Korpisota on pitkään telakalla olleen Pylvainaisen sivuprojekti, jonka soitosta vastaa yhtyeen laulaja-basisti Mika. Hän soittaa kasetilla mallikkaasti myös rummut ja kitaran samalla vastaten julkaisun tuotannosta. Varsinkin kitaratyöskentely on aikaisempiin äänitteisiin verrattuna räväkämpää, tämä tulee selväksi kuuntelemalla vaikka b-puolelta löytyvän esityksen "Lopun ajan sankarit". Muutenkin soitto svengaa paremmin kuin aiemmilla hieman jähmeän kuuloisilla julkaisuilla. Onpa mukaan mahtunut jopa yksi kokeilevan synkistelevä post-punk esitys, b-puolen alusta löytyvä "Kuolevainen".
Soiton menevyydestä huolimatta Korpisota ei ole pilattu turhanaikaisella hyväntuulisuudella. Aiempien äänitteiden tapaan Mika liikkuu suomalaisuuden pimeällä puolella tilttäen katkerasti elämäänsä aikakaudella, jota leimaavat petos ja ahneus. Kasetin avaava "Turhuuden rattaat" roimii ankarasti vallalla olevaa lyhytnäköistä kulutuskulttuuria, jonka määränpäässä ei ole luvassa muuta kuin paskainen loppu. Mikan kultuskulttuurin kritiikissä välittyy hienolla tavalla sama inhotuksen tunne mikä löytyy Killing Joken vihaisesta oksennuksesta "Age of greed".
Vastavaasti kansanviholliset saavat maistaa Korpisodan käsittelyssä omaa lääkettään, mikä käy selväksi lauluissa "Viimeisellä reunalla" ja "Yksi kerrallaan". Kasetti on häpeämättömän rotutietoisuuden lisäksi myös yllättävän luokkatietoinen kokonaisuus, jossa vedetään selvä rintamalinja valkoisen työväenluokan ja petoksellisen "eliitin" välille.
Kotimaisessa RAC-kentässä on vaikea löytää suomalaisempaa projektia kuin Korpisota. Sen voima on ennen kaikkea lyyrikoiden luomassa tunnelmassa, jota on vaikea välittää muille kuin suomenkielisille. Kyse on arktisesta hysteriasta, suomalaisesta peräänantamattomasta umpimielisyydestä, joka aukenee vain täällä syntyneille etnisille suomalaisille.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti