artikkelit. Keikoille tulee sadoittain ihmisiä ja levyjä ilmestyy kasvavaan tahtiin.
Suomessa julkaistaan enemmän uusia levyjä kuin koko Skandinaviassa yhteensä. Europe Erwache on laajentanut skaalaa mitä wp levy-yhtiöt perinteisesti julkaisee. RAC materiaalista folkin kautta martial industrial ja voimaelektroniikka levyihin. Sakaramiina on keskittynyt kotimaisen ja ennen kaikkea suomenkielisen musiikin julkaisuun. No Sign Of Life on myöhempien omistajiensa ohjauksessa profiloitunut RAC, viha-grind ja jopa kansallissosialistisen Saksan musiikki ja puhe levyjen uusintajulkaisuilla. Breath Of Pestilence on julkaissut useita kansainvälisesti olennaisia NSBM bändejä ja kotimaisia merkkipaaluja kuten uusimmat Devilry albumit. Rinnalla elää laaja verkosto radikaalin musiikin jakelijoita, bändejä, kauppoja, divareita ja keikkajärjestäjiä. Osaa motivoi puhtaasti perinteinen kapinahenki.
Mikään ei ole parempi vaakakupin kallistaja kuin epäpoliittisen järjestäjän pyyteettömän paskaduunin sabotointi. Kun omat rahat ja vaivan likoon laittaneelle järjestäjälle tulee antifasistit huutelemaan, se johtaa kerta toisensa jälkeen vastakkainasetteluun jossa he eivät voi voittaa. Heille on pieni lohtu jos yksi sadoista black metal bändien keikoista päädytään siirtämään toiseen baariin, jos sadoittain ihmisiä on silmänräpäyksessä muutettu skeptiseksi tai jopa vihamielisiksi antifasisteja ja heidän toimintatapojaan kohtaan. On mielenkiintoista pohtia, mitä kuvitellaan saavutettavan käytöksellä jossa tullaan komentamaan ja painostamaan musiikkikulttuureihin joita he eivät itse ymmärrä. Jos kulminaatio on Rasmus verkoston mammat kauhistelemassa metal musiikin karkeutta ja facebookin kommentoijat naureskelemassa itse keksimälleen ”peppukivulle”, on saavutukset melkoisen laihoja.
Lehtiä, kirjoja, blogeja, nettiradioita, ynnä muuta löytyy. On sekä riippumattomia toimijoita että järjestöjen bannereiden alla tapahtuvaa. Osa toiminnasta on sympaattista puuhastelua, osa ammattimaista ja tavoitteellista toimintaa. Osa rajoja ja motiiveita hämärtävää sumua, hämmentämässä kurttuotsaista vihollista joka historiallisine analyyseineen yrittää ymmärtää tekojen miesten mielenliikkeitä.
Suomessa on poliittisia toimijoita ja kadulla vaikuttavia järjestöjä, joille annamme täyden tuen. Veriyhteys itse operoi ennen kaikkea kulttuurin saralla, pääpainon ollessa musiikki ja siihen tiiviisti liittyvä rinnakkainen toiminta. Suomalaisen kansallismielisen musiikin rintamalla tapahtuu paljon. Siksi Veriyhteys tekee katsauksen viimeaikaisiin tapahtumiin.
Vanhemmista bändeistä Sniperin uusi levy tavallaan jo ilmestyi. Moni on ihmetellyt huonoa saatavuutta. Kuulemamme mukaan kansissa tapahtuneen virheen vuoksi painos vedettiin pois myynnistä ja lopullinen myyntiin päätyvä painos antaa vielä odottaa. Myös uutta kokoelma levyä on näkynyt. Bändin suosio on suurinta ulkomailla, jossa levyjä on myyty tuhansittain.
Mistreat on kesällä studiossa nauhoittamassa uutta kauan odotettua albumia. Bändin jäsenet ovat vihjanneet että tyyli suuntaisi takaisin Flame From The North aikakauteen. Kappaleita oli valmiina niin runsaasti että odotettavissa on pitkä albumi. Näennäisen hiljaisten vuosien aikana Mistreat on kunnostautunut kiertämällä ahkerasti ympäri maailmaa ja bändin tuotanto on vihdoin lähes kokonaisuudessa julkaistu vinyyli-formaatissa. Viime vuosina on myös nähty niin kokoelmaa kuin livetallenteita, t-paitoja ja muuta pienimuotoisempaa. Muke totesi ettei halunnut tehdä levyä ilman todellista asiaa. Maailman nykytilanteessa sanomisesta ei ole pulaa.
Kotkalainen Street Sweepers on pitänyt hiljaiseloa. Sen on rikkonut vain Mistreat Productionsin tänä vuonna tekemä tekemä vinyyli versio 2013 vuoden demosta.
Pylvanainen on jatkanut tasaisen varmaa julkaisutahtia. Nopeaan tahtiin kolme pitkäsoittoa tehnyt yhtye ei ole rauhoittunut. Kokoonpanovaihdoksista huolimatta uutta materiaalia on tahkottu jo paljon. Syyskuussa bändi on ensimmäistä kertaa Etelä-Suomessa keikalla. Sinne kannattaa suunnata.
Pienelle piirille kasettidemoja tehtaillut Korpisota on kuin astetta asiallisempi ja maltillisempi versio Pylvanaisesta. Korpisota teki juuri kappaleita tulevalle Suomalaista radikaalia rock musiikkia esittelevälle Suomen Puolesta –kokoelmalle, joka ilmestyy ulkomaisella levy-yhtiöllä LP julkaisuna. Mukana myös äskettäin ensimmäiset vinyylit tehneet skinhead bandit, Wrongdoersin tuhkista noussut King’s Cross ja Kuopion suunnalta ponnistava Dead Nation. Mukana kokoelmalla myös Pagan Skull, Vapaudenristi ja Arskan bändeistä Kareliaani, Arska & Hakkapeliitat sekä Diamond aXe. Levy on positiivinen esimerkki tilanteesta jossa kansallismieliset tahot eivät enää arastele maineensa perään. Äärivasemmiston räkänokille jokainen anarkisti-transuilun ulkopuolinen asia edustaa ”fasismia”. Miksi vetää tiukkoja oppilinjoja omalle puolelle vain heidän mielikseen? Isänmaan puolesta, jokainen panoksellaan, kyvyillään ja visiotaan seuraten. Yhteinen vihollinen on selvä ja vihollisen pillin mukaan ei enää kannata tanssia. Mitä muuta ohjenuoraa kaivataan? Murehtiminen fiktiivisestä tulevaisuuden järjestelmästä tai vivahde-ero toimintatavoissa ei saa olla este, eikä tekosyy apatiaan. Emme ole kuoropoikia joiden kuuluisi ripittää ja moralisoida toisiaan ja itseään jokaisen pienen epäpuhtauden vuoksi. Toisten ja sitä myöten itsensä jatkuvaan kampitteluun ja nurkkaan ajamiseen johtavaa ajatuksenkulkua on hyvä välttää.
Bändien erilaisista strategioista ja toimintatavoista on esimerkkejä, joista kaikki on tuottaneet tuloksia. Marder on luonut ahkerasti kansainvälisiä yhteyksiä ja myös keikkaillut ulkomaita myöten. Uutta materiaalia pitäisi olla tulossa. Tiukan poliittisen musiikin ystäville Marderin aggressiivinen viesti osuu ja uppoaa.
Toisenlaista lähestymistapaa näyttää esimerkiksi Vapaudenristi. Se on normalisoinut kansallismielistä musiikkia, jatkamalla tiivistä keikkailua erilaisissa keikkapaikoissa ja eri musiikkityylien edustajien kanssa. Luoden siltoja valkoisten veljeskuntien ja tavanomaisempien musiikkifanien välillä. Bändin tekstit ovat öykkärimäisen vihan sijaan kutsuhuuto, johon vastaa moni joka ei aiemmin ole radikaalista rock musiikista perustanut. Bändin maine on 10 vuoden kuluessa kiirinyt ulkomaille ja monet vanhat loppuunmyydyt julkaisut on tällä hetkellä halutumpia kuin koskaan. Kanadalaisen Ce Jour Viendran kanssa tehty split vinyyli on tuorein päivänvalon nähnyt levy useamman vielä jonossa odottavan pienimuotoisen julkaisun jonossa.
Valkoiset Paholaiset on tehnyt kappaleita mm. Crew 38 -kokoelmalevyille. Pienten kokoonpanovaihdosten myötä muutakin on työn alla. Toivottavasti myös keikkoja. Kokoelmat ovat levinneet pääasiassa ulkomaille, mutta suomeksi laulavalle yhtyeelle olisi varmasti kysyntää kotimaassakin.
Civic Duty on lähes päinvastaisessa tilanteessa. Keikkoja on ollut vuosien mittaan useita, mutta fyysisesti julkaistua materiaalia ei toistaiseksi ole. Tätä selittää sekä kokoonpanossa tapahtuneet muutokset, että poliittinen toiminta, joka on usein priorisoitu musiikkiharrastusten edelle.
Pagan Skull on onnistuneen toisen albuminsa jälkeen nauhoittanut kappaleita split vinyyleille ja aiemmin mainitulle Suomen Puolesta LP kokoelmalle. Tuorein julkaisu on toistaiseksi Veriyhteys 2: Kerettiläiset Trubaduurit kokoelma CD, jolla bändi osoittaa poikkeuksellista oman linjan kulkua versioimalla Impaled Nazarenea akustisesti, omien kappaleiden akustisten versioiden ohella! Bändin täysin omaleimainen tyyli ja toimintatapa on hyvä esimerkki kotimaisesta skenestä. Täällä ei vain matkita nostalgia mielessä ulkomaiden menneiden vuosikymmenten kunnianhetkiä, vaan tehdään myös omaperäistä ja uutta. Niin musiikillisesti, kuin toimintatapojen puitteissa. Turvallisen siistiksi hiotuista nykyajan ulkomaisista oikeistobändeistä tuttua tunnelmaa ei löyty Suomesta. Tarjolla on ennenkaikkea karkeus, raakuus ja hillittömyys.
Aiemmin vain youtubessa materiaalia levittänyt Hate Oath julkaisi ensimmäisen demonsa 8.8.2017. Karkean ja rujon radikaalin kansallismielisen vihanpidon raakuus on sitä luokkaa että bändi tuskin niittää samaa suosiota kuin Mistreatin kaltainen melodisen punkrockin avulla voisi. Raadollisen alakulttuurin seasta sille löytyy varmasti laaja kannattajakunta joka ei saa nykyaikaisesta siististä oikeistorockista sitä samaa energiaa mitä soittotaidon rajamailla kompuroiva vanha RAC tarjosi. Hate Oath ei näyttäydy nostalgiselta, vaan yhdistelee hieman horjuvalla yhteensoitolla RAC klassikoiden suomalaisia käännöksiä, sekä omaa tuotantoa joka etenee skinhead rock laahauksesta raskaampaan viha-hardcoreen. Demo CDr on tehty asiallisilla saundeilla ja ammattimaisen CD julkaisun näköisesti. Levyn lopettava kappale antaa demosta hyvän kuvan, mutta sisällön monipuolisuus ei tule siitä täysin ilmi.
Hate Oathin lähimastossa liikkuva, kansallissosialistisen eetoksen jyrkemmän ja väkivaltaisemman puolen sanansaattaja Genocide Wolves on Suomessa ja Ruotsissa soitettujen keikkojen lisäksi julkaissut vain demon ja pari paljon kehuja saanutta kappaletta Veriyhteys-kokoelmalla. Genocide Wolvesin kuulumisia on kyselty ulkomaita myöten. Vaikka julkisuuteen asti ei näyttöä ole vielä tarjolla, debyytti albumi on ollut työn alla ja Genocide Wolves kertoi että iso osa materiaalista on jo nauhoitettu.
Suomen Johnny Rebel, eli Joni Kapina, heitti ensimmäisen keikkansa alkukesästä. Demokasetilta tuttu esittäjä vetää todellista mustaa huumoria. Röyhkeän trubaduurin tekstit on niin hurjia, että jokaisesta rapsahtaisi syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan mikäli Jonin kappaleet lähtisivät leviämään laajemmin.
Samaan kategoriaan on laskettavissa Dead Kommunist, joka tympeän nimensä alla pyrki tekemään loukkaavimman ja rasistisimman levyn jota Suomessa on tehty. Albumilta löytyvien kappaleiden sanoma on suorasukainen ja törkeä. Iso osa Suomen kansallismielisistä bändeistä pyrkii ainakin näennäisesti asialliseen ilmaisuun, Dead Kommunist vetää kaiken niin yliampuvasti, että lähestymistapa jakaa ihmisiä kuin Yhdysvaltojen rajuimpien hatecore bändien aktivoituminen. Osa näkee että patologisen vihan ja ekstaattisen rotuteurastuksen promotointi on lähtökohtaisesti haitallista aatteelle. Toiset taas näkee sen kapinan, alakulttuurin ja rock’n’rollin periaatteita jatkavana positiivisena ilmiönä. Rock musiikki on aina shokeerannut. Rock musiikki on aina rikkonut tabut, ulostanut kotinurkkiin ja viitannut kintaalla moraalisaarnoille. Emme voi odottaa että kansallismielisyyden ja rock musiikin ristisiitos tuottaa vain yhtä lopputulosta. Ylvään ja voimakkaan lisäksi on tarjolla vahingoniloinen röhönauru joka lähtee alhaisempien viettien ja motiivien parista.
Mikäli karkea huumori on nopeasti naurettu, Suomessa on myös täysin uutta radikaalia kansallismielistä musiikkia. Esimerkkeinä toimii esimerkiksi Puhdistus ja Vastausmerkki. Puhdistus on Suomessa ennenkuulumaton ja poikkeuksellinen, sillä se ei musiikillisesti nojaa rac poljentoon tai metalliseen hardcoreen, vaan yhdistää suorasukaisen sanomansa perinteiseen hardcore-punk musiikkiin! Albumi on huhujen mukaan tulossa loppuvuodesta 2017. Toistaiseksi kuultavissa on ollut vain netistä löytyvä ennakkokuuntelussa ollut kappale. Veriyhteys sai luvan julkaista toisen näytteen tulevalta levyltä. Vastausmerkki jatkaa kunniakkaasti RAC ja oikeistorockin jylhempää perinnettä. Suomalaisille bändeille poikkeuksellinen suoraviivainen kansallissosialistinen eetos, joka keskittyy aatteen ylevään ja voimakkaan puhtaaseen puoleen. Demon neljällä kappaleella ei haukuta tai loukata, vaan juhlistetaan kansallissosialismia vastauksena ja voitokkaana elämänasenteena.
Musiikissa on kuultavissa hieman Sniperin ja Mistreatin vaikutetta. Yksittäisiä Sniper kappaleita kuten ”To Our Finland” tulee mieleen missä reipas poljento yhdistyy melodisiin kitaraliideihin. Suomalaista saundia vahvempana on yleinen Saksalaisen oikeistorockin vivahde. Yksittäistä bändiä ei ole helppo määritellä, mutta esimerkiksi Freikorps tai Lunikoffin uudemmat tulee paikoitellen mieleen melodisista kappaleista. Metallisempia demppikitaroita ja melodisia lead kitaroita yhdistellään sekä nopean rempseisiin että hitaampaa aatteellista paatosta sisältäviin kappaleisiin. Matalalta karjahteleva, mutta ei metallisen muriseva laulutyyli yhdistettynä siistihköön studiotuotantoon.
Vastausmerkin lähimmäksi Suomalaiseksi vertailukohdaksi nousee Sankar’hauta, joka on toistaiseksi julkaissut vain Veriyhteys-kokoelman kappaleet. Studiosessiosta on julkaisematta pari kappaletta ja lisää on tulossa. Myös keikoista on ollut puhetta. Sekä Sankar’hauta että Vastausmerkki näyttäytyy suoraselkäisenä ja tiukkana, asia edellä musiikkia luovana yhtyeenä. Sankar’hauta kumartaa isosti menneen Suomen uroteoille ja isänmaan sankareiden uhrauksille, kun taas Vastausmerkki on radikaali tulevaisuuteen katsoja, joka ei tarvitse kysymysmerkkiä kyseenalaistamaan, eikä huutomerkkiä alleviivaamaan, kun vastausmerkkinä on suoraviivainen hakaristi.
Mikäli katsomme laajalla perspektiivillä, Suomessa on mittava määrä kansallismielisen musiikin alle menevää materiaalia. Niin musiikillisesti kuin sisällöllisesti. Kokeellisen materiaalin puolelta Straight Arm Salute, Veri ja Maa ja Musta Enemmistö on kaukana ”skinhead rockin” traditioista, mutta ei millään tavalla vähäisempiä. Koko ajatus siitä että kansallismielisyys kulminoituisi skinhead musiikin historiaan on hylättävä. Musiikkikulttuuri on elänyt vuosikymmeniä ja muodostanut mielenkiintoisia uusia virtauksia.
On kovan hardcoren jalostuneita muotoja. Neo-folk, martial industrial, metal musiikin moninaiset muodot – nsbm etunenässä. Emme tässä artikkelissa pureudu noiden tyylilajien edustajiin, mutta palaamme aiheeseen sopivassa ajankohdassa. Moni rajamailla liikkuva yhtye ei ole leimallisesti poliittinen tai heidän pyrkimyksensä ei edusta arkirealismia. Katse on suunnattu myyttiseen Eurooppaan tai Suomeen, jota ei ehkä koskaan ole ollut konkreettisesti olemassa, visionäärien idealististen havaintojen ulkopuolella. Se ei tee asiasta vähemmän käyttökelpoista, eikä edes vähempää totta.
Kansallismielisyyden rakennuspalikat ovat monimutkaisempi sekoitus kuin pelkkä lista kiistattomista faktoista. Voimme perustella järkevästi miksi itsesäilytysvaisto tai omista huolehtiminen on konkreettisesti tärkeää. Mutta mikäli maailmankatsomuksessaan psykoottinen vasemmisto hylkää jopa luonnonlakien todeksi näyttämiä elämän perusasioita, ja pakkomielteisesti haluaa suhtautua kriittisesti jopa mainitun kaltaisiin itsestäänselvyyksiin, päädymme pian keskusteluun jossa on helpoin todeta että kyse on uskon ja hengen asiasta. Emme voi perustella itsesäilytysvaiston tai oman ja vieraan välillä olevan taistelun merkitystä ihmiselle joka vaatii sille loputtomia perusteita. Riittävän monen kysymyksiä latelevan kyseenalaistamisen jälkeen, päädymme kuuntelemaan änkyttävää eksistentialistia, joka ei murheessaan ja itsetuhoisuudessaan kykene näkemään metsää puilta. Ei ole syytä selittää ihmiselle, joka ei selitystä voi uskoa. Heidän roolinsa kansakunnan joukossa on vain muistuttaa muita siitä etuoikeudesta mikä on ihmisellä, jolla on sentään joku luonnollinen yhteys luonnon ikiaikaiseen kiertokulkuun, eikä vankina älyllisen nokkeluuden turhautuneessa ja itsetuhoisessa vieraantumisessa.
Vaikka erilaisen perspektiivin omaavat ihmiset kammoksuttaa vasemmistoa, heidän omat ikoninsa ja hatarat pseudotieteelliset oppirakennelma nähdään todellisuutena. Meidän myytit, meidän kokema todellisuus tyrmätään vaarallisena haihatteluna ja vainoharhana. He kammoksuvat asiaa, sillä he tietävät metapolitiikan voiman. He tietävät massojen sielun olevan nopea liikkeissään ja alttiina vaikutteille. Mikään ei kauhistuta enempää kuin ajatus että vuosikymmenten määrätietoisen indoktrinaation ja massahurmoksen lailla etenevien monikulttuurijuhlien tulokset voidaan murskata muutamalla tosielämän kokemuksella, mieleen syöpyvällä uutisella tai jopa tunteisiin vetoavalla taidekokemuksella. He ovat nähneet musiikin ja kulttuurin voiman ja tietävät siinä piilevän potentiaalin. Niin yksilöihin kuin massoihin vaikuttamiseen. Heitä pelottaa mitä käy, kun valkoinen mies herätetään ikuiseen maailmanjärjestykseen. Kun rauhanliikkeen ja humanismin henkisesti kuohitsemat havahtuvat maan ja veren kutsuun ja asettuvat modernia maailmaa vastaan.
