maanantai 8. elokuuta 2016

STORMHEIT -haastattelu 2016


Veriyhteys sai käsiinsä STORMHEIT haastattelun joka oli alun perin annettu Rumba –lehden ”Valtion Valkoiset Viholliset” artikkelia varten. Pitkästä haastattelusta päätyi lehteen vain lyhyitä sitaatteja, joten on perusteltua julkaista haastattelu koko komeudessan.

Kysymykset MV
Vastaukset Stormheit
Mitä mieltä olet RAC:sta musiikkina ja ideologiana?
-Kovaa punk/rockia musiikillisesti paikoitellen. Suurin osa bändeistä on mielestäni geneerisiä ja kehnoja mutta se nyt pätee melkein genreen kuin genreen. Parhaimmillaan todella vihaista ja äärimmäistä musiikkia. En tiedä voiko koko RAC-kenttää edes loppujen lopuksi vetää yhden ideologian alle. Toiset tykkää vetää kaljaa ja heilata kännissä kun toiset nostelevat painoja ja ovat kiinnostuneita myös kansallissosialismin rakentavammasta puolesta. Molempia tarvitaan ja molemmat ovat osa RAC-kulttuuria. Skrewdriver, Brutal Attack, Landser, Mistreat, No Remorse, Bound For Glory, Störkraft, Nordic Thunder, Rahowa, Stahlgewitter… Siinäpä ne itselleni tärkeimmät. Em. bändien biisejä olen myös itse soitellut keikoilla kovereina.
Stormheitin musiikissa kuuluu voimakas vastareaktio modernismia ja monikulttuurisuutta kohtaan. Mikä näissä ilmiöissä ahdistaa eniten?
- Mikäpä niissä ei ahdistaisi? Nykyajan ihminen elää materialismin, itsekkyyden ja moraalittomuuden hallitsemassa arvotyhjiössä henkisesti kuolleena. Monikulttuurisuus on uusi uskonto. Tai oikestaan päättäjä/hallitsevat elimet ajavat koko maailmaa monokulttuurin alle sen sijaan että eläisimme monikulttuurisessa maailmassa jossa kansallisvaltiot eläisivät omine kulttuureineen, kielineen ja uskontoineen. Yksi maailma, yksi kulttuuri, yksi uskonto, yksi kieli, yksi valuutta…jne. on oleva lopputulos johon monikulttuuria ajava eliitti pyrkii. Kumpikohan se todellinen rikkaus on? Se että käymme monikulttuurisen kiirastulen läpi kohti helvettiä vai maailma jossa kukoistavat erilaiset kulttuurit? Onneksi nykyään tuntuu siltä että pikkuhiljaa ihmiset ovat heräämässä todellisuuteen.
Määrittelisitkö itsesi/musiikkisi äärioikeistolaiseksi, vai haluatko nimenomaan karttaa poliittisia luokitteluja ja korostaa etnisyyteen perustuvaa identiteettiä?
- Mielestäni on turhaa kantaa niskassaan suoranaista poliittista luokitusta. En usko demokratiaan enkä nykyiseen poliittiseen järjestelmään enkä halua olla osa sitä. Oikeastaan korostaisin nimenomaan kulttuuriin, kieleen, historiaan ja kansaan perustuvan identiteetin/kansansielun vaalimista. Joidenkin mielestä olen natsi, äärioikeistolainen, traditionalisti, rasisti, fasisti jne. mutta eipä se oikeastaan minua kiinnosta millä nimillä muut kutsuvat vaikka osa nimityksistä oikeaan osuukin. Lähipiirini tietää sekä tietenkin minä itse tiedän missä seison.
Koetko, että sinulla on Stormheitin kautta mahdollisuus vaikuttaa ihmisiin ja mahdollisesti jopa ”käännyttää” heitä? Kokemuksia tällaisesta?
-“Luuletko että kitaraa soittamalla voi parantaa maailmaa?” kysyivät jo aikoinaan kotikyläni pojat eli Eppu Normaali. Todellisuus lienee se että aivan marginaalista on että joku muuttaisi mielipiteitään kuultuaan minun musiikkiani. Tosin olen ollut mukana järjestämässä radikaalimpia black metal-keikkoja jo kohta 10v. sitten ja on ollut hienoa huomata miten jotkut silloin alaikäisenä keikoille saapuneet nuoret ovat edelleen mukana skenessä ja varmasti viisaampina kuin vuosia sitten. Eli ehkä olen onnistunut siinä että joku nuori on saattanut kiinnostua erilaisista ajatuksista joko järjestämieni keikkojen tai musiikkini kautta. Enkä halua puhua käännyttämisestä joka sopii ehkä hurmahenkisille helluntailaisille. Ehkä joku on alkanut ajattelemaan aivoillaan, oppinut näkemään kaiken nykyisen median ja politiikan taakse, ehkä oppinut myös katsomaan sisäänpäin, ehkä alkanut kiinnittää huomiota terveyteen ja oman kehonsa hyvinvointiin…
Radikaali kansallismielinen musiikki (oli se sitten RAC:tä, NSBM:ää tai mitä tahansa) elää Suomessa marginaalissa. Myös keikat järjestetään useimmiten syrjässä eikä niitä markkinoida muille kuin asiaan vihkiytyneille. Miksi näin? Yritetäänkö ratkaisulla vältellä antifasistien väliintuloa, halutaanko sillä luoda tarkoitushakuista mystisyyttä vai onko niin, että keikka kiellettäisiin, mikäli sen aatteellisuus paljastuisi?
-Sanotaan näin että käytännön syistä keikat ovat syrjässä. Julkiset baarit eivät usein kestä kaikenmaailman sähköpostiuhkailuja eivätkä halua huonoa mainosta baarilleen. Jotkut ovat poikkeuksia kuten Helsingin Malmilla sijaitseva Alem jota turkkilainen Ilia pyörittää. Siinäpä hieno mies! Hän ei pelkää takkutukkaisten antifasistien uhkailuja eikä hätkähtänyt edes siitä että anarkistit sotkivat hänen baarinsa ikkunat spray-maalilla. Siitä voisi moni kotimainenkin yrittäjä ottaa mallia koska mitkä ovat olleet seuraukset sillä että hän hyväksyi meidät (Goatmoonin) sekä muutamat muut radikaalimmat rokkarit esiintymään? Eivät mitkään. Asiakkaita varmaan nyt enemmän kuin koskaan. Aattellisuutta ei koskaan pidä salailla eikä vetää varjoihin piiloon. Olen sitä mieltä että kaikki keikat pitäisi pitää julkisesti ja mahdollisimman suuren älämölön ja mediapaskan kanssa koska silloin tavalliset ihmisetkin saattavat eksyä paikalle. Kaikkihan tietävät että poliisia nämä keikat kiinnostavat vain koska heidät käsketään sinne. Tosiasiassa rivipoliisin mielipiteet eivät poikkea omistani ja tämän tiedän ihan vain jo virkavaltaa edustavien kavereideni/tuttujeni kautta.
Vastakohtana edelliseen kysymykseen: Soitit Itsenäisyyspäivänä muutaman biisin Kansalaistorilla Itsenäinen Suomi 2015 -tapahtumassa. Kuinka päädyit mukaan ohjelmistoon, oliko kutsuun helppo vastata myöntävästi ja miten keikka meni? Entä mitä ajattelit tapahtumasta ja sen puhujista ylipäätään?
-Yhden ystäväni kautta itseasiassa. Muistaakseni tarjouduin esiintymään ensimmäisessä Rajat Kiinni-tapahtumassa Tampereella ja tämän jälkeen kyselyitä tulikin sitten jo pitkin Suomea. Tietenkin vastasin myöntävästi. Soitin myös 612-kulkuetta edeltäneessä kokoontumisessa. Aina lähden soittamaan jos se vain itselleni on mahdollista ja tapahtuma kiinnostaa minua. Kaikki keikat ovat menneet hienosti ja ihmisten palaute on ollut todella positiivista. Osa puhujista oli asiallisia ja toisten kanssa en ehkä lähtisi edes kahville. Mutta monastiko NSBM tai RAC-piireistä joku artisti laskeutuu ns. “tavallisten ihmisten” sekaan laulamaan julkisesti. Eipä kovin usein ja tämä on mielestäni harmillista koska juuri nykyaikana tällaiselle musiikille ja näille ajatuksille on suurempi tilaus kuin koskaan.
Mitä ajattelit Prkl-klubin (rip) ympärillä pyörineestä “natsikohusta”? Millaisia kokemuksia itselläsi on Prkl-klubilla soittamistasi keikoista?
-Olen soittanut sekä Goatmoonin että Stormheitin kanssa PRKL-klubilla ja aina on mennyt hienosti. Ruoka on ollut hyvää, palvelu asiallista ja paikka on myynyt loppuun muistaakseni lähes aina. Mutta naurettavahan tuo kohu oli. Kyseessä olivat kaverini synttärit jotka saivat aivan uskomattomat mittasuhteet. Eikä ole ensimmäinen kerta. Goatmoonin kanssa soitimme Gloriassa ja silloinen kohu vasta huvittavaa olikin! Mutta mielestäni lopulta aivan loistavaa että moinen haloo asiasta nousi! Takasi sen että sadat ja tuhannet ihmiset jotka eivät olleet meistä kuulleet niin tietävät nyt mikä on Goatmoon. Suurin osa tavallisista ihmisistä olivat ja ovat vieläpä sitä mieltä että miksi kaikenmaailman vihervasemmistolaiset bändit saavat laulaa huumeista sun muusta negatiivisesta vapaasti mutta ns. vastapuolen edustajat pitää aina vaientaa. Eikös tuo ole fasismia jo itsessään?
Onko kansallismielisen musiikin paheksunta mielestäsi lähtenyt käsistä, vai nautitko siitä, että se on viimeisiä lainsuojattomia kulttuuri-ilmiöitä 2000-luvun liberaaleissa demokratioissa?
-Itseasiassa nautin. Suurin osa musiikista edustaa hengetöntä ja harmaata massaa joka ei vaadi ajatusta eikä herätä mielipiteitä. Mieluummin olen osa genreä jota paheksutaan ja vihataan kuin osa jotain yleisesti hyväksyttyä ja salonkikelpoista. Sen verran vastarannan kiiskeä ja rebel-henkeä minusta löytyy. Toisaalta haluan että ihmiset heräisivät unestaan ja tunnustaisivat oman kansallistunteensa ylpeydellä. Mutta koska henkinen kotini on Black Metallin parissa, sanoisin että kaikenlaisen mustan metallin (myös ns. NSBM:n vaikka terminä onkin turha) paikka on ja pysyy varjoissa, kaiken yhteiskunnallisen ja tavallisuuden takana, unohdettuna osana toisenlaista maailmaa. Ehkä se on osa sitä maailmaa joka syntyy tämän nykyisen raunioista ja osa maailmaa joka oli ennen nykyisen Kali Yugan aikakauden alkua. Ehkä tämä kaikki onkin vain pahaa unta ja pian heräämme?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

MAINOS: Ukkometso 4.5.2024!