Kesällä 2015 rupesi kiertämään sekä perinteisesti postitse että netissä mainos viidennestä Hot Shower-festarista jonka pääesiintyjäksi oli tuolloin kiinnitetty legendan maineessa oleva puolalainen GRAVELAND. Harva pystyy sanomaan etteikö ajatus Gravelandistä livenä olisi jo tuolloin ollut kiihoittava. Hot Shower-festari on kerennyt jo neljänä edellisellä festarilla keräämään omanlaisensa maineen NSBM-tapahtumien kohdalla ja ennenkin järjestänyt hienoja kulttuuritekoja, kuten brasilialaien EVILin tuominen Eurooppaan. Syksyn edetessä festarin kokoonpano täydentyi mm. Sacrificia Mortuorumilla, Leichenzugilla, Goatmoonilla ja White Deathillä, joten tuli vain enemmän selväksi että tämä festari on nyt koettava! Ennakkoliput ja lennot hoitoon, nyt mennään kuumaan suihkuun! Hotellihuonekin järjestyi asiallisesti festariorganisaation toimesta, joka myös tiedotti asiakkaille kaiken oleellisen infon ajallaan keikkapaikan osoitetta myöten. Lippuja ruvettiin vaihtamaan rannekkeiksi klo 4 aikaan iltapäivästä. Lämpötila ulkonakin oli jo tällaiselle pohjoisen elätille sitä tasoa että pystyi sanomaan että suihkusta ollaan kaukana mutta kuuma on. Sisälle päästessä oli lievä hämmästys todeta että Graveland teki silloin soundcheckiä! Kuulosti todella lupaavalta tässä vaiheessa… Järjestyksenvalvonnasta vastasi Italian Hammerskinit, joten jos olisi halunnut rähistä paikalla niin todennäköisesti olisi siinä tullut tupenrapinat. Itse en huomannut yhtäkään nahistelua vaan kaikilla oli erinomaisen hyvä meininki.
Pienen pakollisen merchandise-myllytyksen ja paikkojen kiertelyn jälkeen päivän ekana esiintyjänä aloitti paikallinen AGANIS. Bändi on minulle ennestään tuntematon, eikä nettikään oikein tunne bändiä joten lähtötiedot ovat heikot. Mutta miksi Aganis soitti juuri Hot Showerissa, siihen kiinnostaisi saada vastaus. Bändi kuulosti melodisella hevillään olevan täysin väärässä paikassa. Jos tämä oli vain ns. pakollinen paska lämppäri niin johan oli turhaa touhua.
Seuraavaksi vartin tauon jälkeen lavalle nousi, myös heilläkin livedebyytti-esiintyminen, ranskalainen SACRIFICIA MORTUORUM. Joillekin suomalaisille bändi on varmasti tuttu ainakin splitiltä Hornan kanssa. Levyltä bändissä on välillä hienoista tasapaksuutta ja jopa kuuluisaa keskivertoisuutta, mutta livenä bändi oli erinomainen! Ei olisi uskonut tätä ensimmäiseksi keikaksi. Kitaramelodiat korostuivat paljon levyversioita enemmän, joten käytiin hyvin lähellä klassista Concilium-bändien (Seigneur Voland, Kristallnacht…) soundia. Ehdottomasti festarin kohokohtia.
Tämän jälkeen tultiin hienosti alas kohokohdista kun lavalle nousi illan toinen ranskalainen, BAISE MA HACHE. Bändi on vasta kolme vuotta sitten perustettu ja levyjä on takana jo kolme. Itselleni bändi oli ennestään tuntematon, mutta biisit kuulostivat todella härskisti muilta bändeiltä lainatuilta että epäilin bändiä monesti puhtaaksi coveribändiksi. Esimerkkeinä tuli biisit missä rosvottiin erittäin röyhkeästi esimerkiksi Mglan Mdclosi-hittibiisiä tai Behemothin Sventevith levyn aloitusbiisiä. Aganiksen kanssa illan huonoin.
Sitten alkoi taas nousu-suhdanne kun illan ainoa saksalainen orkesteri LEICHENZUG päästettiin lavalle. Tässä vaiheessa yleisön suurilukuinen Saksan osasto rupesi lämpeämään melkoisesti ihan jo pelkkien voitontervehdysten perusteella. Ilmeisesti bändi keikkailee sen verta harvakseltaan että paikalla oli juuri tästä syystä reilusti saksalaisia faneja. Leichenzugin Absurdin (bändistä tosin löytyy myös Absurd-kytkös!) tapainen black metal melodisella lead-kitaralla oli tässä vaiheessa kuin kuuluisa kuuma veitsi sulaan voihin. Covereita ei onneksi soitettu, pärjäsivät omalla materiaalilla aivan moitteetta.
Kotimainen GOATMOON soitti nyt jo kolmatta kertaa Hot Shower-festareilla. Ja yleisön vastaanoton perusteella ei tarvitse ihmetellä että miksi. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta kun näin Goatmoonin soittavan ulkomailla ja bändin suosio tuli hienoisena yllätyksenä. Keikka alkoi BlackGoatin röyhkeällä ja häpeilemättömällä ilmoituksella ”We are Goatmoon from Finland! SIEG HEIL!” josta polkaistiin käyntiin Storming Through White Light. Yleisö ei tarvinnut erityisempiä käskyjä villiin menoon, vaan nosti kiihoituskytkintä aina kun oli mahdollista. Sen verta innokkaasti liki koko sali antoi heti alkumetreiltä kovaäänistä voitontervehdystä ja tarvittaessa laittoi hyvinkin villin pitin liikkeelle. Setti oli tällä kertaa hieman lyhyempi ja erilaisempi kuin kuukausi sitten kotimaassa vedetyllä lämmittelykeikalla. Barbaarisuutta löytyi myös, eikä pelkästään sen takia että isot paidattomat miehet näyttävät vähän paljasta pintaa. Yhdessä vaiheessa lavalle eksyi yleisön edustaja joka ei tuntunut ymmärtävän selvää käskytystä poistua lavalta. Ennen kuin järjestyksenvalvojat pääsivät paikalle, otti Stormheit ohjat omiin käsiinsä ja rajusti potkaisi idiootin pois lavalta. Yleisöstä annettiin kovaääninen hyväksyntä brutaalille käsittelylle! Bändiä ei päästetty setin päätyttyä edes lavalta koska toinen festarin järjestäjistä ilmoitti että ei mitään asiaa pois lavalta ennen kuin vielä yksi soitetaan. Joten siitä saatiin vielä alkujaan setistä pois jätetty Kansojen hävittäjä. Vaikka virallisesti Graveland oli tämän festarin pääesiintyjä, niin pelkän yleisön reaktion perusteella Goatmoon oli ainakin henkisesti enemmän pääesiintyjä. Yksi kovimpia bändin keikkoja mitä on nähty.
Ennen kuin Graveland päästettiin vapaaksi niin sitä ennen festarin toisen järjestäjätahon, Colonellon oma bändi FRANGAR soitti settinsä. Itselleni bändi on ennestään tuntematon. Musiikki oli hyvin pitkältä black'n'roll vetoista. Setti venyi myös hävyttömän pitkäksi. Tiedä sitten oliko tämä siksi koska oltiin kotikentällä, mutta voisi näissä silti joku roti olla. Bändillä oli aika rento asenne lavalla verrattuna muihin bändeihin. Myös huumoria löytyi. Colonello myös muisti festarilipussa mainitun täkyn että jokainen joka tulee paikalle oikeilla miesten viiksillä eikä hipster-viiksillä, saa ilmaisen kaljan. Kuulemma kymmenen henkilöä oli tätä tarjousta käynyt vaatimassa, ja hän lupasi täyttää lupauksen koska viikset ovat mahtava asia.
Vihdoin ja viimeinen, erinäisten aikataulujen paukkumisen jälkeen ainakin yli puoli tuntia ilmoitetusta aikataulusta päästiin illan siihen hetkeen mitä moni odotti. Puolalainen alan legenda GRAVELAND ei ole pitkällä 26 vuotiaan uransa aikana soittoanut livenä, joten lähtökohdat luonnollisesti melko skeptiset. Darken oli jo vuosien ajan mehustellut idealla että soittaisiko Gravelandillä livekeikan vai ei. Nyt siitä tehtiin totta. Darken itse keskittyi vain lauluosuuksiin ja sessiomiehiksi hankitut soittajat hoitivat muut oleellisuudet. Syntikkaosuudet tulivat taustanauhalta, joten bändillä ei ollut varaa isoihin virheisiin. Onneksi bändi oli treenannut sen verta hyvin että soitossa ei kuulunut virheitä. Debyytilevy Carpathian Wolvesin hengessä ollut pitkä intronauha asetti jäätävän tunnelman jonka vain puolalaisen black metallin aktiivit 90-luvun puolivälistä pystyvät luomaan. Tästä päästiin aloitusbiisiin, samalta levyltä oleva At the Pagan Samhain Night! Pieni romahtamisen mahdollisuus kävi kun kitaristilta katkesi jo tämän biisin aikana kitarasta kieli. Varakitara siis käyttöön. Tästä jatkettiin bändin yhdestä tunnetuimmasta biisistä: eeppinen Born for War. Biisin loputtua tuli nihkeä tauko koska toinen kitaristi oli sitä mieltä että parempaan kitaraan pitää vaihtaa kieli nyt ja heti. Odotellessa Darken hieman antoi merkkejä menneisyydestä ja vanhan Gravelandin radikaalisuudesta kun julisti kunniaa (slava!) ja pakanallisen Euroopan nousemisen puolesta. Kitaristin viimeinkin saatua asiansa kuntoon jatkettiin Celtic Winter-linjalla eli The Gates to the Kingdom of Darkness, Hordes of Empire ja Night of Fullmoon putkeen. Siitä Following the Voice of Bloodin massiivinen Thurisaz. Ainoastaan uudelta Nokturnal Mortum splitiltä soitettu Ostatni Svit rikkoi linjan vanhojen biisien keskellä. Keikka päättyi kolmikkoon For Pagan and Heretics Blood, Thousand Sword ja Black Metal War. Moni oli jo ennen keikan puoliväliä sitä mieltä että ei toimi ollenkaan. Sinänsä täytyy ihmetellä että millaiset ovat mahtaneet monen odotukset olla. Siis jotain naurettavan utopistiset? Kyseessä on kuitenkin Graveland vuonna 2016 eikä vuonna 1996. Gravelandin jälkeen porukkaa hälveni paikalta jonkin verran. Mutta vielä oli yksi bändi jäljellä.
Lappeenrantalainen WHITE DEATH sai luvan toimia ns. ”aftershow” bändinä eli soittaa viimeisenä. Paikalle jäi vielä yllättävän paljon porukkaa seuraamaan heidän settiään. Debyytti täyspitkä odottaa vielä hetken julkaisuaan mutta levyltä kuultiin silti useampi biisi. Väsymys rupesi painamaan tässä vaiheessa sen verran että koko keikkaa ei saanut katsottua, mutta bändiltä jälkikäteen kuultuna yleisö oli ilmeisesti erittäin mukana loppuun asti. Kaikinpuolin erinomaiset festarit. Vaikka pari selvää hutiakin mahtui mukaan. Järjestelyt ainakin asiakkaan näkökulmasta olivat toimvat. Ainoa mistä voisi miinuksen antaa oli ns. ”shuttle”-kyyditysjärjestelmä keikkapaikan ja hotellien välillä. Ilmeisesti kuskien määrä ja kyytiautot olivat niin alimitoitetut että odotuksissa kesti ikuisuuksia. Tästä johtuen joutui turvautumaan omiin ratkaisuihin ja ottamaan rehellisen oikean taksin. Niitä sentään pörräsi paikalla jatkuvasti. Jotkut kovikset ovat myös kritisoineet festarin huumoripitoisuudesta, ja sen yhdistämisestä NSBM-kuvioon. Minusta se on taas ihan tervetullutta kaikenlaisen nihkeän jäykistelyn keskelle. Johan nyt elämä olisi perseestä jos ei saisi edes vähän nauraa. Oli se sitten Hot Showerin täyttä huumorn leksaa oleva mainosflyeri tai komedialeffa. Pelkkä Hot Shower-festaraiden esiintyjähistoriakin näyttää että kyllä bändejäkin kiinnostaa. Festari oli jälleen ilmeisen menestyksekäs, joten kuudes osa on varmasti luvassa tulevaisuudessa.
Veriyhteys kiittää ja suosittelee muitakin kiinnostuneita poikkeamaan festareilla!
Kirjoittanut: P.K.
