Miksi Suomen "anti"-fasistit tukevat suur-venäläistä ja homovastaista Moscow Death Brigadea?

Venäläinen antifa hardcore/rap-ilmiö Moscow Death Brigade saapuu viikonlopun mittaiselle klubi-kiertueelle Suomeen syyskuussa! Näin mainostaa Varisverkosto. Tulevan viikonlopun ympärille on järjestetty konserttikiertue, johon on kutsuttu soittamaan venäläinen “antifa-yhtye” Moscow Death Brigade.

Muutamat tahot ovat nostaneet esille kysymyksen, miten keikkapaikat ja järjestäjät voivat sallia väkivaltaa ja uhkailua promotoivia yhtyeitä. Veriyhteys kollektiivissa nähdään hyvin selvästi ns. vaihtoehtomusiikin vasemmalle kallistunut ilmapiiri, joten ei tule yllätyksenä, että keikkapaikat ei näe mitään erikoista kommandopipoihin sonnustaneiden kiihkoilijoiden buukkaamisen. Eikä väkivalta rock-lyriikoissa ole mitään uutta. Sen sijaan mitä venäläisten “epäpoliittisten antifasistien” kanssa veljeily paljastaa Suomen antifasisteista ja heidän motiiveistaan?

Euroopassa Moscow Death Brigade ei nauti varauksetonta hyväksyntää. Se johtuu siitä, että Venäjällä on olemassa laajamittainen “epäpoliittisen antifasismin” liikehdintä, johon myös mainittu Moscow Death Brigade kuuluu, eroaa suuresti tietyistä ihanteista, joita edes näennäisesti liitetään liikkeeseen.

Venäjällä, isolle osalle antifa on lähinnä tuotemerkki, jonka alla on mahdollista nahistella epävenäläisen aineksen kanssa, jonne esimerkiksi Venäjän vastaiset “natsit” on helppo luokitella. Euroopan antifasistien keskuudessa kytee suuria epäluuloja ja kriittistä asennetta, miten on mahdollista että antifasismi ilmenee venäläisenä patriotismina. Ilmentymismuotoina esimerkiksi keskittyminen maskuliiniseen toimintaan, jossa antifasismi on vain tekosyy väkivallalle. Asenteena, joka hyökkää sekä itse luokiteltuja “natseja” vastaan, kuin esimerkiksi kaukasukselta tulevia vähemmistöjä kohtaan, jotka nähdään yhtä lailla Venäjän vastaisina, epävenäläisinä ja halveksittavina ihmisryhminä. Vain johtuen siitä että heillä on tervettä kansallista ylpeyttä - jonka virhe on ettei se ole “venäläistä”.

“As for patriotism, then, in my opinion, this word is understood wrongly today, as the total approval of the existing regime, the worship of power, running down all foreign and other nonsense. For us to be a patriot - trying to make the place you live the best. This is our scene, our streets, our city and, in the end, our country”- lainaus MDB haastattelusta 2010.

“Not with us those who are spreading to enemies and traitors russophobia with dead brain’s fear. Not are led to the nazi dogma and nonsense ultra. Politics are for the weak, your own opinion - for the brave. (…) The boys raising the movement, whores arguing like children. We try to act in a way not to shame our grandfathers and fathers. My Moscow, Russia, together we will be with you until the end ”- lainaus MDB kappaleen tekstistä “Your card bet”

Yllättääkö ajatus suomalaisesta antifasismista, jossa kiihkeät väkivaltaan taipuvaiset ihmiset on löytäneet hyväksyttävän kategorian vihalleen ja hekumoivat “ennaltaehkäisevästä väkivallasta” itse määrittelemiään natseja vastaan? Syytökset homofobiasta, seksismistä, patrotismista ja väkivallan ihannoinnista ovat varjostaneet lähes kaikkia MDB kiertueita ulkomailla.

Kun epäpoliittinen Oi-bändi yrittää selittää tekemisiään, kukaan ei yleensä usko tai halua edes kuulla. Sen sijaan MDB onnistuu vakuuttamaan porukat väsyneen kulahtaneilla “venäjä on eri asia kuin läntinen Eurooppa”, “olemme kaikenlaista syrjintää vastaan” lausunnoillaan. Siitä huolimatta että merkittävä osa selityksistä on kuitattu tyypillisenä konservatiivisena venäläisenä valtavirta retoriikkana ja loput täydellisenä ymmärtämättömyytenä politiikan peruskäsitteistä.

http://www.vastarinta.com/aarivasemmisto-yrittaa-varvata-alaikaisia-ilmaiskonsertilla-jyvaskylassa/

Vastarinta sivustolla julkaistiin muutamia kuvankaappauksia Varisverkostoon kytköksissä olevilta tahoilta. Toisin kuin Suomessa, ulkomailla bändiin on krittisesti suhtautuneet nimenomaan itse anarkistit ja antifasistit. Suomessa vastaavaa ei olla nähty. Veriyhteys ei ole yllättynyt, että kansalliseen itseinhoon taipuvaisten moniongelmaisten ihmisten keskuudessa MDB tyyppinen bändi venäjältä edustaa ihannetta. Kommandopipopäiset urbaanin kulttuurin läpitunkemat hip hop -kovikset sotkemassa paikkoja ja hakkaamassa “väärin ajattelevia” on varmasti se todellisuus, jossa osa suomalaisista “antifasisteista” tuntee olonsa kotoisaksi.

Tosiasia on, ettei MDB kaltaisella bändillä pitäisi olla mitään asiaa nimenomaan punk keikoille. Miksi näin kuitenkin tapahtuu, kertoo suomalaisen äärivasemmiston ideologisesta köyhyydestä ja antifasistisen harhan epätoivosta.

27.8.2016 Helsinki: THE SLUMS OF JERUSALEM - Grand Belial's Key (USA), Blackdeath (Venäjä), Aegrus

Eteläisessä Suomessa oli jälleen kerran tarjolla kovaa black metallia.  Eikä suotta, pääesiintyjäksi oli kuuden vuoden keikkatauon jälkeen saatu yhdysvaltalainen legenda GRAND BELIAL’S KEY! Lämmittelijöiksi oli valittu pietarilainen BLACKDEATH ja kouvolalainen AEGRUS. Illassa ei  poliittista virettä ollut millään tavalla, mutta GBK:n historian tietäen on parempi pelata varman päälle ettei nykyiset SJW ja safespace-pillittäjät pääse laittamaan kapuloita rattaisiin. Useat bändin haastatteluista ovat sisältäneet paljon epäkorrektia  kommentointia ja myös keikkoja on vedetty paljon sellaisten bändien  kanssa (Bound For Glory, Blue Eyed Devils…) josta näkee että operoidaan  hieman eri näkökulmasta kuin moni muu black metal-bändi. Bändikin ymmärsi ratkaisua ja piti myös keikkapaikasta jossa riisutumpi asetelma  monelta kantilta, verrattuna ns. virallisiin ja steriileihin  city-rokkiklubeihin, joissa Rumban ja Infernon kosher-toimittajat käyvät juomassa hinttioluita.

Illan ensimmäisenä aloitti Kouvolan AEGRUS. Bändi on julkaissut vuosien varrella tasaisesti demoja, mutta viime vuonna Drakkar Productions julkaisi Devotion for the Devil täyspitkän. Levyltä löytyy reilusti hieman jo unohdettua ”suomi-bm” riffittelyä, kun sen kehittäneet  pioneerit ovat enemmän tai vähemmän siirtyneet niistä ajoista eteenpäin. Bändi tunnusti ennen keikkaa että tämän illan setti sisältää enemmän suoraa rienausta ja itsetutkistelevat, filosofisemmat vedot jätetty pois. Soundit oli lujalla ja selkeät. Setin päätti hyvä coveri Impaled Nazarenen Let’s Fucking Die-biisistä mistä lähtee ehdottomasti  lisäpisteet, koska ImpNazia nyt ei juurikaan nykypäivänä coveroida! Varsinkaan SFP-levyn materiaalia.  

Pietarilainen BLACKDEATH on pitkän linjan veteraanibändi ja käynyt Suomessa ennenkin vaihtelevalla menestyksellä. Bändi tosiaan aloittanut  jo vuonna 1995 nimellä Draugwath, mikä kehittyi Black Draugwathiksi ja lopulta muotoon Blackdeath. Myös julkaisutoiminnassa ovat olleet pienessä edelläkävijän asemassa kun Blackdeathin veljesten jo 90-luvun  lopussa lopetettu Hungry AK-47 kasettilafka julkaisi mm. Blazebirth Hallin Branikaldia ja Rundagoria, joista ei läntisessä maailmassa edes pääosin tiedettäisi kuin vasta myöhemmin CD-uusintajulkaisujen kautta. Keikka itsessään oli edellisten keikkojen tavoin black metallia tavalla miten Blackdeath sitä esittää. Riffit ovat paikoin omituisia, rytmitykset käyvät progressiivisuuden rajoilla mutta ilman että siitä  tulee mitään avantgarde-homostelua. Laulujen omituinen kärinä on myös  pysynyt vuodesta toiseen samana. Eipä syyttä että bändistä yleensäkin  kiinnostuvat ja palvovat vain ne jotka kuuntelevat black metallia oikeasti. Ei mikään siisti tai kiva bändi genreturisteille. True black metal!  

GRAND BELIAL’S KEY on ollut viimeksi aktiivinen bändinä ylipäätänsä 6 vuotta sitten kun viimeksi soittivat Euroopassa Suomessa Hammer Open Airissa ja Italiassa pienemmällä keikalla. Syitä on toki useita, mutta selkein varmasti se, että bändin sävellyksestä ja ylipäätänsä suunnasta  vastaava Gelal ei asu nykyisin enää Yhdysvalloissa. Bändin jäsenet  asuvat muutenkin neljässä eri maassa! Joten ei ihme jos ei ihan noin  vain saada järjestettyä soittamaan keikkaa. 

Keikka alkoi klassikkobiisillä Shemhamforash eli suoraan asiaan. Kovat  biisit jatkuivat muutenkin, Goat of a Thousand Young, Sumerian  Fairytale, In Rapture by the Fenrir Moon… Itse asiassa tässä vaiheessa alkoi varmistua se, että molemmat demojulkaisut tulevat biisijärjestyksessään alusta loppuun. Selitys tälle oli varsin luonteva; pian julkaistaan viimeinkin odotettu demokokoelma. Demojen jälkeen siirryttiin Judeobeast Assasination -levylle mistä irtosi hittibiisit The Tenderhearted’s Manifesto ja Lamb of God Slain Will Be. Bändin maantieteellisestä hajoamasta johtuva harjoituksen vähyys näkyi siinä, että Unhold ei ollut saanut opeteltua Castrate the Redeemer biisiä, joten se vedettiin encorena instrumentaalina. Soundit olivat todella selkeät ja volyymi kova. Unholdin vokaalit  todella karut ja julmat! Gelal arvosti suuresti riisuttua lava-asetusta ilman turhia hifistelyjä ja etenkin sitä että kitaravahvaria ei oltu mikitetty erikseen. PA oli paikalla vahvistamassa lauluja ja rumpuja.  Kaikin puolin erittäin onnistunut veto ja bändi oli hyvin yksimielisesti  sitä mieltä että oli parempi kuin edellisiltana Kuopiossa. Ilta oli erittäin onnistunut.  

Seuraavaksi Etelässä on tarjolla jo kolmen viikon päästä 17.9  RAC-keikkaa kun italialainen Hate For Breakfast ja saksalainen Division Germania tulevat soittamaan. Metallirintamalla luvassa lokakuussa 14.10  saksalainen Leichenzug ja venäläinen Velimor. Muistakaa ilmoittautua keikoille ajoissa flyereissa oleviin sähköpostiosoitteisiin!

Kategorie C (Ger) + Dead Nation + UItra Brewality, Helsinki 20.8.2016

Ennen syyskauden alkamista loppukesän kuumin futishenkinen RAC-keikka pidettiin Suur-Helsingin alueella viime lauantaina. Ennakkoon loppuunmyydyn konsertin järjestäjänä toiminut 1312 Productions oli saanut napattua pääesiintyjäksi Saksan tunnetuimman kansallisradikaalin futisbändin Kategorie C:n, jonka nimi tulee viranomaisten antamasta vaarallisimpien jalkapallofanien luokittelusta. Kotimaan skeneä edustivat Dead Nation ja Oi-bändi Ultra Brewality.

Alun perin tilaisuudessa piti esiintyä pari seiskatuumaista rieskaa tehnyt Rangaistuspotku, mutta yhtye päätti panna pillit lopullisesti pussiin alkukesästä. Bändin korvasi täysin uusi ryhmä nimeltä Dead Nation,  jonka tiukka Oi-henkinen hardcore oli yleisölle positiivinen yllätys. Eniten hämmästystä herätti kuitenkin yhtyeen habitus, sillä kaikki jäsenet rumpalia myöten olivat sonnustautuneet kasvot peittäviin kommandopipoihin. Äkkiseltään on vaikea arvata oliko kyseessä pelkkä show-temppu vai soittavatko herrat jossain tunnetussa bändissä, jonka vuoksi he halusivat peittää naamansa poliittisesti epäkorrektissa konsertissa. Rytmiryhmän soitto oli sen verran varman kuuloista, että aivan ensi kertaa musikantit eivät lavalla olleet.

Toinen kotimainen esiintyjä, kuopiolainen Ultra Brewality, ei sen sijaan saanut yhtä varauksetonta hyväksyntää yleisössä kuin ensimmäinen esiintyjä. Yhtyeen humalainen kohellus innostikin eniten paikan harvoja punkkareita ja epäpoliittisia Oi-skinheadeja. Arvomaailmaltaan Ultra Brewality oli illan poikkeus, sillä bremeniläinen pääesiintyjä Kategorie C tunnetaan jalkapalloimagostaan huolimatta ehdottoman nationalistisena ryhmänä, joka on toiminut keskeisenä voimana Hooligans Gegen Salafisten -liikkeessä, joka vastustaa islamilaista radikalismia.

Kategorie C:n (KC- Die Band) poliittiset taustat huomio konserttipäivävä myös anarkistinen Varisverkosto, jonka aktiivi Juhani Järvinen (luultavasti salanimi) kirjoitti samaisten apurahakapinallisten sivustolle uutisjutun “Saksan tunnetuin äärioikeistobändi esiintyy Helsingissä”. Google oli ollut kirjoittajalla ahkerassa käytössä, mutta niin vain jäi komukyylältä selvittämättä sekin, että KC:n laulaja Hannes Ostendorf vaikutti jo 1990-luvun alussa kansallissosialistisessa bändissä nimeltä Nahkampf. Itse asiassa Nahkampfilta on 2000-luvun alun hiljaiselon jälkeen ilmestynyt tänä vuonna uunituore albumi Kein Schöner Land. 

Nimimerkki Juhani Järvisen “paljastuksella” ei ollut mitään vaikutusta konsertin toteutumiseen, joten jutun tarkoitus oli vain monitoroida kansallismielistä kulttuuriaktivismia, jotta vasemmistolaisten soluttamat tunnetummat “kansalaisjärjestöt” saisivat ruinattua lisää rahaa suomalaisvihamieliseen “anti”-rasismiin. Systeemin rappioarvojen puhdasoppisuutta valvova vahtikoiraverkosto Varis on selkeästi Stasin kaltainen Isosiskokerho, joka raportoi viranomaisille kansalaisten väärästä ajattelusta ja vapaa-ajantoiminnasta. Vaikka varikset raakkuvat, ne eivät tälläkään kertaa estäneet RAC-karavaanin kulkua.

Reilusti yli toistakymmentä albumia julkaissut breminläisryhmä oli juuri niin tyly ilmestys kuin saattoi ärjyjen levyjen perusteella odottaakin. Asiaa auttoi sekin, että soundipolitiikka oli hoidettu jokaisen bändin kohdalla tip top. Melodista Rechtsrockia jyrännyt KC sai heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien väkivaltaisen myllyn pyörimään lavan edustalla, eikä se loppunut vasta kun encoren viimeinen biisi “So Sind Wir” oli kuultu. Jo pelkästään laulaja Hannesin parimetrinen roikaleen runko oli ilmestys puhuttamakaan siitä, miten hän osasi jämerällä karismallaan ottaa yleisönsä. Noin puolitoista tuntia kestänyt setti oli katusoturien voimannäyte, jossa erittyi testosteronia kuin Teutoburgin metsän taistelussa.

Bändin lavaolemuksessa hilpeää sympatiaa herätti kaikillä jäsenillä olleet pienet nahkaiset vyölaukut, mikä saattoi olla niin sanottua saksalaista huumoria tai sitten kyse oli nipsterinä tunnetusta ilmiöstä, jossa kansallissosialistinuoret lainaavat hipsterikulttuurin (sic) piirteitä. Huumoria tai ei, mutta Kategorie C:tä on vaikea nähdä missään ironisessa valossa, niin aidosti he ovat asiansa puolella, mikä ei silti tarkoita sitä, etteikö bändi olisi osannut pitää lavalla hauskaa. Ilo oli tarttuvaa, eikä kenenkään tarvinnut poistua paikalta myrtynein mielin. Lisää saksalaisherkkua on luvassa jo ensi kuussa kun Division Germania yhdessä italialaisen Hate for Breakfastin kanssa tekevät “Hate Tourin” Jyväskylään ja Helsinkiin.

Musanäyte viimeisimmältä Falsch Gelebt (2015) kokopitkältä albumilta:

Mainos: Goatmoon + Vapaudenristi 8.10.2016

 

Mainos: Sacrificia Mortuorum (Ranska), Horna, Stormheit 14.1.2017

 

VAPAUDENRISTI -haastattelu 2016

Vapaudenristin ensimmäisen kasettidemon kansi.

MUSIIKKIVIDEO Vapaudenristin ensimmäiseltä viralliselta keikalta 19.7.2014.

Veriyhteys sai käsiinsä VAPAUDENRISTI haastattelun joka oli alun perin annettu Rumba –lehden ”Valtion Valkoiset Viholliset” artikkelia varten. Pitkästä haastattelusta päätyi lehteen vain lyhyitä sitaatteja, joten on perusteltua julkaista haastattelu koko komeudessan.

Kysymykset MV

Vastaukset MA

Miten itse määrittelisit RAC:n musiikillisesti ja ideologisesti?

-Radikaali kansallismielinen musiikki, joka nojaa enimmäkseen rock musiikin suuntaan. Termin yleisyys vaihtelee maittain. Moni pitää sitä enemmän vain tietyn aikakauden Englantilaisten bändien juttuna. Sisällöltään ja saundiltaan alkuperäisen kaltaista RAC kamaa on nykyisestä kansallismielisestä musiikista vain vähemmistö.

Moni bändi tuntuu välttelevän RAC-leimaa, vaikka ”tyylilajin” ulkoiset tunnuspiirteet täyttyisivätkin. Mistä luulet tämän johtuvan, ja miksi omista aatteista ei uskalleta puhua niiden oikeilla nimillä? Pidätkö Vapaudenristiä RAC-bändinä?

-On mahdollista että bändit kokevat olevansa epäpoliittisia, vaikka ulkopuolisten silmissä näkyisi yhdistäviä piirteitä.

Leiman saaneet bändit yleensä marginalisoituvat. Monissa maissa on hyvin harvinaista että RAC nimeen liputtavat bändit voisivat soittaa samoilla keikoilla muiden bändien kanssa. Jos RAC määritelmä on radikaali kansallismielinen rock, niin silloin olisi typerää yrittää väittää etteikö Vapaudenristi sitä olisi. Se ei ole ollut esteenä olla samoilla keikoilla erilaisten bändien kanssa.

Suomi-RAC:n esiasteena pidetään Mistreatia, mutta millaista kehitys oli 90-luvulla ja 2000-luvulla? Entä kuinka suuri RAC-”skene” Suomessa on tänä päivänä? Mitä bändejä siihen kuuluu, entä zinejä, levynjakelutoimintaa, kerhotoimintaa…? (Äkkiseltään tuntuu siltä, että bändejä on vain kourallinen, kun taas samalla tapaa ajattelevia ihmisiä on potentiaalisesti paljonkin)

-Vanhemmat bändit kuten Mistreat ja Sniper jatkavat edelleen toimintaa. 90-luvulla oli myös muita bändejä kuten Hate Crime, Brutal Skins, yms.  2000-luvulla bändejä kuten IVA, White Minority, yms. Levy-yhtiöitä ja distroja on tullut ja mennyt. Suomessa oli alusta lähtien aktiivista toimintaa lehtien, videotuotantojen ja kansainvälisten kontaktien tiimoilta.

Nykyisin skene on bändi- ja julkaisumäärät huomioiden isompi kuin aiemmin. 10 vuoden sisään aloittaneiden listalle voisi laittaa Vapaudenristi, Marder, Pylvanainen, Pagan Skull, Valkoiset Paholaiset, Genocide Wolves, Civic Duty, jne. Löytyy alan levy-yhtiöitä, keikkoja, kerhoja, lehtiä, blogeja ja nettiradioita jotka huomioi bändit. Myös levykauppoja jotka myy ainakin jossain kohtuuden rajoissa pysytteleviä levyjä. Suurin osa nykyisistä bändeistä on saundillisesti ja musiikillisesti rajumpia kuin tarttuvaa rockia soittaneet Mistreat ja Sniper. Raaka musiikki ja karski tuotanto rajaa suosion mahdollisuuden alakulttuurin syövereihin. Toisaalta bändit eivät ole siellä niin marginaalissa, vaan löytyy iso cross-over muun alakulttuurin kanssa.

Onko RAC-”skenen” taustalla joku yhtenäisempi liike, jonka pariin esimerkiksi keikoilta värvätään väkeä (kuten netissä spekuloidaan)?

-Minusta ei voida puhua yhtenäisestä liikkeestä. Se on sekalainen ryhmä ihmisiä joita yhdistää kourallinen ideaaleja. Ihmiset joita asia kiinnostaa, hakeutuu omatoimisesti mukaan. Tapa jolla valtavirtamedia nostaa viikottain esiin pienet ruohonjuuritason järjestöt, on huomattavasti isompi tekijä kuin mikään muu.

Kuinka paljon tunnet Suomen Blood & Honourin toimintaa? Mitä muuta he tekevät kuin järjestävät keikkoja? Mitä kerhotiloilla tapahtuu?

-Tätä kannattaa kysyä muilta bändeiltä.

Varisverkosto on usein vihjaillut kytköksistäsi Suomen Vastarintaliikkeeseen. Mikä on totuus? (Jatkokysymys: oletko yrittänyt käydä face to face -dialogia antifasistien kanssa, vai onko sellainen edes mahdollista?)

-Varisverkoston vihjaus liittyi siihen spekuloitiin olenko myynyt jotain Vastarintaliikkeen julkaisemaa kirjaa. Ilmoitin tuoreeltaan että asia pitää paikkansa. Horst Wessel elämänkerta tai Unbroken Warrior ovat mielenkiintoisia kirjoja, mutta eivät kovin ison some-draaman arvoisia. Sarvessa on hyllyssä huomattavasti kontroversiaalisempia kirjoja monesta aiheesta koko sen historian ajan. Jos kirjahyllyn teemana on fahrenheit 451, mikä sopisi sinne paremmin kuin kirjat jotka aiheuttaa polemiikkia jo pelkän julkaisijan vuoksi?

Minä tunnen paljon ihmisiä jotka tarvittaessa laskevat itsensä antifasisteiksi. En ole kohdannut mitään ongelmia keskustella näiden ihmisten kanssa. Sen sijaan, jos tarkoitat tilannetta missä joku anonyymi kiihkoilija sylkee naamalle syytöksiä, niin en tiedä mitä kukaan saavuttaisi sellaisessa tilanteessa? Oletan että osa vielä naiivin rehellisesti uskoo että jokainen erilainen mielipide johtuu harhaluulosta sekä tiedon puutteesta ja se oikaistaan dialogilla tai viimeistään vahvalla indoktrinaatiolla. Itse en siihen usko.

RAC-keikkoja näkee toisinaan ”yleisillä” keikkapaikoilla, mutta useimmiten keikat järjestetään syrjässä eikä niitä markkinoida. Saadakseen keikkapaikan selville on otettava yhteys järjestäjään tai kysyttävä kaverilta. Miksi näin? Yritetäänkö ratkaisulla vältellä antifasistien väliintuloa, halutaanko sillä luoda tarkoitushakuista mystisyyttä vai onko niin, että keikka kiellettäisiin, mikäli sen aatteellisuus paljastuisi?

-Yksi tekijä on se, että moni taho järjestää keikkoja siellä missä he asuvat. Modernin indie-rokkarin päähän voi olla vaikea saada mahdutettua ajatus että elämää on myös kehä kolmosen ulkopuolella. Itse arvostan ajatusta että musiikkikulttuuri elää muuallakin kuin isojen kaupunkien baarissa.

Ajatus epäkaupallisesta, materialismin ja pinnallisen hedonismin ulkopuolisesta, ennen kaikkea omasta musiikkikulttuurista, ei sisällä ajatusta että pitäisi pyrkiä olemaan identtinen kuin se kaikki ”tavallinen viihde”. Ei tarvita ammattimaisia yökerhojen puitteita ja kaikenlaisia välikäsiä käärimässä tulosta. Ei tarvita mediaa hypettämään ja luomaan väkinäistä kulutusta. Ei tarvita musiikkia joka ensisijainen tarkoitus olisi vedota kasvaviin massoihin oman ryhmän ulkopuolella.

Kolmas tekijä on tilanne että pelottelun, uhkailujen ja jopa sabotaasin avulla on pyritty painostamaan baarien omistajia. Asialla ei ole mikään neutraali huolestunut kansalainen, vaan yleensä taho, jonka motiivien kuvaajaksi ei riitä se mystinen ”antifasismi”. Termi ei kerro toimijan omista poliittisista motiiveista juuri mitään. En tiedä onko keikkoja juuri koskaan kielletty kenenkään toimesta ja onko yhdellekään baarille koitunut kansallismielisestä keikasta mitään aitoa haittaa joka liittyisi mihinkään muuhun kuin vastustajien toimiin.

Millaisia RAC-keikat yleensä ovat? Paljonko niillä käy väkeä, onko yleisössä paljonkin hailaajia, pidetäänkö keikoilla puheita vai onko kyse pelkästä musiikista?

-En ole itse törmännyt puheisiin. Keikoilla on yleensä 50-200 ihmistä. Usein tavoite ei ole yleisömäärien maksimointi vaan luoda vaihtoehtoista alakulttuuria. Kyse ei tietenkään ole ”pelkästä musiikista”. Kyse on erilaisesta musiikkikulttuurista johon yhdistyy vahva identiteettipolitiikka ja omaehtoisuus.

Ovatko RAC- ja NSBM-piirit yhteydessä toisiinsa, ts. onko keikoilla bändejä molemmista genreistä, vai liikkuuko väki omissa porukoissaan?

-Suomessa on hyvin vähän mitään tarkasti rajattuja ”piirejä”. Ihmiset yllättyisivät jos tietäisivät miten paljon yleisö on sitä ihan samaa porukkaa joka käy myös niillä ihan tavallisilla punk- ja metal-keikoilla.

Lisääntynyt maahanmuutto ja oikeistopopulismin nousu on lisännyt äärioikeistolaisesti ajattelevien ihmisten määrää Suomessa, tai ainakin tehnyt heidät aiempaa näkyvimmiksi. Onko tämä näkynyt lisääntyneenä väkimääränä RAC-keikoilla, vai ovatko keikat yhä insider-tapahtumia?  

-En usko että nuo asiat ovat merkittävästi lisänneet keikkojen yleisöä, mutta uskon että yhä useampi löytää tämän alan musiikista kaikupohjaa omiin päivittäisiin fiiliksiin ja maailman menoon turhautumiseen.

Kyse ei ole vain ”oikeistopopulismista”. Monen bändin tai ihmisen edustama ajatus vapaasta kansallisesta radikaalista on kaukana persu henkisestä ajatusmaailmasta ja saattaa olla myös yllättävän kaukana monista niistä ilmiöistä mitkä liitetään ”äärioikeistoon”.

Voisitko tarkentaa, mitä tarkoitat ajatuksella vapaasta kansallisesta radikaalista ja miten se käytännössä eroaa äärioikeistolaisuudesta? Ymmärrän, ettet voi puhua muiden puolesta, mutta miten henk.koht. näet asian?

-Jos oikeistoa määrittelee usein mm. konservatiivisuus ja markkinatalouden suosiminen, ei nämä asiat nauti kritiikitöntä hyväksyntää. Sen sijaan voi olla kumouksellisuutta, vaihtoehtoisia taloudellisia malleja ja paljon muuta. Kaikki ei pyri totalitarismiin tähtäävää politiikkaa siinä mielessä että se ulottuisi yksilöiden elämän jokaiseen asiaan. Kaikki eivät innostu byrokraattisesti ymmärretyn valtion olemuksesta.

Varmasti suurin yhdistävä tekijä on etnisyyteen perustuva identiteetti, jota on surkea latistaa poliittisen nimikkeen alle. Jos pohjalla oleva idea on kaikelle elävälle ominainen itsesäilytysvaisto ja olemassaolon jatkumiseen pyrkiminen ja tarvittaessa siitä taistelu, moni varmasti näkee miten se tyypillinen oikeisto on itsetuhoisuudessaan lähes vailla vertaa. Itse näkisin ettei vapaa kansallinen radikaali ole tilivelvollinen eri tavoin ymmärretyille valtiolle, väliaikaiselle egoistiselle hyödylle, vanhentuneille poliittisille käsitteille tai toisessa ajassa tehdyille tulkinnoille ja tavoitteille. Jakoja voidaan tehdä monella tapaa, eikä minusta vasemmisto/oikeisto jako ole tässä vaiheessa relevantti.

Ovatko massat ja media mielestäsi tulkinneet RAC:n väärin?

-Kaikki negatiiviset mielenyhtymät pitävät luultavasti paikkansa, mutta eivät ole koko totuus. Ei kenenkään tarvitse ottaa vastuuta tai painolastia koko ilmiöstä sen enempää kuin anarkopunkkarin tarvitsee kantaa vastuuta heroiinitokkurassa paskaa syövästä räkärokkarista.

Nämä perinteiset analyysit rekrytoinnista ja musiikin käyttäminen poliittisen toiminnan rahoituskuviona on vain kaikuja muiden maiden historiasta joilla ei ainakaan Suomessa ole juuri totuuspohjaa.

Olet vaikuttanut suomalaisessa vaihtoehtoskenessä 90-luvulta lähtien ja keskittynyt pääasiassa marginaalisiin äärimmäisyyksiin. Olet soittanut mm. rujoa power electronicsia ja black metalia, julkaissut poliittista ja epäpoliittista musiikkia useilla levymerkeillä sekä tehnyt pornografista lehteä ja videosarjaa. Lisäksi pyörität Lahdessa Sarvilevyjä, jonka valikoima kattaa kaikenlaisen äärimusiikin. Mikä äärimmäisyyksissä sinua kiehtoo, vai onko kyse edes äärimmäisyyksistä vaan pikemminkin viehtymyksestä esoteriaan?

-Jos esoterian merkitys on sisäpiirille suunnattu, ainakin osittain salattu ja harvojen ymmärtämä asia, niin heti kiinnostaa. Sen sijaan länsimaisen esoterian ilmiöt yleisesti ei ole niin olennaisia itselleni, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Sarvilevyt ei kata ”kaikenlaista” äärimusiikkia, vaan lähinnä ne alat joista olen kiinnostunut ja joita ymmärrän. Minä uskon omakohtaisen kokemuksen ja mukana olemisen olennaisuuteen, enkä siihen että kauppaa tehdään puhtaasti rahan ansaintakeinona ja ilmiön ulkopuolisena välistävetäjänä. Siksi pyrin välttämään niitä musiikkityylejä joihin en millään tavalla liity, vaikka niille olisi teoreettinen kaupallinen potentiaali.

Edelliseen liittyen: onko RAC sinulle vain yksi äärimmäisyys muiden joukossa, ts. esteettinen keino provosoida ja saada ihmiset hereille horroksestaan, vai tunnetko syvempää yhteyttä sen aatteelliseen puoleen?

-Piirteet joihin samaistun RAC hommissa ei eroa mitenkään siitä viestistä joka on ollut läsnä muissa tekemisissäni vuosikymmeniä. Vapaudenristin lyriikoissa on aika vähän äärimmäisiä provokaatioita. Merkittävä osa teksteistä tai musiikista ei edes ole kovin äärimmäistä alakulttuurin mittapuulla. Moni teksti voi tuntua rajulta, mutta en koe että rock lyriikassa olisi tarpeen olla maltillinen ja sisäsiisti, vaan kuten tapana sanoa: mielummin överit kuin vajarit.

Vapaudenristin lyriikat ei ole vain täytettä riffien päälle, vaan niissä todellakin on syvempi aatteellinen puoli. Se on usein ilmaistu niin että tulkinnalle jää varaa, eikä olla liian sidottuja aikaan, paikkaan tai triviaaleihin yksityiskohtiin.

Pyörit punk-kuvioissa 90-luvulla, jolloin skene oli vahvasti politisoitunut. Ärsyttikö vasemmistolaisuus ja punkin laumasieluisuus jo tuolloin?

-Olen jossain määrin edelleen punk kuvioissa. Seuraan bändejä, ostan levyjä, käyn silloin tällöin keikoilla. Ei minua nuo ominaisuudet ärsyttäneen silloin eikä ärsytä merkittävästi vieläkään. Saatan ymmärtää hyvin miksi joku idea vetoaa ihmiseen, vaikka en itse olisikaan samaa mieltä. Iso osa todellisista ongelmista on yhteisiä isolle osalle ihmisiä maailmankatsomuksesta riippumatta. Vaikka tietyn porukan vastaukset olisivat vääriä, alkuperäiset kysymykset voi olla yhä oikeita ja pohtimisen arvoisia eikä niitä kysymyksiä kannata suoralta kädeltä ohittaa.

Sitten muutama kysymys Vapaudenrististä. Vapaudenristi on hyvin poliittisesti latautunut nimi bändille, mikä oli ilmeisesti tarkoituskin…? Kuinka bändi sai alkunsa? Millaisen viestin pyrit lähettämään lyriikoillasi? Millaista väkeä Vapaudenristin keikoilla käy ja millainen on vastaanotto?

-Vapaudenristi aloitti 2006 sooloprojektina. Halusin materiaalia joka miellyttäisi omaa makuani ja sitä ei yksinkertaisesti ollut. Julkaisin siitä lähtien demoja tasaiseen tahtiin vuoteen 2012 asti. Niitä on levinnyt parhaimmillaan joitain satoja per demo, vaikka kyseessä oli varsin simppelit CDR/kassu julkaisut joita ei liiemmin promotoitu.

Ensimmäisen täyspitkän jälkeen Vapaudenristi laajeni livebändiksi ja on siitä lähtien soittanut tasaisesti keikkoja. Discografiasta löytyy pari 7”, pari täyspitkää, split levyä, live kasetteja, yms.

10 vuoden aikana Vapaudenristi ei ole ikinä pyrkinyt promotoimaan itseään kovin paljoa. Huomiota on tullut niin Suomesta kuin ulkomailta kasvavalla tahdilla. Etenkin ulkomailla on nyt vuosien jälkeen huomattu bändin olemassaolo ja yhteydenottoja tulee ympäri maailman. En olettanut että Suomenkielinen materiaali olisi niin haluttua muualla.

Vapaudenristi vaihtelee sisällöltään henkilökohtaisen ja yleisen välillä. Se ei myöskään seuraa dogmaattisesti mitään tarkkaa poliittista linjaa, vaan on enemmän politiikan taustalla olevien aatevirtausten ja ideoiden tulkitsija.

Näkyykö keikoilla kainaloiden tuulettajia ja miten suhtaudut heihin?

-Tämä on itsestäänselvyys. En paheksu. 

Uskotko, että RAC-”skenellä” on potentiaalia kasvaa suuremmaksi tulevaisuudessa? Minkä näet kasvun suurimpana ongelmana/mahdollisuutena?

-Potentiaalia on. Miten se konkreettisesti ilmenee, on eri juttu. Jotkut Vapaudenristin videot voi saada youtuben kautta monia tuhansia katselukertoja, vaikka levyt myisi vain murto-osan siitä. Nettiin postattu livebiisi voi saada muutamassa päivässä satoja katselukertoja. Se on isompi huomio kuin vuosikymmen sitten oli mahdollista saada tekemällä hyvin myyvä levy tai tekemällä kaikkensa VHS kasetin levittämisen eteen.

Yleinen hyväksyntä on ihan erilaisella tasolla. Metal- ja jopa punk foorumeilla ihmiset keskustelee enemmän tai vähemmän asiallisesti RAC bändeistä. Monille irvileualle rehellisen kömpelöt biisit on salaista herkkua josta voi vähintään ironisesti diggailla.

Netissä materiaali on läsnä isoimmilla markkinapaikoilla ja musiikin levityskanavilla. Levyjä saa suhteellisen helposti ja bändejä pääsee katsomaan kohtuullisen vaivattomasti. Tämä on selvästi erilainen tilanne kuin ennen. Kansallismielinen musiikki tuskin näyttäytyy enää kadulla marssivan skinhead-lauman muodossa, vaan on kehittynyt erilaiseksi. Suurin osa tämän hetken suomalaisista bändeistä ei kirjoita biisejä arkisen rasismin lähtökohdista, vaan niillä on usein aika vahva aatteellinen tausta.

Mitä tällaisen musiikin kanssa pitäisi ylipäätään tehdä? Pitäisikö se nähdä pelkkänä musiikkina vai poliittisen agitaation välineenä? Pitäisikö ihmisten ottaa iisimmin vai lisätä mellakkavarusteluaan? Onko ilmiön paheksunta lähtenyt käsistä vai nautitko siitä, että RAC on viimeisiä lainsuojattomia kulttuuri-ilmiöitä 2000-luvun liberaaleissa demokratioissa?

-RAC on lähtökohtaisesti liberaalin demokratian kanssa vastakkain olevan maailmankuvan soundtrack, eikä sitä voi latistaa vain alakulttuuriviihteeksi. Musiikki on hyvin harvoin ”pelkkää musiikkia”. Merkittävä osa musiikista levittää jotain maailmankuvaa tai ajaa jotain tiettyä agendaa. Vähintään luo tunnelmaa mikä ei ole vain musiikin tekninen suoritus.

Minusta on hyvä että on olemassa edelleen rock musiikkia joka asettuu vastakkain vallitsevan järjestyksen kanssa, ottaa askelia hyväksyttyjen rajojen tuolle puolen ja aiheuttaa ihmisissä ihastusta ja vihastusta ilmaisemalla aitoja voimakkaita tunteita. Olettaisin että sama fiilis on aika monella.

STORMHEIT -haastattelu 2016

Veriyhteys sai käsiinsä STORMHEIT haastattelun joka oli alun perin annettu Rumba –lehden ”Valtion Valkoiset Viholliset” artikkelia varten. Pitkästä haastattelusta päätyi lehteen vain lyhyitä sitaatteja, joten on perusteltua julkaista haastattelu koko komeudessan.

Kysymykset MV

Vastaukset Stormheit

Mitä mieltä olet RAC:sta musiikkina ja ideologiana?

-Kovaa punk/rockia musiikillisesti paikoitellen. Suurin osa bändeistä on mielestäni geneerisiä ja kehnoja mutta se nyt pätee melkein genreen kuin genreen. Parhaimmillaan todella vihaista ja äärimmäistä musiikkia. En tiedä voiko koko RAC-kenttää edes loppujen lopuksi vetää yhden ideologian alle. Toiset tykkää vetää kaljaa ja heilata kännissä kun toiset nostelevat painoja ja ovat kiinnostuneita myös kansallissosialismin rakentavammasta puolesta. Molempia tarvitaan ja molemmat ovat osa RAC-kulttuuria. Skrewdriver, Brutal Attack, Landser, Mistreat, No Remorse, Bound For Glory, Störkraft, Nordic Thunder, Rahowa, Stahlgewitter… Siinäpä ne itselleni tärkeimmät. Em. bändien biisejä olen myös itse soitellut keikoilla kovereina.

Stormheitin musiikissa kuuluu voimakas vastareaktio modernismia ja monikulttuurisuutta kohtaan. Mikä näissä ilmiöissä ahdistaa eniten?

- Mikäpä niissä ei ahdistaisi? Nykyajan ihminen elää materialismin, itsekkyyden ja moraalittomuuden hallitsemassa arvotyhjiössä henkisesti kuolleena. Monikulttuurisuus on uusi uskonto. Tai oikestaan päättäjä/hallitsevat elimet ajavat koko maailmaa monokulttuurin alle sen sijaan että eläisimme monikulttuurisessa maailmassa jossa kansallisvaltiot eläisivät omine kulttuureineen, kielineen ja uskontoineen. Yksi maailma, yksi kulttuuri, yksi uskonto, yksi kieli, yksi valuutta…jne. on oleva lopputulos johon monikulttuuria ajava eliitti pyrkii. Kumpikohan se todellinen rikkaus on? Se että käymme monikulttuurisen kiirastulen läpi kohti helvettiä vai maailma jossa kukoistavat erilaiset kulttuurit? Onneksi nykyään tuntuu siltä että pikkuhiljaa ihmiset ovat heräämässä todellisuuteen.

Määrittelisitkö itsesi/musiikkisi äärioikeistolaiseksi, vai haluatko nimenomaan karttaa poliittisia luokitteluja ja korostaa etnisyyteen perustuvaa identiteettiä?

- Mielestäni on turhaa kantaa niskassaan suoranaista poliittista luokitusta. En usko demokratiaan enkä nykyiseen poliittiseen järjestelmään enkä halua olla osa sitä. Oikeastaan korostaisin nimenomaan kulttuuriin, kieleen, historiaan ja kansaan perustuvan identiteetin/kansansielun vaalimista. Joidenkin mielestä olen natsi, äärioikeistolainen, traditionalisti, rasisti, fasisti jne. mutta eipä se oikeastaan minua kiinnosta millä nimillä muut kutsuvat vaikka osa nimityksistä oikeaan osuukin. Lähipiirini tietää sekä tietenkin minä itse tiedän missä seison.

Koetko, että sinulla on Stormheitin kautta mahdollisuus vaikuttaa ihmisiin ja mahdollisesti jopa ”käännyttää” heitä? Kokemuksia tällaisesta?

-“Luuletko että kitaraa soittamalla voi parantaa maailmaa?” kysyivät jo aikoinaan kotikyläni pojat eli Eppu Normaali. Todellisuus lienee se että aivan marginaalista on että joku muuttaisi mielipiteitään kuultuaan minun musiikkiani. Tosin olen ollut mukana järjestämässä radikaalimpia black metal-keikkoja jo kohta 10v. sitten ja on ollut hienoa huomata miten jotkut silloin alaikäisenä keikoille saapuneet nuoret ovat edelleen mukana skenessä ja varmasti viisaampina kuin vuosia sitten. Eli ehkä olen onnistunut siinä että joku nuori on saattanut kiinnostua erilaisista ajatuksista joko järjestämieni keikkojen tai musiikkini kautta. Enkä halua puhua käännyttämisestä joka sopii ehkä hurmahenkisille helluntailaisille. Ehkä joku on alkanut ajattelemaan aivoillaan, oppinut näkemään kaiken nykyisen median ja politiikan taakse, ehkä oppinut myös katsomaan sisäänpäin, ehkä alkanut kiinnittää huomiota terveyteen ja oman kehonsa hyvinvointiin…

Radikaali kansallismielinen musiikki (oli se sitten RAC:tä, NSBM:ää tai mitä tahansa) elää Suomessa marginaalissa. Myös keikat järjestetään useimmiten syrjässä eikä niitä markkinoida muille kuin asiaan vihkiytyneille. Miksi näin? Yritetäänkö ratkaisulla vältellä antifasistien väliintuloa, halutaanko sillä luoda tarkoitushakuista mystisyyttä vai onko niin, että keikka kiellettäisiin, mikäli sen aatteellisuus paljastuisi?

-Sanotaan näin että käytännön syistä keikat ovat syrjässä. Julkiset baarit eivät usein kestä kaikenmaailman sähköpostiuhkailuja eivätkä halua huonoa mainosta baarilleen. Jotkut ovat poikkeuksia kuten Helsingin Malmilla sijaitseva Alem jota turkkilainen Ilia pyörittää. Siinäpä hieno mies! Hän ei pelkää takkutukkaisten antifasistien uhkailuja eikä hätkähtänyt edes siitä että anarkistit sotkivat hänen baarinsa ikkunat spray-maalilla. Siitä voisi moni kotimainenkin yrittäjä ottaa mallia koska mitkä ovat olleet seuraukset sillä että hän hyväksyi meidät (Goatmoonin) sekä muutamat muut radikaalimmat rokkarit esiintymään? Eivät mitkään. Asiakkaita varmaan nyt enemmän kuin koskaan. Aattellisuutta ei koskaan pidä salailla eikä vetää varjoihin piiloon. Olen sitä mieltä että kaikki keikat pitäisi pitää julkisesti ja mahdollisimman suuren älämölön ja mediapaskan kanssa koska silloin tavalliset ihmisetkin saattavat eksyä paikalle. Kaikkihan tietävät että poliisia nämä keikat kiinnostavat vain koska heidät käsketään sinne. Tosiasiassa rivipoliisin mielipiteet eivät poikkea omistani ja tämän tiedän ihan vain jo virkavaltaa edustavien kavereideni/tuttujeni kautta.

Vastakohtana edelliseen kysymykseen: Soitit Itsenäisyyspäivänä muutaman biisin Kansalaistorilla Itsenäinen Suomi 2015 -tapahtumassa. Kuinka päädyit mukaan ohjelmistoon, oliko kutsuun helppo vastata myöntävästi ja miten keikka meni? Entä mitä ajattelit tapahtumasta ja sen puhujista ylipäätään?

-Yhden ystäväni kautta itseasiassa. Muistaakseni tarjouduin esiintymään ensimmäisessä Rajat Kiinni-tapahtumassa Tampereella ja tämän jälkeen kyselyitä tulikin sitten jo pitkin Suomea. Tietenkin vastasin myöntävästi. Soitin myös 612-kulkuetta edeltäneessä kokoontumisessa. Aina lähden soittamaan jos se vain itselleni on mahdollista ja tapahtuma kiinnostaa minua. Kaikki keikat ovat menneet hienosti ja ihmisten palaute on ollut todella positiivista. Osa puhujista oli asiallisia ja toisten kanssa en ehkä lähtisi edes kahville. Mutta monastiko NSBM tai RAC-piireistä joku artisti laskeutuu ns. “tavallisten ihmisten” sekaan laulamaan julkisesti. Eipä kovin usein ja tämä on mielestäni harmillista koska juuri nykyaikana tällaiselle musiikille ja näille ajatuksille on suurempi tilaus kuin koskaan.

Mitä ajattelit Prkl-klubin (rip) ympärillä pyörineestä “natsikohusta”? Millaisia kokemuksia itselläsi on Prkl-klubilla soittamistasi keikoista?

-Olen soittanut sekä Goatmoonin että Stormheitin kanssa PRKL-klubilla ja aina on mennyt hienosti. Ruoka on ollut hyvää, palvelu asiallista ja paikka on myynyt loppuun muistaakseni lähes aina. Mutta naurettavahan tuo kohu oli. Kyseessä olivat kaverini synttärit jotka saivat aivan uskomattomat mittasuhteet. Eikä ole ensimmäinen kerta. Goatmoonin kanssa soitimme Gloriassa ja silloinen kohu vasta huvittavaa olikin! Mutta mielestäni lopulta aivan loistavaa että moinen haloo asiasta nousi! Takasi sen että sadat ja tuhannet ihmiset jotka eivät olleet meistä kuulleet niin tietävät nyt mikä on Goatmoon. Suurin osa tavallisista ihmisistä olivat ja ovat vieläpä sitä mieltä että miksi kaikenmaailman vihervasemmistolaiset bändit saavat laulaa huumeista sun muusta negatiivisesta vapaasti mutta ns. vastapuolen edustajat pitää aina vaientaa. Eikös tuo ole fasismia jo itsessään?

Onko kansallismielisen musiikin paheksunta mielestäsi lähtenyt käsistä, vai nautitko siitä, että se on viimeisiä lainsuojattomia kulttuuri-ilmiöitä 2000-luvun liberaaleissa demokratioissa?

-Itseasiassa nautin. Suurin osa musiikista edustaa hengetöntä ja harmaata massaa joka ei vaadi ajatusta eikä herätä mielipiteitä. Mieluummin olen osa genreä jota paheksutaan ja vihataan kuin osa jotain yleisesti hyväksyttyä ja salonkikelpoista. Sen verran vastarannan kiiskeä ja rebel-henkeä minusta löytyy. Toisaalta haluan että ihmiset heräisivät unestaan ja tunnustaisivat oman kansallistunteensa ylpeydellä. Mutta koska henkinen kotini on Black Metallin parissa, sanoisin että kaikenlaisen mustan metallin (myös ns. NSBM:n vaikka terminä onkin turha) paikka on ja pysyy varjoissa, kaiken yhteiskunnallisen ja tavallisuuden takana, unohdettuna osana toisenlaista maailmaa. Ehkä se on osa sitä maailmaa joka syntyy tämän nykyisen raunioista ja osa maailmaa joka oli ennen nykyisen Kali Yugan aikakauden alkua. Ehkä tämä kaikki onkin vain pahaa unta ja pian heräämme?

PAGAN SKULL -haastattelu 2016

Veriyhteys sai käsiinsä PAGAN SKULL haastattelun joka oli alun perin annettu Rumba –lehden ”Valtion Valkoiset Viholliset” artikkelia varten. Pitkästä haastattelusta päätyi lehteen vain lyhyitä sitaatteja, joten on perusteltua julkaista haastattelu koko komeudessan.

 

Kysymykset MV

Vastaukset M8

 

Miten itse määrittelisitte RAC:n musiikillisesti ja ideologisesti? Mikä siinä vetää puoleensa ja miksi koette tarvetta soittaa aatteellisesti näinkin radikaalia musiikkia?

M8: Alunperinhän Rock Against Communism syntyi Englannissa 70-luvun lopulla vastavetona Rock Against Racism (RAR) liikkeelle ja ilmeni lähinnä konsertteina. Sittemmin termillä on kuvattu lähes kaikkea rock musiikkia, joka pohjaa vahvasti ns. kolmannen tien aatteeseen. Nykyään voidaan ihan yhtä hyvin loppuliitteeksi laittaa Capitalismin kuin Communisminkin.

Itselle musiikissa ja taiteessa ylipäätään on aina ollut tärkeää sen sisältö ja, että sillä pyritään sanomaan/saavuttamaan jotain tärkeää eikä pelkästään nojata aivottoman kertakäyttökulttuurin sanelemiin viitekehyksiin. Luonnollisesti omat ajatukset siirtyy omiin biiseihin ja sitä kautta luo bändille tietyn leiman (mitä en paheksu). Joillekkin nämä asiat voivat olla äärimmäisiä ja radikaaleja, mutta itselleni ne ovat täysin luonnollisia ja loogisia, voisi jopa sanoa että arkipäiväisiä. Kirjoitan siitä mitä tunnen sisälläni ja miten koen ympäröivän maailman. Se maailma ei ole halukas totuuteen, joten on lähes velvollisuus nostaa nämä aiheet ylös kerta toisensa jälkeen.

Pagan Skull on melko suorasti ilmaissut olevansa RAC-bändi. Moni bändi tuntuu kuitenkin välttelevän RAC-leimaa, vaikka ”tyylilajin” ulkoiset tunnuspiirteet täyttyisivätkin. Mistä luulette tämän johtuvan, ja miksi omista aatteista ei uskalleta puhua niiden oikeilla nimillä?

M8: En tiedä yhtään asiaankuuluvaa bändiä, joka varsinaisesti välttelesi RAC-leimaa. Tässä skenessä mukana olevat orkesterit ovat jo lähtökohtaisesti valinneet aatteellisen tien, joten sen kieltäminen olisi absurdia. Voi olla, että tarkoitat eri genrejä esim. viikinkirokkia tai black metallia, joilla ei välttämättä suoranaisesti ole mitään tekemistä RAC:n kanssa.

Kuinka suuri RAC-”skene” Suomessa on tänä päivänä (bändit, zinet, levynjulkaisutoiminta, muu toiminta tms)?

M8: RAC taitaa voida tänä päivänä Suomessa paremmin kuin koskaan. Vanhat jyyrät Mistreat ja Sniper ovat kumpikin edelleen aktiivisia sekä uuden kaartin bändit keikkailevat/tekevät julkaisuja tiuhaan. Pagan Skullin lisäksi näitä bändejä ovat ainakin Vapaudenristi, Marder, Pylvanainen, Valkoiset Paholaiset, Genocide Wolves, White Minority ja Civic Duty. Myös bändien ympärillä on kasvua tapahtunut zinejen, levy-yhtiöiden ja jopa omien radio-ohjelmien taholla. Kun puhutaan ns. lainsuojattomasta ”pahuuden pesäkkeestä”, niin kiitettävän isolla on meiningit heh.

Onko Suomen RAC-”skenen” taustalla jokin yhtenäisempi liike, jonka pariin esimerkiksi keikoilta värvätään (kuten netissä spekuloidaan)?

M8: Netissä spekuloinnin voi ohittaa olan kohautuksella. Vastapuoli harrastaa paljon nettihuutelua ilman mitään käsitystä asioiden oikeasta tolasta. Suoranaiset valheet ja konteksteista revityt yksittäiset asiat ovat ihan peruskauraa esim. antifasisteiksi itseään kutsuvilla. Tämän sanottuani, skenen taustalla ei ole mitään erinäistä liikettä eikä keikat varsinaisesti ole mitään salattuja värväystapahtumia vaan yksinkertaisesti rokkikeikkoja, joilla pidetään hauskaa. Tottakai aatteellisen musiikin konserteilla vallitsee tietty ilmapiiri ja ne pyritään järjestämään niin, että asiasta kiinnostuneet näkisivät ”ilmiön” positiivisena vastakulttuurina.

Monesti homma on ”uskovaisille saarnausta”, mutta itse ainakin toivotan tervetulleeksi kaikki uudet kasvot, jotka kentien musiikin kautta kiinnostuvat aiheista laajemmin ja alkavat ajatella omilla aivoillaan.

Mikä on suhteenne Suomen Blood & Honouriin ja Suomen Vastarintaliikkeeseen?

M8: Pagan Skull ei ole minkään järjestön bändi vaan toimii omalla tahollaan. B&H:n ja SVL:n tyypit ovat ystäviämme.

RAC-keikkoja näkee toisinaan ”yleisillä” keikkapaikoilla, mutta useimmiten keikat järjestetään syrjässä eikä niitä markkinoida. Saadakseen keikkapaikan selville on otettava yhteys järjestäjään tai kysyttävä kaverilta. Miksi näin? Yritetäänkö ratkaisulla vältellä antifasistien väliintuloa, halutaanko sillä luoda tarkoitushakuista mystisyyttä vai onko niin, että keikka kiellettäisiin, mikäli sen aatteellisuus paljastuisi? (Tähän liittyen: mikä on hämmentävin keikkapaikka, jossa olette soittaneet?)

M8: Voi olla montakin syytä miksi keikat järjestetään kehä kolmosen ulkopuolella, poissa keskustan heviklubien hälinästä. Itse näkisin tärkeimpänä syynä juuri vastakulttuurin luomisen, joka haistattaa vitut kaupunkien saastuneille betonilähiöille ja likaisille baareille. Kun tehdään tilanne, jossa yleisön pitää nähdä pikkuisen vaivaa päästäkseen paikalle, se yleensä karsii epätoivotun aineksen pois ja tapahtumat ovat kaikille positiivisempia kokemuksia. Mieleen jäänyt kokemus on myös hyvä syy järkätä hieman erilaisia keikkoja kuin iänikuisia kännireissuja baareihin, joista käteen jää lähinnä tyhjä tili ja musta silmä.

Toki antifasistien raukkamaiset uhkailut esim. isompien baarien omistajia kohtaan estävät joissain tilanteissa täysin julkisen keikan, koska yrittäjillä on toimeentulo pelissä ja harva uskaltaa seistä jaloillaan kohdatessa moista uhkailua. Valtamediahan on tunnetusti näiden räkänokkien takana, joten ymmärrän tapauksia toisaalta.

Pienempien paikkakuntien kulmakuppilat taasen ottavat avosylin vastaan lauman hilpeitä oluenystäviä ja tunnelmakin näissä on kevyesti parempi kuin isoissa cityissä.

Varsinaisesti hämmentäviä keikkapaikkoja ei ole tullut vastaan, mutta hienoin oli ehkä rekka-auton lavalla ulkoilmassa.

Millaisia RAC-keikat yleensä ovat? Paljonko niillä käy väkeä, pidetäänkö keikoilla puheita tai suunnitellaan toimintaa, vai onko kyse pelkästä musiikista?

M8: Sivusinkin jo aiemmin kysymystä. Keikoilla pidetään hauskaa, moikataan tuttuja ja luodaan uusia suhteita ja kontakteja. Väkeä on vaihtelevasti 50-200 henkeä. Puheisiin en ole törmännyt. Ei siis varmasti pohjavireeltään eroa paljoakaan normaalista rokkikeikasta. Toki yhtenäisyys on aivan eri asteella mikä on hienoa nähdä.

Ovatko RAC- ja NSBM-piirit yhteydessä toisiinsa, ts. onko keikoilla bändejä molemmista genreistä, vai liikkuuko väki omissa porukoissaan?

M8: Suomessa ollaan sikäli onnekkaita, että täällä samoille keikoille mahtuu skinheadit, metalliporukka, raggarit ja jopa punkkarit. Tämä ei todellakaan ole yleistä ulkomailla. Samat naamat näkyvät perus metallikeikalla kuin RAC-keikallakin ja yhteisiä keikkoja ollaan pidetty ja pidetään varmasti jatkossakin.

Lisääntynyt maahanmuutto ja oikeistopopulismin nousu on lisännyt äärioikeistolaisesti ajattelevien ihmisten määrää Suomessa, tai ainakin tehnyt heidät aiempaa näkyvimmiksi. Onko tämä näkynyt lisääntyneenä väkimääränä RAC-keikoilla, vai ovatko keikat yhä insider-tapahtumia? Entä mitä itse ajattelette tämänhetkisestä pakolaiskriisistä?

M8: En ole huomannut sen vaikuttavat keikkoihin mitenkään. Ei siitä tietenkään haittaa olisi vaikka väkimäärät kasvaisivat. Jäämme odottamaan tilanteen kehitystä.

Itse näen ”pakolaiskriisin” olevan tarkkaan masinoitu yritys heikentää Eurooppaa ja sen kansallisvaltioita. Olemme jo tilanteessa, jossa joku kaukainen EU päättää asioistamme ja itsenäisyydestä tuskin voidaan enää puhua. Metsät, pohjavedet ja kaikki kansallisomaisuus myydään pilkkahintaan monikansallisille yrityksille ja samaan aikaan maa velkaantuu kansainvälisille pankkiireille. Mutta pääasia, että Putous tulee telkkarista ja kädessä on perjantai-olvi, eikö?

Ainoa kapula NWO:n rattaissa on ihmisten luontaiset vaistot tuntea yhteyttä kansaansa ja maahansa sekä tarvetta säilyttää perintönsä tuleville sukupolville. Kansallismielisyys on siis EU:n vihollinen numero yksi. Euroopan väestönvaihto palvelee näiden hullujen päämääriä sillä maat, joissa ei ole vahvaa yhtenäistä kulttuuria, identiteettiä tai moraalia, ovat helpommin orjuutettavissa. Kertokäyttökulttuurin köyhdyttämät  värittömät massat juoksevat vaikka jyrkänteeltä alas, jos sellainen säädös tehdään. Kansallisvaltiot ovat todellista monikulttuurisuutta maapallolla.

Pakolaiskriisi ei tietenkään ole pelkästään Euroopan ongelma vaan tällä hetkellä siitä kärsivät eniten eri arabivaltiot, joihin jenkit Israelin liekassa ovat tulleet tuomaan rauhaansa ja demokratiaansa. Taustalla tietenkin öljy ja pankkitoiminta. Irak, Libya ja nyt Syyria. Toivon Assadille voitokasta taistelua kansansa puolesta ja siten epäsuorasti myös Euroopan tulevaisuuden puolesta!

Pagan Skullin musiikissa on RAC:n lisäksi vaikutteita ainakin NSBM:stä. Keitä musiikilliset vaikuttajanne ovat?

M8: Musiikilliset vaikutteet tulevat todella monesta eri suunnasta. Voisin mainita Agentsin, Irwinin, Absurdin, Der Stürmerin, Heiliger Kriegin ja koko OC skinhead genren Californiasta, mutta eihän se kerro läheskään koko totuutta. Viimeksi inspiroiduin Fröbelin Palikoiden biisistä, on muuten kova bändi! 

Koska, miten ja missä bändi sai alkunsa? Mitä kaikkea olette julkaisseet? Millaista väkeä keikoillanne käy?

M8: Pagan Skull perustettiin Jyväskylässä vuonna 2006 minun ja nyt jo entisen jäsenen toimesta. Aluksi olimme enemmän vanhaan heavy metalliin kallellaan ja teematkin liikkuivat enemmän kansallisromanttisissa asioissa. Myöhemmin mukaan tuli vakavampi aatteellinen taso luonnollisen henkilökohtaisen kehityksen ansiosta. Kansallisromanttisuus seuraa toki meitä edelleen vahvasti.

Julkaisuja on: Promo 2008 (2008), Cry For the Northern Lands –promo (2010), Heretic Finland –promo (2010), In the Hands of the Fatherland CD (2012), Pagan Skull/Vapaudenristi split 7” (2014), Pagan Skull/Minu Kamp split CD (2015).

Keikoilla käy sitä samaa väkeä mitä muillakin RAC-keikoilla. Skinheadia, raggaria, punkkaria ja metalliporukkaa.

Kuten bändinne nimestäkin voi päätellä, liputatte pakanismin puolesta. Mikä uskonnoissa häiritsee eniten?

M8: En ole uskontovastainen ihminen varsinaisesti. En vain usko, että seemiläinen jumalkuva kuuluu Eurooppalaiselle ihmiselle. Eurooppalaiset muinaisuskot kertovat hengellisyydestämme sillä tavalla kuin se meille on ominaista. Ne arkkityypit ja jumalat, joita mytologiastamme löytyvät kuvastavat täydellisesti mitä olemme, mihin uskomme ja mikä on tarkoituksemme täällä. Eurooppalaiselle ihmiselle luonto on aina ollut tärkeä ja koko maailmankatsomus perustuu sen voimiin. Seemiläiset kansat uskovat olevansa luonnon yläpuolella (raamattu, koraani, talmud). Pelkkä ajatuskin puistattaa! Täytyy mainita myös, että en arvosta materialistista ateistia yhtään enempää.

Huhujen mukaan basistinne oli osallisena Jyväskylän kirjastopuukotuksessa. Mikä on oma versionne tapahtumista?

M8: Netissä liikkuu paljon huhuja ja kontekstista revittyjä paskajuttuja, joita ei kannata noteerata. Tuo pikku nujakka paisuteltiin sellaisiin mittoihin, että jälkikäteen ei voi kuin ihmetellä. Moni ihminen joutui kärsimään aika paljon turhaa paskaa sen takia. Mitä se kertoo vastapuolesta kun moinen nahistelu tuodaan valheellisesti edelleen esiin oman agendansa ajamiseksi? Vähissä on aiheet vissiin.

Mitä ajattelitte Prkl-klubin (rip) ympärillä pyörineestä “natsikohusta”? Soititteko itse koskaan Prkl-klubilla?

M8: Eikö se kohu nyt alunperinkin lähtenyt liikkeelle aivan turhasta. Korrozia Metalla natsibändi? Hahaha! Täytyy myöntää, että itsekin vähän ylireagoin aluksi klubin päätöksille perua keikkoja. Ymmärrän kyllä jos vuokranantajana toimiva taho taipuu painostuksen alla ja klubille ei varsinaisesti jää vaihtoehtoa. Näissä tilanteissa olisi vaan hyvä tuoda esiin uhkailevan tahon poliittiset intressit ja muutenkin sen kiistattomat väkivaltaan ja vihaan perustuvat toimintatavat. Ei soitettu koskaan eikä varsinaisesti harmita muutenkaan Prkl:n poismeno.

Uskotteko, että RAC-”skenellä” on potentiaalia kasvaa suuremmaksi tulevaisuudessa? Minkä näette kasvun suurimpana ongelmana/mahdollisuutena?

M8: Skenehän kasvaa kokoajan. Uusia bändejä putoilee tasaiseen tahtiin ja hommat menevät muutenkin ammattimaisempaan suuntaan. Itse näen, että internetin myötä tuoma vapaampi tiedonvälitys edesauttaa nuorempia sukupolvia etsimään muutakin totuutta kuin valtamedian sanelemaa virallista sellaista. Kyllä tällä on varmasti vaikutusta skenen kasvuun.

Onko ilmiön paheksunta lähtenyt käsistä vai nautitteko siitä, että RAC on viimeisiä lainsuojattomia kulttuuri-ilmiöitä 2000-luvun liberaaleissa demokratioissa?

M8: Nykymaailmassa paheksunta on saavuttanut lähes jumalan roolin. Aina löytyy joku uusi ”porukka”, joka triggeröityy ties mistä ja vaatii erioikeuksia itselleen. En kiellä sitä ettenkö nauttisi siitä, että edustan sellaista genreä, jota voisi tänä päivänä kutsua ainoaksi todelliseksi kapinalliseksi rock ’n rolliksi. Kapinaa rappeutuvaa yhteiskuntaa vastaan – vastavoima tuhoisille aatteille vanhojen jumalien ja tulevien sukupolvien puolesta!

Punk in Finland arvioi Veriyhteys I -kokoelman (Sakaramiina, 2016)

Veriyhteyskollektiivi on Elias Lönnrotin inspiroimana lähtenyt uudistamaan suomen kieltä. Kerännyt adjektiivien parhaimmistoa ja lanseerannut ilmaisun, jonka karkeus vastaa musiikin tylyä luonnetta. Pyrkinyt viljelemään lähestymistapaa tarvittavalla intensiteetillä, jonka seurauksia voimme ihastella yhä kasvavissa määrin.

“Ensin pif, sitten maailma”.

Punk In Finland -foorumilla nimimerkki Sateenkaari-Matin housunperse:

—————————-

Tässä arvioni Veriyhteys-kokoelmasta.

VAPAUDENRISTI

Levyn avaa jo kansanlauluksi noussut karski hitti “Valkoinen kapinahenki”. Tyly ja anteeksipyytelemätön panssarijunamainen poljento! Kertosäkeessä vahva yhteislaulumahdollisuus! Vahva veikkaus katupartioiden hengennostatusbiisiksi! “Suomen SS Sankarit” on siitä epätyypillinen Vapaudenristi-biisi, että soolokitaraa ei ole säästelty, vaan karskien riffien päälle soitellaan tylyjä ja anteeksipyytelemättömiä sooloja tuon tuosta. Välillä kuulostaa vähän joltain jääkiekkokatsaukselta. Siltikin Vapaudenristin osuus saa heti arvosanan 5/5.

GENOCIDE WOLVES

Skaaloja soittamaton kovisbändi ei kaipaa esittelyjä. No Fucking Tolerance -hittibiisillä Suomen rac-kartalle itsensä riehunut Genocide Wolves on petrannut kirjoitustaitojaan ja ilmeisesti äänityskamppeiden osamaksusopimukset on saatu myös vietyä läpi. Kokoelman kaksi biisiä nimittäin kuulostaa lähes kaupallisen tason tavaralta! Samalla on todettava, että onhan tässä pelko bändin ylikaupallistumisesta, mutta tämä pelko osoittautuu aiheettomaksi rumpalin anteeksipyytelemättömän soittotaidottomuuden kuullessaan. Kappaleet kuitenkin tuntuvat pelaavan varman päälle. 2/5

PAGAN SKULL

Pagan Skull on ansainnut asemansa piikkinä Suomen hallituksen lihassa anteeksipyytelemättömillä poliittisilla rymistelyillään! Pitkään jatkunut taistelu ja uusien kuulijoiden massat antavat aihetta kysyä, mistä kaikki oikein alkoi? Tähän vastataan kokoelman kahdella herkkupalalla, joista ensimmäinen “Heretic Finland” on yhtyeen ensimmäiseltä demolta ja toinen “Pride Anthem” vieläkin kauempaa, vuoden 2008 promolevyltä. Nyt molemmat kappaleet on päivitetty vastaamaan nykyajan karskeja vaatimuksia ja kyllähän nämä saavat tervehdyskäden oikenemaan! Bändi ei ole unohtanut juuriaan: laulajan harkittu epävireinen rääkynä tekee kunniaa suomalaiselle black metal -perinnölle. Sota on muutosta ja ilman Pagan Skullia ei ole sotaa! 5/5

SANKAR'HAUTA

Sankar'hauta on joko täysin uusi bändi tai sitten niin mielettömän karski ja anteeksipyytelemätön, ettei siitä ole kuultu ennen vuotta 2016 vaikka se olisi ollutkin olemassa vuosia. Kappaleet ovat uusia versioita vanhoista sota-aikojen kunnian kenttien hiteistä “Aseveljinä astuimme vierekkäin” ja “Suomi-marssi”. RAC-miehet saattavat yllättyä biisien kokeellisesta sovituspuolesta jos vaikka vertaa Vapaudenristin nelitahtipanssarivaunuun. Olikohan tässä myös jonkinlainen painovirhe sanoituspuolella vai harkitun anteeksipyytelemätön tyyliseikka? 3/5

VALKOISET PAHOLAISET

Vihaista rokkia! KYLLÄ! Valkoiset paholaiset julkaisi YouTuben kautta viime vuonna karun “Tulta!” -biisinsä, mutta sen jälkeen bändistä ei ole hirveästi kuulunut. Massojen odotus palkitaan. Sanoituspuolella ollaan lähellä Pagan Skullin kadunmiehen yhteiskuntakritiikkiä mutta huomattavasti enemmän hc-painotteisemmalla rähinäotteella. “Pukumies” lyö ilmat pihalle kansakuntaa mädättävästä kansanedustajasta ja antaa täyslaidallisen nykyajan valheelliselle meiningille. Aiemmin kuultu “Tulta!” on laajamittaisempi kuvaus Suomen tilasta ja tarjoaa keinot sen ratkaisuun. 4/5

PYLVANAINEN

Suomen radikaalirockista ei voi puhua vetämättä makkaranriekaleiden sotkemien hampaiden välistä ilmaa röökin mustaamien keuhkojen täydeltä ja huutamatta “PYLVANAINEN!” Koko kansan Pylvis on tehnyt selväksi, että myös Timo Soinin blogiteksteistä saa ihan päteviä biisejä, kunhan pohjatuotanto muistuttaa tarpeeksi Klamydiaa. Bändi on aina seisonut etäällä korulauseista, ja tykittää mielummin asiansa melankolisena faktana kuin minään taidehomojen runoina. Laulajan ääni muistuttaa yhä enemmän tiskialtaaseen heitettyä haarukkakimppua. Aivan helvetin karskeja biisejä molemmat! 4/5

MARDER

Ferus Finnumin katalogilta näyttävä Marder murjoo kansainvälisen tason hc:ta tälläkin äänitteellä. Laulaja taitaa hönkiä saman kokoelman Valkoiset paholaiset -bändissä, sen verran tunnistettava ääni siellä kiukuttelee. Kiukuttelun aiheina ovat 80-luvun henkeen systeemi, ja Marder onkin Pylvanaisen ja Pagan Skullin tavoin kiinni arjen mittelöissä. Hirveästi ei tämän luokan räyhäys iske ja tuntuu että karskiudessakin olisi petrattavaa. 2/5

KOKONAISUUS

Veriyhteys-kokoelmaa koristaa huikea puuvärityö, jossa on symboliikka kohdillaan. Raunioiden keskeltä meille tuo toivoa laudoista rakennettu iso othala-riimu ja jonkinlainen voimakasjuurinen puu, liekö tuo mänty. Kansilehdestä löytyy joka yhtyeelle oman näköinen sivu, jossa on kuvastoa ja toisinaan myös sanoituksia. Näiden lisäksi takasivulla on anteeksipyytelemätön manifesti, jossa kerrotaan miten asiat ovat ja kuinka vitun karskia tavaraa kotimainen RAC on. Kokoelmalevy on kuin suuren sodan viimeinen taistelu: vaikka seistäänkin samassa rintamassa vihollista vastaan, löytyy silti omastakin joukosta häviäjiä. Kuitenkin ne vahvimmat jättävät jälkensä historiaan, ja vahvimpia tämä levy on täynnä.

Kokonaisarviona vankkumaton ja karski 4/5