maanantai 21. maaliskuuta 2022

Korpisota: Verellä vahvistettu * C-kasetti (2022)


Studioprojektina vuodesta 2016 lähtien toiminut Korpisota on tähän mennessä päästänyt ulos kuusi julkaisua, joista vain kaksi on julkaistu cd-painoksena. Uusin äänite Verellä vahvistettu noudattaa hyväksi havaittua matalan julkaisukynnyksen linjaa eli seitsemän biisin mini-albumi on saatavana tällä hetkellä vain kasettina. Asevelihintaan myytävää äänitettä voi kysellä alan distroista.

Korpisota on pitkään telakalla olleen Pylvainaisen sivuprojekti, jonka soitosta vastaa yhtyeen laulaja-basisti Mika. Hän soittaa kasetilla mallikkaasti myös rummut ja kitaran samalla vastaten julkaisun tuotannosta. Varsinkin kitaratyöskentely on aikaisempiin äänitteisiin verrattuna räväkämpää, tämä tulee selväksi kuuntelemalla vaikka b-puolelta löytyvän esityksen "Lopun ajan sankarit". Muutenkin soitto svengaa paremmin kuin aiemmilla hieman jähmeän kuuloisilla julkaisuilla. Onpa mukaan mahtunut jopa yksi kokeilevan synkistelevä post-punk esitys, b-puolen alusta löytyvä "Kuolevainen".  

Soiton menevyydestä huolimatta Korpisota ei ole pilattu turhanaikaisella hyväntuulisuudella. Aiempien äänitteiden tapaan Mika liikkuu suomalaisuuden pimeällä puolella tilttäen katkerasti elämäänsä aikakaudella, jota leimaavat petos ja ahneus. Kasetin avaava "Turhuuden rattaat" roimii ankarasti vallalla olevaa lyhytnäköistä kulutuskulttuuria, jonka määränpäässä ei ole luvassa muuta kuin paskainen loppu. Mikan kultuskulttuurin kritiikissä välittyy hienolla tavalla sama inhotuksen tunne mikä löytyy Killing Joken vihaisesta oksennuksesta "Age of greed".

Vastavaasti kansanviholliset saavat maistaa Korpisodan käsittelyssä omaa lääkettään, mikä käy selväksi lauluissa "Viimeisellä reunalla" ja "Yksi kerrallaan". Kasetti on häpeämättömän rotutietoisuuden lisäksi myös yllättävän luokkatietoinen kokonaisuus, jossa vedetään selvä rintamalinja valkoisen työväenluokan ja petoksellisen "eliitin" välille.

Kotimaisessa RAC-kentässä on vaikea löytää suomalaisempaa projektia kuin Korpisota. Sen voima on ennen kaikkea lyyrikoiden luomassa tunnelmassa, jota on vaikea välittää muille kuin suomenkielisille. Kyse on arktisesta hysteriasta, suomalaisesta peräänantamattomasta umpimielisyydestä, joka aukenee vain täällä syntyneille etnisille suomalaisille. 

Arvio: RL

torstai 17. maaliskuuta 2022

Dirle & The Wangers: Kahden kerroksen väkeä (C-kasetti, 2022)



Pylvanaisen Mika on unabomberilainen kulttuurierakko, joka lähettää bunkkeristaan aika ajoin maailmalle tekemäänsä musiikkia C-kasetteina. Hänen sooloprojektejaan ovat Korpisota, Joni Kapina, Vitun XXX! ja nyt viimeisimpänä Dirle & The Wangers.

Nimensä ruotsalaiselta RAC-legenda Dirlewangerilta humoristisesti muokannut Dirle & The Wangers on jo ehtinyt toiseen äänitteeseensä, sillä ensimmäinen kasetti Perkele kuvia Suomesta julkaistiin viime vuoden alussa. Nimestään huolimatta projekti ei ole mitään huumorimusiikkia, vaan ankeaa ajankuvaa miehitetystä Suomesta.

Tuore äänite Kahden kerroksen väkeä liikkuu mielenmaiseltaan jossain Pylvanaisen ja Korpisodan välillä. Korpisodasta tuttua angstia keventää Pylvikselle ominainen ilkikurinen sarkasmi, jota kuullaan mm. kappaleissa "Ääliö" ja "Polpo". Polittiista poliisia irvailevassa kappaleessa kun kerrotaan sokean vallankäytön kompensoivan vehkeiden pientä kokoa. En ole täysin varma, mutta luultavasti "Ääliö" viittaa Mikan entiseen muusikkoystävään. Karun hilpeää tilitystä tämäkin.

Soundipuolta voi kutsua lo-fi estetiikaksi, mutta se ei paista läpi liian häiritsevästi. Herran punk-asenteessa on kieltämättä aseistariisuvaa autenttisuutta. Sähkökitarasta puuttuu lähes kokonaan särö ja se kuulostaa lähinnä puoliakustiselta kitaralta. Tämä taas tuo kappaleisiin mukavaa laulelmallisuutta, joka muistuttaa Skrewdriverin Voice of Britain EP:n ja Hail the New Dawn LP:n iskubiisejä. Ei liene sattumaa, että kasetin A-puolen esitys "Polpo" alkaa Voice of Britainin introlla ja "Taistelija" on mukaelma Hail the new dawn -kappaleesta. Kasetin B-puolella on enimmäkseen melankolisia voimaballadeja, joiden tunnelmassa ei voi välttyä Korpisota-viboilta. 

Mikan soolotuotantoa voi luonnehtia kolmella sanalla: Me ne frego. Dirle & The Wangers vähät välittää mitä muu maailma tai edes oma "skene" ajattelee siitä. Subjektiivisuudestaan huolimatta ne ovat hämmästyttävän tarkkoja ajan kuvia maailmasta, joka on sortumassa oman painonsa alle. Aivan kuten Unabomberilla, myös Mikalla on kerrottavana asioita, joilta maailma haluaa sulkea korvansa. Dirle & The Wangers - ei heikoille.

Arvio: RL

keskiviikko 16. maaliskuuta 2022

Play for Ukraine 12.3.2022, Vantaa – Tukikonsertti Ukrainalle





Ristiriitaisia tunteita herättänyt sota Ukrainassa on edelleen kova pala monelle kansallismieliselle. Miten suhtautua kriisiin, johon voi hakea monia näkökulmia, useita syitä ja syyllisiä? Kenen pussiin pelaa, tehdessään linjavetoja. Osa korostaa neutraalien suhteiden merkitystä. Halua pelata varman päälle, ettei oma asema huonone suhteessa mihinkään osapuoleen.

Länsi on kritiikittömästi asettunut Ukrainan puolelle, hyökkääjää vastaan. Teeskennellen ettei sillä olisi osaa tai arpaa koko kriisissä. Sodan syistä ja tulevista seurauksista löytyy paljon tietoa, spekulointia ja arvailuja. 

Monelle Suomalaiselle kansallismieliselle Ukrainan tilanne näyttäytyy pohjimmiltaan hyvin yksinkertaisena. Vieressämme sijaitseva historiallisesti vihamielisyyttä osoittava suurvalta hyökkäsi naapurimaahansa, tilanteessa, jossa sillä on hyvin vähän saavutettavaa. Vaikka olisi länsimaiden homosaation ja Natokiiman vastainen, voi sympatiat olla ensisijaisesti pienen suvereenin valtion puolella, valloittavaa suurvaltaa vastaan. Merkittävä osa nykyaikaisesta kansallismielisyydestä nojaa imperialismin sijaan kansojen itsemääräämisoikeuden lisäämiseen.

Monia kysymyksiä voi ratkoa ajan kanssa. Juuri nyt olisi noloa perustella tutuille kohtalonhetkiään viettäville ukrainalaisille, että päätti olla auttamatta Ukrainan kansaa käyttäen perusteena esimerkiksi juutalaista presidenttiä. 

Vain viikon varoitusajalla järjestetty Play For Ukraine piti kiinni selkeistä perusasioista. Pilkunviilaus ja oppiristiriidat jää taakse, kun akuutti tilanne vaatii nopeita toimia. Sankar'hauta, Pyhä Kuolema, Ehre ja Vapaudenristi oli saatu soittamaan. Eri toimijoita oli keräämässä tarvike- ja tavaralahjoituksia. Myös levy-yhtiöiden ja yhtyeiden lahjoittamia levyjä ja oheistuotteita oli myynnissä. Rahat tilitettiin lyhentämättömänä Ukrainan puolustukseen. Hieman tavallista kalliimpi lipunhinta sisälsi kannatus-rintamerkin.

Illan aloitti Ehre, joka on ilahduttavasti parantanut tasaisesti keikka keikalta. Ehre on onnistunut luomaan omaa seuraajakuntaa, jota näkee useilla heidän keikoillaan. Raakaa Black Metallia soittanelle Ehrelle oli eduksi Rock Bearin hyvä äänentoisto. Heti alusta alkaen yleisöä oli kerääntynyt hyvin. Viimeisenä Ehre soitti lainakappaleen White Uprising -nimiseltä RAC bändiltä. Osa Ehren jäsenistä vaikuttaa myös kyseisessä yhtyeessä. Yhden kappaleen perusteella bändin tuleva demoa odottaa mielenkiinnolla!

Pyhä Kuolema esiintyi neljän hengen bändinä. Sekä uutta että vanhaa materiaalia, mukaanlukien yksi kappale jota ei ole soitettu koskaan aiemmin. Ensimmäistä kertaa livenä käytössä ollut syntikka loi hienoa lisää Nykyaikaa Etsimässä kappaleeseen. Yhtye onnistui tuomaan levytetyn version futuristisen äänimaiseman myös keikalle. Neofolk genreä sivuava Pyhä Kuolema on saanut syystäkin ulkomaita myöten kiitosta kyetessään uudistamaan ilmaisua. Tuoden jopa kansainvälisesti merkittävää tuoretta tuulahdusta ilmaisuun, jossa etenkin uudet nimet ovat usein vain kimppu ennalta tuttuja kliseitä.

Vapaudenristi soitti kompaktin keikan. Pääasiassa sama setti kuin tämän vuoden muillakin keikoilla. Keikkaa mainostaessaan Vapaudenristin laulaja kommentoi:

Mielestäni yksi relevantti perspektiivi on olla väheksymättä elementtiä, joka tässäkin kriisissä näyttelee merkittävää osaa: omaa puolustavan tahon taistelutahto. Ei sekään ihan täysin tyhjästä synny, vaan kulttuurissa ja yhteiskunnassa lienee syytä olla joku idea miksi ja minkä takia sillä on merkitystä. Miksi ei anneta kaikkea vaan tapahtua, vaan jopa teoreettisesti väistämättömän lopputuleman edessä ei lannistuta. Yht’äkkiä idea, saattaa olla suurempi mahti kuin mikään muu.

Suomessa on paljon tahoja, jotka painottavat puolustusta vähättelevää näkökulmaa. Meille usein väitetään, että Venäjä voisi halutessaan vain kävellä rajan yli ja ottaan maan haltuun. Maanpuolustusta väitetään illuusioksi ja jokaista puolustusmäärärahoista keskustelua määrittää pessimistinen ajatus rahan haaskauksesta. Ukrainan kriisi on näyttänyt miten sota on lopulta hyvin samanlaista kuin se on ennenkin ollut. Taistelutahdon omaava puolustaja on ollut kyvykäs ylittämään kaikki odotukset. Mielikuva huipputeknologialla varustetusta suurvallasta savuaa raunioina, polttopullojen lentäessä jopa periksiantamattomien siviilien käsistä.

Kansallismielisten on hyvä nähdä tilanteessa hedelmälliset mahdollisuudet. Asiat jotka ovat meille olleet itsestäänselviä, ovat nyt monen kansalaisen mielessä pitkästä aikaa. Tässä tilanteessa voimme nostaa esiin kysymyksiä, jotka ovat olennaisia, mutta usein liian kaukaisia tavalliselle kansalaiselle. Mitkä piirteet ovat niitä hyviä ja edistettäviä asioita, jotka mahdollistavat kulttuurillisesti suhteellisen yhtenäisen kansan olemassaolon tunteen. Edes sen mahdollisuuden, että tuntee oikeutensa olemassaoloon ja itsenäisyyteen, eikä vain mieti kenen renkinä haluaisi olla. Se avaa mahdollisuudet laajaan keskusteluun, joka ylittää Ukrainan kriisin ja tuo kysymykset osaksi Suomen arkitodellisuutta.

Monet Sankar'hauta-yhtyeen kappaleista sisältävät potentiaalin olla laajemmin pidettyä musiikkia. Vanhakantainen, mutta voitokas ja innokkaasti julistava sisältö olisi hyvä soida nyt jopa rock ja metal-musiikkia soittavassa radiossa. Sisältö on hyväksi havaittu ja iskee kohderyhmän tajuntaan. Vanhojen kotimaisten tekstien käyttäminen uuden musiikin sisältönä on toimiva ratkaisu. Yhtye on onnistunut taidokkaalla soitolla ja hyvällä tuotannolla tavoittamaan uutta yleisöä perinteisen RAC/skinhead skenen ulkopuolelta. Vaikka yhtye ei saisi suurta kannatusta RAC-liikkeen sisäisesti, sen potentiaali toimia tienä löytää muuta sekä edistää kansallismielistä musiikkia ja asennetta on kiistaton.

Elämme aikoja jolloin kansallismielisyys voi hyvin alkaa nousta koskettamaan hyvin erilaisia ja erilaisista lähtökohdista tulevia suomalaisia. Sen edistäminen on hyvä pitää mielessä. Keskittyminen "skeneen" tai kansan häviävän pieneen murto-osaan kaipaa rinnalleen laajempaa, joka suuntaan verkot heittävää toimintaa. Tämä keikka oli hyvä osoitus, miten eri skeneistä, erilaisilla painotuksilla toimivat yhtyeet ja toimijat saadaan saman katon alle kun on tärkeä ja yhdistävä päämäärä.

Ukrainan kriisissä on kyse sekä pyyteettömästä auttamisenhalusta, että mahdollisuus katsoa mitä muuta Suomalainen voi oppia kuin tarjolla olevan riitelyn Nato jäsenyydestä tai kansainvälisen politiikan mutkikkuudesta.

Kriisi ei luultavasti ole lyhyt. Se ei tule menemään hetkessä ohi. Ukrainan tueksi on tulossa pian lisää tapahtumaa. 2.4. Pääkaupunkiseudulla luvassa pääasiassa akustisia vetoja.

Teksti: VY

Veriyhteyden toimitus lisää: Kun asia on koko kansalle ja eurooppalaisille tärkeä edes äärivasemmisto ei kehtaa ryhtyä cancel-toimiin. Vantaan konsertti pidettiin kaikille avoimessa ravintolassa, joten se olisi voinut provoisoida erilaisissa vasemmistoraakkujissa mediakampanjan "'äärioikeistolaista" tapahtumaa vastaan. Sielläkin sentään ymmärrettiin, että tällainen de-platformismi tässä herkässä tilanteessa olisi sama kuin ampuisi omaan jalkaansa.

Ukrainan sodan vuoksi vasemmisto joutuu nyt muutenkin arviomaan uudelleen suhdettaan inhomaansa nationalismiin ja maanpuolustukseen. Tästä on jo selviä merkkejä, sillä monet kansallismieliset käytyään viime aikoina vasemmistohenkisissä juottoloissa ovat raportoineet maanjärjistyksellisestä paradigman muutoksesta. Jopa piintynyeet vasemmistolaiset "pasifistit" vaativat nyt rautaa rajalle ja maanpuolustuksen vahvistamista. Jos Ukrainan sodasta on löydettävä jotain hyvää, niin ainakin se on ollut niin sanotuile Hyville ihmisille silmien avaamisen päivä.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2022

HAIL ROCK N ROLL No 1/2 (3 /4) 2022

 


Internet alkaa olla jo varttuneellakin RAC-sukupolvella niin itsestäänselvyys, ettei se osaa edes kaivata paperisia alan lehtiä. Ehkä kannattaisi, sillä paperisessa formaatissa on oma eksklusiivinen lumonsa, joka kaikille avoimesta ja "ilmaisesta" Internet-tarjonnasta puuttuu. 

Jostain syystä Puolassa tehdään korkeatasoisia radikaalirockin nelivärijulkaisuja. Takavuosina maassa on julkaistu maailmalla tunnettuja (lue: englanninkielisiä) lehtiä kuten Nadsat, Rock Against Communism ja Homo Superior. Hail Rock N Roll on Kaupparatsu Frangenia lainatakseni "kokonaisedullinen levypaketti", sillä täysin värillisen (no pun intended) lehden kylkiäisenä tulee myös kaksi cd-levyä. Samaa kytkykauppaa on tosin harjoitettu ennenkin, sillä Nadsatin ja Rock Against Communismin mukana tuli aina kokoelma-cd. 

Ensimmäiset RAC:n laatujulkaisut Resistance (Kanada/USA) ja Nordland (Ruotsi) saivat 1990-luvulla suitsutuksen ohella osakseen myös vihaista nurinaa. Kilpailevan firman Combat 18:n skribentit kutsuivat lehtiä alentavasti white powerin Playboyksi, jolla viitattiin aviisien kiiltäviin sivuihin ja värikuviin. C18 eli rupuisessa diy-punk-maailmassa, jossa laadun katsottiin olevan itsensä myymistä. Onneksi tästä bunkkeri-asenteesta ollaan päästy jo ajat sitten eroon.

Hail Rock n Roll on paksu pahvikantinen läpyskä, mutta luettavaa siinä ei ole lopulta niin paljon kuin sivumäärä lupaa, sillä kaksikielisen (puola/englanti) lehden aivan kaikkia juttuja ei ole käännetty englanniksi. Uupumaan jäävät mm. Bronsonin ja Jolly Rogersin haastattelut. Viihdyttävimmät ja informatiivisimmat haastattelut tarjoaa Jocke Karlsson, PWA ja Kraftschlag. Vain haastatteluja sisältävän lehden muut artistit ovat Fortress, Rahowa/Ûberfolk, H8Machine, Ultima Frontiera, Legitime Violence, Sokyra Peruna ja Beatdown Brigade.

Kaikista haastatelluista bändeistä löytyy aiemmin julkaistu esitys (Fortressilta kaksi) mukana tulevalta Defend R.A.C. vol 2 -levyltä. Cd-levy sisältää myös ylimääräiset esitykset puolaisbändeiltä Obled, Kontratak, Legion Twierdzy Wroclaw ja Bruno TBG. Toinen kytky-cd, puolalaisen Omerta-yhtyeen albumi Syn Nienawiści (2020), on tyypillistä uuden sukupolven metallista pullistelua, josta puuttuu ikävä kyllä omaperäisyys. Ei huono, mutta ei mieleenjääväkään. Kokonaisuutena lehti- ja levypaketti on kuitenkin ehdottomasti hankinnan arvoinen pläjäys.

Arvio: RL

 

KORSO EASTER FEST 31.3.2024

MISTREAT! Rock Bear järjesti pääsiäis viikonlopulle neljän päivän tapahtuman. Torstai ja lauantai olivat perinteisempää Black Metalia. Perja...