Fifty Years of Not Giving A Fuck - A Tribute to Muke from Mistreat 2xCD (D88 Records, 2022)

Muken puolisatataa vuotta kestäneen taivalluksen kunniaksi kotimainen D88 distro päätti julkaista tulevan syntymäpäiväsankarin kunniaksi kansainvälisen kiitoslevyn, joka prosessin edetessä paisui kahden cd-albumin mittaiseksi kokonaisuudeksi. Ilman ulkomaan apujakin paketti on selvästi onnistuneempi kattaus kuin nelisen vuotta sitten julkaistu Mistreatin 30-vuotista uraa muistava  Mistreated Songs : Finnish Tribute To 30 Years Of Mistreat. Hienosta hankkeesta huolimatta arvion alkuun on annettava pientä kritiikkiä kliseisestä kansikuvasta lippuineen ja vaakunoineen. Luulisi, että muutakin kuvastoa löytyisi kuin ne ensimmäisinä mieleen tulevat.

Ykköslevyn kahdeksen ensimmäistä esitystä on varattu ulkomaalaisille nimille, mutta tällaiseen vieraskoreuteen ei oikeastaan löydy perustetta, sen verran kovia ovat härmän jannujen Mistreat-tulkinnat. Ratkaisun voi ymmärtää vain julkaisun kansainvälisille markkinoille suunnatulla myynnillä, jonka vuoksi tunnetut bändit kuten Blue Eyed Devils (USA) ja Code 291 & Vinterdis (Ruotsi) on pantu ensimmäisinä näytille. Takuuvarmaa työtä molemmilta, mutta eivät levyn varsinaisia kohokohtia, vaikka BED:in tulkinta "We're ready" -kappaleesta yhdistääkin jännästi bändin perussoundiin kuuluvaa metallisen hardcoren chunkchunk-riffittelyä Mistreatin melodisuuteen.

Ulkomaalaisista yhtyeistä parhaiten onnistuvat ykkös-cd:llä argentiinalainen Muerte y Calaveras ("88 No Remorse"), saksalainen sooloartisti Barny ("These days") ja ennen paria suomalaisnimeä levyn päättävä kanadalais-unkarilainen Sons of Odin, joka versioi sykähdyttävästi Mistreatin harvoihin balladeihin kuuluvan esityksen "Heritage". Odinin poikien laulajan äänestä ei voi erehtyä ja Griffinin matala ja syvä baritoni pääsee kerrankin oikeuksiinsa. Kakkos-cd:llä parhaat ulkomalaisesitykset tarjoaa virolainen PWA hauskasti kulkevalla rock-a-billyllään "Troubles", paljon hehkutettu uusi australialaisryhmä The Yardbombs puolestaan revittelee kunnolla versioidessaan kappaleen "Sound of Violence" samoin kuin espanjalainen Thumbscrew, joka ottaa irti kaiken melodisesta popballadista "Skinhead girl". 

Albumin isänmaan toivoissa ei ole valittamista, sillä kaikki kymmenen bändiä tulkitsevat Muken tuotantoa omaan soundiin istuvalla tavallaan. Ykköslevyllä soittava Pagan Skull tekee vähemmän yllättävästi levypaketin erikoisimman tulkinnan versioidessaan Mistreatin ikivihreän "Uhrimieli sankaruus". Biisin kyllä tunnistaa helposti Mistreatiksi, mutta sovitus on taattua PS avantgardismia. Levyn toisena erikoisuutena on helppo pitää Stormheitin popmaisesti herkistelevää Raivopäät-coveria "Mirandan kyyneleet". Vastaavasti luupäisintä kotimaan osastoa edustavat ykköslevyllä White Minority ("To die for") ja Sniper ("Hang the Scum"). Kakkoslevyllä Valkoiset Paholaiset esittää metallisella RAC-soundillaan miehekkään vakuuttavasti klassikkovedon "Time to ponder", kun taas Goatmoon ("I hate faggots") ja Rusty Nailbomb ("Veteran") veivaavat vimmaista hatecorea.

Omasta soundistaan poikkeavaa tavaraa tarjoaa Marder, jonka tulkinta Raivopäiden rallista "Aika kuolla" ei olekaan metallista hatecorea, vaan radioystävällistä perusrockia lähestyvä esitys pienellä punk kierteellä. Levyn hulvattominta kohkausta on varmasti Sniper & Joukkohauta versioidessaan hoilotuksen "Ei armoa". Kappaleen väliin on sovitettu  AC/DC:n "Back in Black" riffejä ja onpa mukaan ujutettu jopa Leevi & The Leavingsin vanhasta Urheiluruudun tunnarista tuttu "Sadan markan seteli -instrumentaalin sävelkuvio. Levypaketin päättää Vapaudenristi, joka on kääntänyt pari Mistreatin englannikielistä klassikkoa suomeksi. Laulu "Chains of Shame" on kääntynyt muotoon "Häpeän kahleet", jonka Vaparit esittävät tyyllilleen uskollisina karskin romuluisella otteella. Balladi "State Of My Land" tottelee suoraan nimeä "Maani tila" ja kuuluu Vapaudenristin onnistuneisimpiin herkistelyihin. 

Mojova paketti on oiva kunnioitus syntymäpäiväsankarille, joka on tehnyt vuosikymmenten saatossa niin monta unohtumatonta rallia, että ne muistetaan myös maamme rajojen ulkopuolella. Jos alan noviisille pitäisi suositella yksi monista Mistreat-tribuuteista, olisi tämä heittämällä ykkössuositus.

Arvio: RL

MUSTA KIVI # 7 ulkona NYT!

 

Monet ovat luulleet Mustan Kiven olleen jo taakse jäänyttä viisautta, mutta ehei, lehti on edelleen voimissaan ja iskee takaisin kuin 6 miljoonaa volttia in your face! Adolf Hitlerin syntymäpäivänä ilmestyneessä lehdessä ei ole tällä kertaa yhtäkään popmusiikin negro-heprealaista viidakkotahraa, vaan tämä numero keskittyy pelkästään arjalaisen filosofian kovaan ytimeen. Kuole tai ajattele!

Pääjuttuna kansikuvassa näkyvä Hermann Schwarz ja transsendentaalinen kansallissosialismi. Muita aiheita mm.: James Battersby ja Adolf Hitlerin Pyhä Kirja, Matti Simolan asiantuntevasti saksasta käännetyt näytteet Jörg Lanz von Liebenfelsin tuotannosta (ensimmäisenä suomeksi!) ja perusteellinen arvio lähes tuhatsivuisesta Miguel Serranon magum opuksesta Adolf Hitler - The Ultimate Avatar. Lehteä saa....tietäjät tietää!

Takuu: ei sanaakaan Ukrainaista, Natosta, ryssistä, koronasta ym. massoja hypnoottisessa otteessaan pitävästä 24/7 loiskiehunnasta.

GEBURTSTAGSPARTY 16.4.2022 - Sielunvihollinen & Ehre

Kevään merkit ovat ilmassa Etelä-Suomen keikkapaikalle kävellessä. Viileä ilma ja voitokkaan auringon säteet kirvoittavat hymyn kasvoille. Eurooppa palaa kuten se on palanut ennenkin. Loppumattomaksi luvattu kulkutauti on saanut valtiot kyseenalaistamaan perustuksiaan velkataakan kasvaessa, ja vaikka luurangon lailla hymyilevät naisjohtajat miten yrittäisivät selittää asioita paremmiksi, kansalaiselle peli on selvä: tässä yhteiskunnassa et ole minkään arvoinen. Jokainen mutteri on korvattavissa, vaikka ansioluettelo olisi kilometrin mittainen. 

Valtavirtakulttuurikin on ollut hattu kädessä anelemassa rahallista oikeutusta olemassaololleen, kun striimikeikat eivät kaikesta rummuttamisesta huolimatta kiinnostaneet edes kaikkein kiimaisimpia poplistojen palvojia. Tätä vasten oli kunnollista kävellä tukemaan vastakulttuuria, jonka ämyrit eivät ole vaientuneet maailmanlaajuisten hätätilojen painolastinkaan alla. Kansallismieliselle voiton hedelmiä tarjoillaan nykyään harvoin. Nyt on kuitenkin monta syytä juhlaan. Mieleen kohoaa valkoisen kulttuurin taukoamaton keikka- ja julkaisuvirta, ensimmäsen aidosti modernia maailmaa vastaan kamppailevan Sinimustan Liikkeen kokoon kerätyt viisituhatta kannattajakorttia sekä horisontissa Thurisaz-riimun lailla hohkaavana ikuisen johtajan lähestyvä 133-vuotissyntymäpäivä.

Tätä kaikkea oli juhlistamassa kaksi kansallismielisen musiikkiskenen niitteihin verhottua rautanyrkkiä SIELUNVIHOLLINEN ja EHRE. Kaavoihin kangistumaton suomalainen alakulttuuri tarjoili RAC:n sijasta black metallia. Talo oli täyttynyt mukavasti etenkin nuoremmasta väestä, joiden räävitön intohimo musiikkiin näkyi elämänjanoisena eläytymisenä keikkojen hekumallisimmissa pisteissä. Oikein ja luonnollista!

Nuorista aktiiveista koostuva EHRE potkaisi settinsä käyntiin Kosminen sota -nimisellä kappaleella. Yhtyeen keikkakunto on yhtä mystinen kuin kappaleen nimi. Sosiaalisen median perusteella voisi kuvitella bändin jäsenten käytännössä asuvan treenikämpällä. Silti esiintymiset ovat olleet hyvin vaihtelevia. Tammikuisella NS Winter Festillä yhtye paukutti menemään kuin nuoristalolla ikään kappalerakenteista piittaamatta. Maaliskuussa järjestetyllä Play For Ukraine -tukikeikalla lavalla soitti täysin eri tasoinen yhtye, joka pitkästä soittoajasta huolimatta tykitti keikkansa maaliin kuin olisi vanhakin tekijä. Tällä keikalla saatiin nähdä sekoitus näistä kahdesta. Satunnaisista soundiongelmista huolimatta Ehre mätki menemään täyttäen lavan ja ilman karkealla black metallillaan. Musiikin omintakeinen tyylitaju ilmeni myös pukeutumisessa. Yleisön jäsen kommentoi terävästi: "Koko muu bändi näyttää modernilta black metal -bändiltä, paitsi tuo basisti joka näyttää soittavan Venomissa!"

Uutta ja vanhaa materiaalia yhdistävä setti huipentui kaikki aistit tyyperryttäneeseen coveriin Manowarin Hail and Kill -kappaleesta. Kappaleen intron ensimmäiset sekunnit olivat niin kryptisen kuuloista kamaa, että jopa tällainen kokeellisen musiikin kolhima dissonanssin ja epäkonventioiden veteraani joutui kohottamaan kulmiaan. Lavalle saatu taustakuoro antoi tilanteeseen oman pikantin lisänsä ja loppumyötään veto oli omiaan lietsomaan yleisöön eloa. 

Nelihenkiseksi typistynyt SIELUNVIHOLLINEN antoi helvetin kovan annoksen rokkaavaa black metalliaan. Ammattitaitoinen yhteensoitto ja monipuolinen biisivalikoima muistuttivat taas, että bändi ottelee kotimaassa täysin omassa sarjassaan. Kitaran itselleen haalinut laulaja sai nopeatempoisiin vokaaleihinsa lisäpontta, mikä ei ole helppo homma bändin riffejä ihmetellessä. Yhtyeellä tuntui olevan homma vahvasti hanskassa, ja lainarumpalin taidokkaan soiton päälle kelpasi varmasti tulittaa vihaa.

Tämäkin esiintyjä oli lisännyt settiinsä coverin, nimittäin suomalaisen RAC-legendan Sniperin kappaleen KRP! Kappale lähettää karkeat suusanalliset terveiset Suomen poliisin laaja-alaisimmalle ja häikäilemättömimmälle yksikölle, joka tunkee nenänsä kansalaisten yksityiselämiin. Kappaleen sanoitukset ja hulvaton kertosäe oli yleisölle niin tuttu, että yleisö karjui mukana, vaikka yhtye oli sovittanut sen alkuperäistä huomattavasti rivakammaksi. Sielunvihollinen on aiemminkin tehnyt kunniaa kotimaiselle radikaalirockille coveroimalla Mistreatin kappaleen Rotat.

Pitkä ja jäätävä talvi on takana. Elämä palaa kaduille ja pihoihin. Suomalainen kansallismielinen toiminta kukoistaa. Huhtikuulle mahtuu vielä Ukkometson kinkerit, jossa soittavat GOATMOON, EHRE ja TUPE KARPPINEN JA TURVONNEET HUULET. Kuun vaihteessa Etelä-Suomessa juhlitaan Mistreatin uusia julkaisuja Talk The Talk, Walk the Walk ja Muken soolotuotantoa sisältävää levyä. Edessä on voitokas kesä, joka pursuaa kaikenlaista kansallismielistä vipinää!

Arvio: VY

Mistreat Muke solo: Patriotic Tunes volume two (digipack cd, PC Records, 2022)

Jos joku luuli, että Muke olisi ammentanut vanhan kansallismielisen runoaarteistomme tyhjiin ensimmäisellä soololevyllään Patriotic Tunes (2020), erehtyy pahasti. Muke ei ole joutunut kaivelemaan runoja pussin perältä, sillä Patriotic Tunes volume two -albumin lyriikat olivat aikanaan tunnettuja hengen nostattajia sekä valkoisessa Suomessa että olemassaolostaan taistelleessa eheytyneessä Suomessa.

Vaikka uutukaiselta puuttuvat ensimmäisen levyn koko kansan muistamat runoelmat ”Rajalla” ja ”Kenttäpostia”, on Muke onnistunut poimimaan kakkoslevylleen muita klassikkoja, jotka ovat vain odottaneet uudelleen nostamistaan. Tästä voidaan kiittää Kaarlo Kramsun (1855–1895) tuotantoa, jota Muke on lainannut kolmasosan kappaleisiinsa. Debyyttisoololta Kramsun herkut puuttuivat kokonaan, mutta tällä levyllä annetaankin sitten isänmaallisen liekin loimuta täydessä kirkkaudessaan.

Vakavahenkisiä Kramsun runoja on lainattu kansallismielisessä rockissa (mm. Vapaudenristi) ja neofolkissa (Pyhä Kuolema) aiemminkin, mutta Muken käsittelyssä ne saavat tutusta synkkyydestä poiketen energisen ja positiivisen latauksen. Levyn sävellyksellisesti ehdottomiin helmiin kuuluva Kramsun runo ”Nukkuva Suomi” (1887) tulkitaan tavalla, joka kääntää päälaelleen lyriikoiden tavanomaisen luennan. Muken käsittelyssä ”Nukkuva Suomi” ei olekaan valitusvirsi, vaan uhmakas kehotus herättää omahyväisyydestään veltostunut Suomi taisteluun:

Pilvet raskaat, uhkaavaiset Suomen taivaan tummentaa,

Mutta Suomen miehet nukkuu unta vielä raskaampaa.

Heräämättä vaaran tullen untans nauttivat he vaan

Tantereilla, joita isät kostuttivat hurmeellaan.

Monta vaivan, vainon päivää kansa tämä nähnyt on;

Nytkö uinaillen se vaipuis taistelutta kuolohon?

Nuorna vielä nurkumatta lähtisikö manalaan?

Niinkuin vanhus ikäloppu sammuisiko nukkuissaan?

Ei, niin kova kohtalomme tok’ei julma olla saa!

Avosilmin kohdatkohon Suomen kansa kuolemaa.

Jos ei väisty surman nuoli, sammuttakoon kärki sen

Hengen valppaan, elonvoivan, uljaan, itsetietoisen.

Tora, riita mielessänsä Suomen kansa uinailee,

Unissansa oman rintans veriin hurja raatelee.

Taistelevans luulee eestä elon, voiton loistavan,

Vaikka nukkuin suljahtaapi suuhun synkän kuoleman.

Pilvet raskaat, raudankarvat Suomen taivaan tummentaa.

Ukon pilvet uhkaavaiset turmiota ennustaa.

Nosta ukko raivoon ilmas, pane nuoles satamaan,

Ehkä herää Suomen kansa kerran ennen kuoloaan!

Niin ikään Kramsun sykähdyttäviin lyriikoihin kuuluva balladi ”Ilkka” luo kapinajohtaja Jaakko Ilkasta (1545-1597) ideaalisen suomalaismiehen arkkityypin, jonka uppiniskaista eetosta Muke tulkitsee suoraan sydämestä:

”Ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki,

ei oikeutta maassa saa ken itse sit’ ei hanki.”

”Siis vapauteen taistellen ken miehen mieltä kantaa:

Tie suorin kulkee onnehen lähellä kuolon rantaa!”

Kramsun lisäksi albumilla kuullaan edellisen levyn tapaan V. A. Koskenniemeä (”Pohjatuulen torvi”, ”Sotilaspoika”, ”Komennus viime paraatiin”), Yrjö Jylhää (”Ahnaat haudat” ja ”Kotiin”) ja Heikki Asuntaa, jonka runoon ”Maan kiitos” sovitettu uhmakas keskitempoinen rokkiveto toimii levyn avaajana. Vähemmän tunnettua sinivalkoista paatosta edustaa puolestaan Arvi Jänneksen suomalais-ruotsalaista sotaglooria 30-vuotisessa sodassa muisteleva ”Hakkapeliitta” (1889).

Suomen kohtalonvuosina kirjoitetut tekstit eivät ole pelkkää hurmeisten kenttien sokeaa palvontaa, vaan niissä ymmärretään varsin hyvin sodan traagisuus ja usein kohtuuttomilta tuntuvat uhraukset. Runojen uhrimieli ei ole silti vailla mieltä, vaan niitä ohjaa korkeampi velvollisuudentunto, joka on lähes tuntematonta näinä pelkurimaisen itsekkyyden aikoina. Levyn neljässä viimeisessä esityksessä ”Sotilaspoika” (V. A. Koskenniemi), ”Kotiin” (Yrjö Jylhä), ”Komennus viime paraatiin” (V. A. Koskenniemi) ja ”Huokaavat kentät” (Kaarlo Kramsu) näkökulmaksi otetaan yksilön kohtalo. Niiden maailmankuvassa yhteisönsä puolesta kuolemaan valmis yksilö voittaa lopulta luontaisen itsekkyytensä ja pelkonsa ymmärtämällä ikuisuuden jatkuvan kansassaan.

Henkeä nostattavien lyriikoiden lisäksi albumin toinen tukijalka on tarttuvat sävellykset, jotka Muke on tehnyt levylle kaikki itse lukuunottamatta R. E. Westerlundin lyriikoihin sovitettua kappaletta ”Nuoret sankarit”. YouTubestakin maistiaisena löytyvä laulu perustuu Alpo Noposen säveleen, joka tunnetaan parhaiten maasotakoulun ”Kunniamarssina”. Levyn ehdottomiin tähtihetkiin kuuluvaa biisiä on kuitenkin vaikea uskoa pohjautuvan marssiin, sillä notkean melodisesti kulkeva esitys tuo ensimmäisenä mieleen reippaat punk-anthemit taustakuoroineen. Silti kappale tekee sekä asenteellaan että menevyydellään selvän pesäeron Pelle Miljoona & 1980:n samannimiseen (1979) vasemmistopunkin kansallislauluun.

Soitannollisesti ja tuotannollisesti Muken kakkossoolo on edellistä selvästi kypsempi tuotos. Tasapainoiset soundit ja voimakitaroiden selkeys antavat levylle viimeistellyn leiman, joka ykköslevyltä ajoittain puuttui. Erityisen nautittavaa on Muken ulosanti, jossa selkeä artikulointi ja r-kirjainten painokas sorauttelu voisivat toimia lähtökohtana kelle tahansa suomen kielen ammattikäyttäjälle.

Levyä tehdessään Muke ja kumppanit eivät tienneet vielä mitään ryssän sotapuuhista Ukrainassa. Vanhoilla runovalinnoillaan Muke todistaa profeetallisesti, ettei pitkästä rauhan ajasta huolimatta vanha vainolainen ole minnekään kadonnut. Silti albumia on vaikea pitää kannanottona liittoutumisen puolesta tai sitä vastaan, vaikka monille kuuntelijoille sellaiseen on varmaan kiusaus. Tulkinta on kuulijan korvien välissä, mutta jos asiaa on kysyttävä Veriyhteydeltä, vastaamme, että runojen eetos puoltaa traagista itsenäisyyttä, jonka Suomenlinnan rakennuttaja Augustin Ehrensvärd (1710-1772) puki sanoiksi: ”Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun”.

Arvio: RL

Mistreat: Talk the talk, walk the walk LP & cd (PC Records, 2022)

Mistreatin uutta kokopitkää ei tarvinnut tällä kertaa odottaa kolmeatoista pitkää vuotta kuten edellistä Heartless Bastards (2018) albumia. Viimeisen neljän vuoden aikana Kouvolan lahja maailmalle ei ole pyöritellyt peukaloitaan, vaan bändi on julkaissut kolme yhteislevyä ja kaksi Muken soololevyä. Tämän lisäksi Misukat ovat keikkailleet tiiviisti, tosin koronadiktatuurin vuoksi konsertit ovat rajoittuneet vain kotimaan lavoille.

Pitkästä urastaan huolimatta Talk the talk, walk the walk  on bändin vasta kuudes virallinen albumi. Uutta levyä kuunnellessa ei käy kuitenkaan valittaminen, sillä verkkainen julkaisutahti on taannut laadun. Edellisellä levyllään Mistreat halusi panostaa puhtaisiin, jopa radioystävällisiin soundeihin, eikä tältä tieltä ole poikettu uudenkaan rieskan kohdalla. Silti uusinta lättyä on helppo pitää rokkaavampana pakettina kuin Heartless Bastardsia, mikä käy selväksi levyn avaavassa runttauksessa ”Warrior Nation”. Pitkällä urallaan bändin rutistus on rajuinta koskaan: soitto pelaa yhteen nautittavan vaivattomasti lähtien rumpali Jaakon kellontarkasta taonnasta rouheaan mutta taidokkaaseen kitarointiin. Ellei yhtyeen poliittisuutta tietäisi Mistreat olisi kevyesti Kallion rokkihipisterien suosikkibändi.

TV:stä tutun Pelle Hermannin tunnarilla itseironisesti alkavan levyn mottona kulkeva talk the talk, walk the walk  kertoo koruttomasti, että jätkät eivät halua olla ajallemme tyypillisiä tyhjänpuhujia. Kannen ja LP:n sanoitusarkin surullisiksi klovneiksi maskeeratuissa omakuvissaan bändin karpaasit voi samaistaa ansiokkaan Joker-elokuvan (2019) antisankariksi, jonka poliittisesti epäkorrekti ja väkivaltainen protesti kohdistuu länsimaista kulutusyhteiskuntaa ja elämäntapaa vastaan.

Uuden levyn kappalekavalkadi kokoaa mukavasti bändin koko levytyskaaren. Mukana on alkuaikojen hardcore-tykitystä (”Talk the talk, walk the walk”, ”Northern lights”), kakkoslevyn melodista ilotulitusta (”Skinhead”, ”Great nights back in the days”) kuin uudempaa aggressiivista rokkipullistelua (”Warrior Nation”, ”We've had enough”, ”5-4-3-2-1- Fire!” ja ”All gave some, some gave all”).

Poikkeuksellista Mistreatia edustaa puolestaan levyn päättävä akustinen ”Questions to the father“, jonka bändi on esittänyt keikoillaan suomeksi nimellä ”Kysymyksiä faijalle”. Ian Stuartin balladitraditiota seuraava vakavahenkinen veto on alunperin Svensk Ungdomin bravuuri, mutta Muken ja kumppanien intensiteetti ylittää reippaasti Svea mamman poikien vuodatuksen. Koskettavaan musiikkiin riittää vähäiset elementit, sillä tässäkin kuullaan vain pinnalle miksattua laulua, marssitahtia lyövää rumpua, hentoa taustasyntkkaa ja tamburiinia. Muken virheetön englannin kielen fraseeraus on esityksessä ratkaisevaa, sillä herkän kappaleen tunnelman voi pilata rallienglanti väärässä paikassa. Kappaleen sanoma toimii ehkä paremmin suomeksi, mutta englanniksikin esitettynä siitä välittyy olennainen:

Do you remember the times which I’ve never seen our people where one happy and serene

Tell me know father how does it feel today when all the good we had is gone you wiped away

When you grew up tell me how was it back then? The girls were gangraped by broken speaking men?

Did you walk in the streets and listened a bit? And only heard languages you didn’t underdstand a shit

After a bar night did you ever walk home alone and got mugged by immigrants in the backyard of your home

Tell me how did you ever let the things go like this you were a blind & just closed your eyes

Didn’t care a piss so daddy, how does it feel? Are you as proud as a man can be? And for our fight for today are you happy and glee?

Some of you were just blessed with evil luck but most of you were as dumb as fuck

Some of you took it seriously and not as a game some loved the hate people they betrayed for the fame

Our resistance they call for persecution hate speech and lies while foreign street gangs kills people, right before our eyes

And they are smiling and laughing and surely grateful to you to the cowardice and stupidity that portrayed you, all the way through but you should ’ve woken

You should have understood you should have seen severity and put a stop if for good

What kind of sick generation you were going to create multicultural, rootless idiots who are sealing our fate against to your plans there was a reality

Where all that was supposed to be good ended your phantasy now we have to shoulder the responsibility you fled

We need build a new society you cause the one you built is dead

And I ask you father do you really understand? The generation that you built must be wiped clean from our land

And finally I ask you, are you having second thought? As a father and a man of men should you have stood and fought

Now we have to shoulder the responsibility you fled, we need to build a new society cause the one you built is dead

Are you with us today? Or sneaking like a rat away? Would you turn your back on the future kids and let them also pay?

Tilityksen isälle lisäksi levyn ehdottomia kohokohtia ovat kappaleet ”All gave some, some gave all” ja hyväntuulista skinhead-nostalgiaa juhlistava pop-iskuri ”Great nights back in the days”. Jo nyt voidaan olla varmoja, että valitettavan ajankohtaisesta ryssän vaarasta muistuttava ”All gave some, some gave all” kuuluu Mistreatin keikkahittien kaanoniin. 

Vaikka 3-4 biisiä erottuvat tarttuvuudellaan muusta materiaalista, albumilta ei löydy ainuttakaan täytebiisiä. Keikalla niistä voisi soittaa minkä tahansa, eikä pitin hyörinässä tuntuisi minkäänlaista muutosta. Tämä levy menee heittämällä yhtyeen kolmen parhaan julkaisun joukkoon, kova temppu vanhoilta herroilta!

Arvio: RL

SUPPORT UKRAINE, Etelä-Suomi, 2.4.2022: Mistreat, Korkki (Sniper), Valkoiset Paholaiset

Pääkaupunkiseudulla järjestetty RAC-keikka Ukrainan tueksi ei ole ensimmäinen eikä viimeinen laatuaan. Suomen kansallismielisten tahojen sympatiat ovat pitkälti asettuneet puolustussotaa käyvän Ukrainan puolelle. Viime päivien uutiset venäläisten toteuttamista siviilien teloituksista tuskin on pelkkää propagandaa. Se tuo mieleen  neuvostopartisaanien toteuttamat iskut Suomen siviilikohteisiin jatkosodan aikana. Kaukana sotilaskohteista toteutetut raa’at lasten ja naisten murhat elivät Suomessa suullisena perinteenä, vaikka viranomaiset ja media vaikenivat niistä. Vasta 90-luvun lopussa Suomi oli valmis kohtaamaan itä-naapurin tekemisiä. Neuvostoliiton ja Venäjän kritisointi oli kuuma peruna vielä 90-luvun lopussa. Siviilien murhaamisen tutkiminen aiheutti keskustelua eduskunnassa, ulkoministeriössä, sisäministeriössä sekä poliisissa.

2022 ei enää tarvitse luottaa mediaan ja valtiollisiin toimioihin. Tavallinen kansalainen voi sopivan propagandafiltterin läpi tarkkailla jopa paikallisten ihmisen tarjoamaa materiaalia. Ihmisten, jotka omin silmin, omalla asuinalueellaan pystyy raportoimaan ensikäden materiaalia. Muutama liskoihmisten ja lapsia syövien pedofiilirinkien parissa viihtyvä kilipää vielä kokee Putinin suhteen samanlaista russofiliaa kuin fiktiiviseen messias-Trumpiin. Useimmille maailmaa ei näyttäydy noiden kaltaisten fiktiivisten hyvä & paha hahmojen kautta, vaan kaaottisena historiallisena prosessina, jossa ei ole yhtään helppoa tai yksiselitteistä ratkaisua. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Meneillään olevaa Euroopan muutosta pystymme jäsentämään vain jälkikäteen. Nyt käsillä on niin paljon liikkuvia palasia, että on syytä keskittyä perusasioihin, joita tuotiin ilmi myös tällä keikalla. Liberaalin lännen imperialismi on kiistatta vahingollista, mutta se ei saa hämärtää idän imperialismin vahingollisuuden havaitsemista. Suomalaisten ei tarvitse sitoutua suurvaltapolitiikan hännystelijöiksi, jossa valintana on olla joko Venäjän tai Yhdysvaltojen mielistelijä. Sen sijaan katsoa miten valkoinen nationalisti voi osoittaa yhtä aikaa empatiaa pienen kansakunnan kohtalontaistelua kohtaan, ja päättäväisyyttä ja lojaliteettia itsenäisen etnisen suomen tulevaisuuden edistämiseen.

Tämä keikka osoitti taas että Valkoiset Paholaiset on yksi kotimaisista yhtyeistä, jonka olisi ehdottomasti saatava tallennettua täysimittainen levytys. Varhaisten tallenteiden jälkeen kokoonpano on hieman elänyt ja soittotaitoa ja tiukkuutta on saatu lisää. Valkoisten Paholaisten selvä etu on myös yhdistellä aatteellista sisältöä, joka ei aina ole osana kokonaispakettia, jonka 2000-luvun vaihtoehto-oikeisto omaksuu. Yhtye voi ottaa kantaa sekä homolobbausta että rotupettureita vastaan. Heti perään nostaa esiin globalisaation ja kulutusvimman vastaista vihreää aatetta. Laulajan aggressiivinen tulkinta ja kitaristin tiukat metallivaikutteiset soolot tuo hyvää lisää moniin perinteistä ammentaviin sointukulkuihin. Vanhojen ja uudempien kappaleiden riffittelyssä on myös selvää kehitystä.

Moni on odottanut milloin Sniper taas nähdään täydellä rock kokoonpanolla keikalla. Huhut kertovat näin tapahtuvan kesäkuun puolivälissä White Boy Summer -tapahtumassa. Tällä kertaa Korkki soitti soolokeikan akustisen kitaran säestämänä. Rock-kokoonpano on aina hyvä. Korkin soolokeikoissa ehdottomana etuna on laaja ja monipuolinen kappalevalikoima. Kappaleet kuten The End Is Their End soi komeasti soolona. Monia setin kappaleista ei ole usein päästy nauttimaan bändin esittäminä.

Mistreatin keikka oli taas ilahduttavan uudistunut. Uuden albumin kappaleita oli lisätty settiin. Tietysti ikivihreitä Mistreat-hittejä kuultiin koko rahalla. Niiden lisäksi useita kappaleita, joita jopa tasaisesti Mistreat keikoille viihtyvä Veriyhteyden porukka kuuli ensimmäistä kertaa. Mukelle oli illan aikana ojennettu 50-vuotis lahjaksi kansainvälinen tupla-CD kokoelma. Lainakappaleet esittäviä yhtyeitä löytyy maista kuten USA, Ruotsi, Viro, Saksa, Argentina, Unkari, Englanti, Australia, Espanja ja tietenkin Suomi. 80-luvun lopusta asti Mistreat on nauttinut suosiota ja asettuu kiistatta genren legendojen joukkoon.

Muken energia oli jopa poikkeuksellisen korkealla. Suorapuheisia julistuksia tuli esimerkiksi 5-4-3-2-1- Fire! ja Warrior Nation kappaleita ennen. Muke kertoi peittelemättä kappaleiden sanoitusten sisällöstä. Lisäksi alleviivaten että nykyään Suomelta ei panokset lopu kesken, toisin kuin edeltävissä sodissa. Ukrainan esimerkkiä seuraten, Suomella on kyky laittaa kovalla kovaa vastaan mikäli arvaamaton itänaapuri haluaa kokeilla kepillä jäätä.

Yleisöä oli saapunut ympäri Suomen. Etelä-Suomen lisäksi Kymeenlaakso, Pohjois-Karjala, ynnä muut alueet olivat hyvin edustettuna. Mukana tyypilliseen tapaan myös ulkomaalaisia paikalle saapuneita. D88:n myyntipöydässä oli saatavilla laaja valikoima levyjä. Mainittavia ehdottomasti Mistreatin uusin Talk The Talk, Walk The Walk CD, Muke solo Patriotic tunes 2 CD, Mistreat Muke Fifty Years of Not Giving a Fuck 2CD. Kaikkia mainittuja voi kysyä D88 recordsilta, joka toimittaa levyjä myös postitse.

Videoita keikalta:

Mistreat

Korkki (Sniper)

Valkoiset Paholaiset

Arvio: VY