Veriyhteys & sosiaalinen media

 

Veriyhteys ei ole ollut virallisesti facebookissa pariin vuoteen. Jos haluat saada puhelimeesi ilmoitukset uusista jutuista, voit liittyä julkiseen telegrammin kanavaan. Sisältö on pääasiassa sama kuin nettisivulla. Kanava on käyttäjille anonyymi, eikä siellä voi itse julkaista viestejä.

Musiikkikulttuurista kiinnostuneiden sosiaalisen median käyttäjien, sekä kansallismielisten yleensäkin, toivotaan linkittävän Veriyhteys juttuja mahdollisuuksiensa mukaan. Järjestelmä tekee parhaansa ettei vastavoimien ääni kuuluisi. Jopa kansallismielisistä julkaisuista kiinnostuneet ihmiset ovat usein tietämättömiä mitä jopa kotimaan kuuluisimmat yhtyeet ovat viimeaikoina julkaisseet. Veriyhteys pyrkii mahdollisuuksien rajoissa tiedottamaan julkaisuista ja julkisista keikkatapahtumista.

https://t.me/veriyhteys

8.6. 2019 Selbstmord (Puola) , Dark Fury (Puola), White Death, Hammer

Selbstmord

Jo puoli vuotta aiemmin mainostettua Black Metal keikka järjestettiin matalalla profiililla. Sosiaalisessa mediassa rajallisesti esillä, pääasiassa alan foorumeilla tiedottaen. Vain olennaisimmat tiedot oli esillä ulkopuolisille. Sijainti säilyi pimennossa aivan h-hetkelle asti. Osan mielestä varotoimenpiteet olivat liioitellut, sillä kyseessä oli ”vain” Black Metal keikka. Vastapuolen protestoijille radikaalit vivahteet olisivat olleet helppoja maalitauluja.

Järjestäjän kokemus ja osaaminen takasivat etteivät ulkomaan vieraat tule turhaan pelipaikoille. Line-up oli niin poikkeuksellinen että se houkutteli väkeä ympäri Suomen, sekä vieraita ulkomaita myöten.

Illan järjestys oli hyvin suunniteltu. Kerran aiemmin Suomessa soittanut Dark Fury soitti ensimmäisenä. Yhtyeen keikka tuntui jollain tapaa paljon intensiivisemmältä kuin edellisellä kerralla. Ei edelliselläkään keikalla ollut mitään vikaa, mutta nyt soitto ja ääni oli hyvin tasapainossa. Rock clubista poikkeava miljöö oli sopiva yhtyeelle joka oli muodoltaan suorasukaisen militantti. Black Metalin tyypilliset piikit ja maskit puuttuivat. Maastokuvioisissa Dark Fury paidoissa esiintyneet jäsenet oli kuin repäisty aktiivipalveluksesta. 

Trion tiukka soitto kuului yleisöön hyvin. Omien lisäksi Dark Fury soitti yhden Thor’s Hammerin kappaleen. Se oli lähes omaksi laskettava esitys, sillä kyseessä oli Puolainen Black Metal yhtye jossa kaksi jäsentä aikanaan soittivat. Rumpali hakkasi perinteiset Black Metal kompit jämäkällä otteella. Kuivat kähinät ja kompakti trio saundi mahdollisti musiikin seuraamisen. 

1997 perustettu yhtye ei koristele levyjään tai sanoituksiaan liian abstraktiin taiteelliseen huntuun, vaan kertoo asiat riittävän suorasukaisesti. Kappaleet kuten Goatfucker, paljastaa rienaavat ominaisuutensa jo pelkällä nimellään. Kappaleet kuten Tämä tarina on tapahtunut ennenkin, piirtää yhtäläisyyksiä historiallisten tapahtumien ja nykypäivän välille.

He tulivat etelästä, aavikoiden hiekoilta
kuin tuhansien vuosien takainen rutto tuotuna tähän päivään
kulkukoirien tapaan he juoksivat Eurooppaan

vaeltajien sandaalit tömisivät maillamme
hiljaisten jumalten katsoessa varjoista vanhaa loistoaan
kun heidän lapsensa luopuivat taas kulttuuristaan

Bellum nec timendum (sotaa ei tule pelätä)
mutta kaikki ovat sen unohtaneet
ja minareetit kohoavat taivaisiin

profeetta ahnehtii vertamme
lähettäen joukoittain kuunsirpin ”ristiretkeläisiä”
hämärä on tulossa tämän yön jälkeen

Sen voi valaista vain loimuava tuli

Dark Furyn Black Metal on käsinkosketeltavan radikaalia. Moni saatanallinen Black Metal bändi voi olla asenteellisesti tuhoisampi ja laajemmalla skaalalla tavallisen tallaajan moraalin vastainen. Satunnaisen kuulijan kyky tunnistaa tämä on hämärtynyt, sillä moni ajattelee Black Metalin kokemuksen olevan katarsis. Tai pikemminkin, banaalisti, mahdollisuus ”purkaa paineita”. Maailman tuhosta ja pahuuden voitosta unelmoinut pitkätukka voi kliimaksin jälkeen palata takaisin yhteiskunnan toimivaksi jäseneksi. 

Dark Furyn musiikki tai sanoitukset ovat pitkälti karsittu tämän tyyppisestä viihdearvosta. Sen radikaalius on ankara koruttomuus. Dark Fury ei halua antaa illuusiota tulevasta helpotuksesta, vaan lisätä painetta ja saada Eurooppalainen soturi taas elämään maailmansa todeksi. Sotahuutojen ja rienausten laatu on niin konkreettinen, että ihmiset näkevät Dark Furyn radikaaliuden sillä siitä puuttuu taiteellinen huntu. Se voi aiheuttaa vastareaktioita jopa ihmisissä jotka koko hereillä olonsa kyllästävät itseään kulttuurin synkimmillä ilmiöillä. Tämä paljastaa ettei moni karkea sisältö kykene konkreettisesti tavoittamaan ihmisten sydämiä, mutta raaka suorasukainen sotahuuto saa jopa monet metal musiikin ystävät värisemään pelosta ja huolesta, mistä tällainen väkivalta ja uho kumpuaa. He aistivat vaaran, jota ei voi ohittaa olankohautuksella ja tämä viesti otetaan todesta ja se todellisuus on heille haastava tai jopa uhka.

White Death on niittänyt mainetta loistavana live-yhtyeenä. Toisin kuin lukuisia albumeita tehtaillut Dark Fury, White Deathin tuotanto on hyvin suppea. Iskevät hittibiisit tulevat väistämättä tutuiksi mikäli on nähnyt pari keikkaa. Yhtye oli äärimmäisen kovassa iskussa. Tämä oli luultavasti paras White Death keikka. Bändin tyylikkäitä tunnusmerkkejä on kireä laulu, joka kuului tällä kertaa kovaa ja selvästi. Tarttuvia melodioita sahaavat kielisoittimet soi hyvin ja tarkasti nopeasti kaahaavien rumpujen päällä. White Deathin Black Metal kunnioittaa perinteitä. Siinä on monella tapaa samanlaista rentoutta kuin Goatmoonissa tai Satanic Warmasterissa. Maskit ja niitit ovat lavalla, mutta kylmän patsastelun sijaan Itä-Suomen Black Metalin alkoholinhuuruinen villeys ja vivahde vaaran tuntua.

White Death sanoituksissa ei ole radikaalia politiikkaa, vaan läsnä on hengellinen uudelleenherääminen. Yhtyeen parhaimmistoon kuuluva Born from the Unholy Fire kertoo:

Olen kuollut ja syntynyt uudelleen
mennyt elämäni on palanut epäpyhässä liekissä
olen palanut ulos modernista maailmasta
syntynyt uudelleen kieltämään jumalasi valheet
Minä olen tuho ja kipu
olen syntynyt epäpyhästä liekistä
uudelleensyntyneenä noussut tuhkasta
siipeni levittäen lentänyt pimeyteen
olen nähnyt valon joka loistaa kirkkaammin kuin aurinko
loistaen pimeydessä jonne itse kuulun
siellä ei ole kuuta eikä tähtiä
vain viisi sakarainen poltettuna meidän sydämiimme.

Pentagrammi on symbolina moniselitteinen. Usein yksi sakara ylöspäin merkitsee hengen ylivoimaa maallisten elementtien suhteen. Vanhan maailman okkultistit näkivät ylösalaisin olevan pentagrammin merkitsevän pahuutta, hedonismia ja lihallisuutta. Eräs tulkinta taas korostaa ylösalaisen pentagrammin olevan jumalallisen järjestyksen tietynlainen järkkyminen, jossa henki yhdistyy aineeseen. White Deathin epäpyhästä liekistä uudelleensyntynyt olento, yhdistää ylivertaisen hengen, lihalliseen ja maalliseen todellisuuteen. Tekstit eivät ole täysin irtautuneet olevaisuudesta, vaan julistavat tulikivenkatkuista kostoa tämän olevaisuuden tason vihollisille. Se tapahtuu ilman laskeutumista arkiseen politiikkaan, ensisijaisesti hengellisellä tasolla.

On mahdollista tulkita pimeyden olevan se sama varjo jossa Eurooppalaisen mielenlaadun ja faustisen kaipuun kaiut on nähtävissä. Käsillä ei ole juutalaisten taruolentojen mytologia, vaan maailmankaikkeuden-, sekä Eurooppalaisen hengen todellisuus jonka pelkäämättömät mielet ovat kyvykkäitä havaitsemaan.

Puolalaisen Selbstmordin näkeminen oli ainutlaatuinen tilanne. Tunnetumpien Black Metal bändien puolella mm. Urfaust, Bölzer, Inquisition ja Morrigan ovat todistaneet että kahden miehen livebändi kykenee ottamaan lavan haltuun. Sen näytti myös Selbsmord. Kähisevästi raakkuva kitaristi valui hikeä kuin auki jäänyt hana, hänen antaessa kaikkensa eteen kokoontuneelle kansainväliselle yleisölle. Nopeasta blast beat vetoisesta Black Metallista siirryttiin tasaisesti keskitempoiseen raskaaseen metallijunttaukseen. Yhtyeen tuorein albumi, Radical Declaration on visuaaliselta ilmeeltään saman suuntainen kuin moni Eurooppalainen radikaali-rock levy. Vanhoilta levyiltä tuttua raakaa Black Metal saundimaailmaa ja estetiikkaa on siistitty kohti nykyaikaista metallista tuotantoa. Livenä yhtyeen koruton raakuus ei jää epäselväksi. Saundit oli säröiset ja riisutut. Kuten muillakaan illan bändeillä, hienosteluun ei ollut tarvetta. Uudella levyllä basso on soittimena lähes olemattomassa roolissa, joten keikalla kappaleet kyettiin soittamaan alkuperäisiä kunnioittaen.

Illan pääesiintyjä oli Hammer. Monilla keikoilla ulkomaan esiintyjä koetaan pääesiintyjäksi. Hammer oli julistanut tämän keikan olevan viimeinen, se oli Suomalaiselle yleisölle varmasti tärkein ja odotetuin. Sitä myötä kiistaton pääesiintyjä. Hammer soitti kappaleita jotka on bändin livenä nähneille tai juuri ilmestyneen ”Rautasiipien alla” live CD:n kuulleille pääasiassa tuttuja. Yllätyksenä setissä tuli myös ennenkuulematonta uutta Hammeria jota näillä näkymin pääsivät todistamaan vain 8.6.2019 paikalle vaeltaneet fanaatikot! Edellisiltä keikoilta hieman uudistettu kokoonpano oli todella iskukykyinen ja on sääli mikäli Hammer todellakin jättää keikkailun tähän.

Toisin kuin moni muu kotimainen Black Metal yhtye, Hammer on teksteissään suorasukaisempi. 2004 vuoden Nationalsozialist demosta lähtien, yhtyeen tekstit ovat tehneet pelin selväksi. Kaikilla keikoilla soittettu Kun palaa jerusalem ei jätä mitään arvailujen varaan. Sisäsiistin poliittisen anti-sionismin sijaan käsillä on totaalinen vihan ilmaus. 

Tänä yönä marssimme Jerusalemiin

Tänä yönä rotat Zionin palavat
Tänä yönä tuhannet sielut joutuvat kadotukseen
Voittohuutomme kaikuvat kun palaa Jerusalem
Tuhkaksi poltimme jumalanne
Tuntekaa raivomme se palaa liekehtien
Niin kuin kotinne, niin kuin Jumalan valtakunta
Tänä yönä palaa Jerusalem
Kadotukseen olette tuomittuja
Kärsimään veljienne rinnalla
Saatanan viha käsissämme
Voitokkaasti huudamme, kun palaa Jerusalem

Hammerin toistaiseksi ainoa albumin nimi, Shoax yhdistää heprealaisen sanan Shoah (holokausti) ja englanninkielisen sanan hoax (huijaus, väärennös), mutta ilmaisee kantansa selvällä suomenkiellä:

Sanat jotka väärentävät totuutta
Kertovat julmaa tarinaa
Jonka toivon tapahtuneen
Jokainen joka valheen siipien suojissa lentää
Heikkouteen sortuu ja kunniansa pois heittää
Sanat jotka häpäisevät kunniaa
Kirjoitetaan ajan kirjoihin
Ne jotka kantavat voimaa ja vihaa
Pimeydestä löytävät valon
Minä nostan oikean käteni kunnialle
Tukahduttaen nuo valheet heikkojen sielujen
Pimeyden musta sydän
Rintani alla julistaa epäpyhää sanaa
Ne jotka kantavat ylpeyttä ja kunniaa
Pimeydestä löytävät vapauden 

Hammer ei selvästi edusta sisäsiistiä konservatiivisuutta, eikä populistista versiota kansallismielisyydestä. Sen viesti on radikaali. Kieltäessään holokaustin tapahtuneen siinä muodossa kuin historiankirjat väittävät, Hammer kuitenkin ilmoittaa toivovansa että niin olisi tapahtunut. Tämä erottaa sen monista kansallissosialistisista toimijoista.

On harvoja historiallisia asioita, joiden yksityiskohdista nykyinen eurooppalainen lainsäädäntö on valmis passittamaan toisinajattelijoita vankilaan. Huolimatta vastaamattomien kysymyksien runsaudesta ja usein osoitetuista logistisista mahdottomuuksista.

Monia uskonkappaleita saa ja usein jopa vaaditaan kritisoitavaksi. Jopa häväistäviksi. Jopa Islamia voit rienata omalla vastuulla. Todellisen uskonnollisen dogmin tunnistat kun näet miten hartaasti jopa sen orjuuttamat kansakunnat palvelevat sen lakeijoina. Sisäpalvelijan, eli lakeijan tyypillisiä tehtäviä ovat ovenavaus vieraille, isäntänsä saattaminen ja juoksupoikatehtävät. Lakeijaksi kutsutaan halventavasti alaisia ja kannattajia, jotka nöyristelevät ja mielistelevät ylemmässä asemassa olevia tahoja. Vaikka Suomessa ei toistaiseksi holokaustin kritisointi ole lailla kielletty, eikä juutalaisten numeerinen määrä ole merkittävä, heidän haitallinen yhteiskunnallinen roolinsa on yhtä kiistämätön kuin lukuisissa historiallisissa ajanjaksoissa. Sanomalla ääneen asiansa, Hammer sinetöi paikkansa radikaalin Black Metalin ytimeen ja samaan aikaan rajaa itsensä modernin yhteiskunnan julkiselta pelikentältä.

Miten tahansa väkivaltainen tai villi Black Metal genrenä on, se on yleensä tervetullut yhteiskunnan julkiseen tilaan. Poikkeuksena tilanne, missä Black Metal käsittelee ja rienaa viimeisiä koskemattomiksi pyhitettyjä dogmeja sekä modernin ihmisyyden syntytarinoiksi pyhitettyjä kertomuksia. Näiden arvojen tai tarinoiden kyseenalaistaminen ajaa Black Metal yhtyeet jopa omassa genressään äärilaidalle, jota inhotaan, hyljeksitään ja pelätään.

Kontrastina todellisuus näyttäytyi fyysisessä todellisuudessa voimakkaana ja terveenä, ei tyypillisesti pelkoa herättävänä. Suomalaisella maaseudulla, järvenranta maisemissa, grillialueen loimussa kokoontui ihmisiä teinipojista yli viisikymppisiin harmaahapsiin. Naisia oli merkittävä määrä, ulkomaita myöten. Yhtyeiden välissä ihmiset kävivät keskusteluja, osa kävi jopa uintiretkellä. Maailma jossa elämme mahdollistaa Black Metalin synkkyyden ilmentyvän pelottavimpana kun se on kahlitsematonta taisteluun valmista elämänvoimaa, omaehtoisuutta ja periksiantamattomuutta. Markkinamiesten tarjoama itsetuhoinen synkkyys saattaa näyttää siitä perspektiivistä keinotekoiselta ja kesytetyltä kapinalta.

NSBM saa Black Metal genrestä myös ansaittua kritiikkiä. Kuten myös toisinpäin. Tämä keikka edusti radikaalia Black Metalia, joka monella tavalla tavoitteli ja saavutti kummankin lähestymistavan mielekkäitä ilmentymiä.

Tampere 1.6.2019: SNIPER, MARDER. CIVIC DUTY

Kesäkauden virallinen RAC-avaus pyörähti käytiin heti kesäkuun ensimmäisenä päivänä Tampereen B&H kerhon toimiessa tällä kertaa karkeloiden pitopaikkana. Ajankohta oli sikäli hankala, sillä samaisena lauantaina oli koulujen päättäjäiset, joihin liittyvät sukujuhlat verottivat potentiaalisia kapinarockin ystäviä saapumasta pelipaikalle. Sääkin näytti Esterin pahimmat puolet, joten vettä tuli koko Etelä-Suomen rintamalta.

Erinäisten viivytysten johdosta Sturm-automme saapui sateiselta etelärannikkolta yhtä sateiseen Pirkanmaan pääkaupunkiin vasta hieman ennen yhdeksää. Olimme varmoja, että missasimme ensimmäisen bändin, koska järjestäjät ilmoittivat soiton alkavan kahdeksalta. Yleensä RAC-keikoilla aikataulut ovat pitäneet, jonka vuoksi jo puolen tunnin myöhästymisellä saattaa jäädä aloittava esiintyjä näkemättä kuten kävi allekirjoittaneelle Liittoneuvoston debyyttikeikalla muutama vuosi sitten. Tällä kertaa mestari oli meille  suosiollinen, koska pelin avannut Civic Duty astui lavalle suurin piirtein samalla hetkellä kun maksoimme lippuja sisään.

Brittiläistä luupää-Oi:ta ja jenkkiläistä hatecorea sulauttavan helsinkiläisryhmän livesoundi oli huomattavasti enemmän metalliseen hatecoreen kallellaan mitä yhtyeen ensilevy antoi odottaa. Energinen riski laulaja otti välittömästi tilan haltuun samalla kun bändi ryöpytti kaapeista tylyä viharokkia koko rahan edestä. Keikkasetin materaali koostui pääsasiassa debyyttilevyn ja varhaisen demon materiaalista. Nopean kaahauksen katkaisivat vain vokalistin lakonisen lyhyet spiikkaukset biisien välissä. Alussa yleisö oli vielä tarkkailuasemissa, mutta sellaiset vetonaulat kuten ”Media Lies” ja ”Nationalist Rock’n’Roll Resistance” saivat jäyhän hämäläisyleisön liikeelle. Kelpo veto bändiltä, joka keikkailee toistaiseski harmittavan vähän. 

Toinen pääkaupunkiseudulta saapunut ryhmä oli Marder, joka ei turhia esittelyjä kaipaa. Bändi alkaa olla tätä nykyä sellaisessa teknisessä valmiudessa, että yhtyeen virtuoosimaista työskentelyä tulee seurattua melkeinpä progepierun kuulokorvalla. Rumpalin ja kitaristien kellontarkka yhteispeli korostuu varsinkin ultranopeissa biiseissä, joissa ei takellella nuottiakaan. Viimeisen silauksen paketille antaa laulaja Leksi, jonka itsevarma olemus antaa painoarvoa unohdetun kansan rakastamalle sanomalle. 

Keikan musiikillisena kohokohtana oli tällä kertaa ensilevyltä tuttu ”Cunt liberaration”, jossa panssarijyrän alle jätetään telaketjufeministit. Yleisö innostui puolestaan eniten Marderin anthemiksi muodostuneesta huudatuksesta ”Torilla tavataan”, joka toimi samanlaisella idioottivarmuudella kuin rynnäkkökivääri RK-62. Tämän biisin soittaminen ei jätä koskaan  kansallismielistiä yleisöä kylmäksi.

Illan viimeisenä muttei vähäisimpänä esiintyjänä oli Sniper, skeneveteraanit Kuusankoskelta (nyk. Kouvola). Yleensä Sniper ei vedä kovin pitkiä keikkoja, mutta vasta nyt ensi kertaa Tampereella soittanut Kuusaan kommando intoutui soittamaan tavallista pidemmän rupeaman. Combo avasi biisiputkensa ensimmäisellä levytyksellään (12” maxi-EP) ”Racial gig”, jota seurasivat mm. varhaisilta cd:ltä tutut hitit ”Punishment must fit the crime” ja ”Elämästä kuolemaan”. Pelkkien takuuvarmojen menopalojen kuten ”Lynkkarien laulu” lisäksi yhtye soitti ilahduttavasti myös tuoretta materiaalia kuten suuren suosion viime keikolla saavuttaneen tylytyksen ”Fck Jews”. 

Toisin kuin illan muut bändit, Sniper edustaa RAC:n vanhaa koulukuntaa, jossa oikeaa kainaloa tuuletetaan ahkeraan. Bändi ei pahemmin kursaillut, sillä laulaja Korkki kehoitti joka toisen kappaleen välissä yleisöä yhtymään hänen voiton tervehdyksiinsä. Asiaan kuuluvasti bändi teki kunniaa myös Blood & Honourin perustajalle Ian Stuartille soittamalla pari Skrewdriver-coveria, mm. kappaleen ”After the fire”. 

Siinä vaiheessa kun yleisön joukosta alkoi kuulua ”Joten!”-huutoja, tiesi, että keikka on tulossa päätökseensä. Viimeisenä kappaleena kuultu ”Isänmaa” kokosi yleisön lavan eteen ja sai sen laulamaan sanasta sanaan Sniperin kenties tunnetuimman kappaleen. Takavuosina fillarikommunistit ja muut trendipersehipserit tekivät ylimielistä pilkkaa juuri tästä kappaleesta, mutta vuonna 2019 heitäkään ei enää luulisi pahemmin naurattavan laulun sanoma kahtiajakautetussa kansasta, jossa  on pakko valita puolensa.

Kesäkausi polkaistiin reippaasti käyntiin, josta iso käsi Tampereen Blood & Honour -kerholle. Radikaalista rockista kiinnostuneita hellitään jo heti ensi lauantaina 8. kesäkuuta, jolloin Etelä-Suomessa järjestetään todellinen NSBM-ilta. Lavalla nähdään Puolan black metal legendat Selbstmord ja Dark Fury sekä suomalaiset Hammer (viimeinen  keikka!) ja White Death. Kesäkuun lopulta löytyy vielä kaksipäiväinen Vasaman Mahti -voimamies & musiikkitapahtuma. Ei muuta kuin paikaille!

Arvio: RL