Menacing ‘84: Hail '84 (Filth & Violence, 2015); Menacing '84: Immediate Extinction (Filth & Violence, 2016)

Vaihtoehtomusiikkiin kuuluvien alakulttuurien yhteiselo on jatkuvaa aaltoliikettä. Esimerkiksi 1990-luku muistetaan vuosikymmenenä, jolloin ideologiset ja filosofiset erot olivat niin jyrkkiä, että skinheadit, punkit ja black metallin kuuntelijat toimivat tiukasti omissa karsinoissaan. 2000-luvun alkupuolella ideologinen ryppyotsaisuus puolestaan väheni ja punk-keikoilla saattoi nähdä porukkaa hailaamassa ”kännissä ja läpällä”. Suvaitsevaisuus oli muutenkin vallalla, jonka vuoksi natsitunnuksin esiintyneet nahkapäät saivat rauhassa hengailla punktapahtumissa.

2010-luvun taitteessa black metallin ja RAC.n kuulijakuntaa alkoi näkyä toistensa konserteissa, mikä selittyy ideologisella lähentymisellä. Rivien yhteen kokoaminen saman lipun alle oli seurausta Amerikassa ja muualla Euroopassa leimahtaneesta kulttuurisodasta, joka heijastui väistämättä myös suomalaisiin vaihtoehtokulttuureihin.

Keskeisenä ilmiönä kulttuurisodan kärjistymisessä oli ja on edelleen ideologisen vararikon kokeneen vasemmiston kuolinkouristukset. Pitääkseen vallankumouksellisen muutoshengen – trotskilaisittain ilmaistuna ”jatkuvan vallankumouksen” – elossa vasemmistolaisen millenium-sukupolven lumihiutaleiden on täytynyt vaatia maolaiseen tapaan valtavirtayhteiskunnalta entistä puhdasoppisempaa poliittista korrektiutta aina absurdeihin ”safe space” ja sukupuolineutraaleihin vessoihin asti. Samalla tämä raivoaminen on johtanut fasismi-rasismin näkemiseen kaikkialla yhteiskunnassa kuin myös toisinajattelijoiden kollektiivisiin vainokampanjoihin. Musiikin puolella tämä suvaitsematon kiihko on näkynyt black metal tapahtumien ja kansallismielisten neofolk-konserttien boikottivaatimuksina ja niiden Stasi-tyylisinä ilmiantoina.

Epäpoliittisina pidettyjä Power Electronics (PE) konsertteja ei ole Suomessa tiettävästi pyritty estämään, mutta länsimaailman sisällä vaikuttavan kulttuurisodan jälkijäristykset näkyvät niissä epäsuorasti. Genren traditioon on alusta asti kuulunut sopivuuden rajojen ylittäminen, transgressio, jossa porvarillisen ja näennäisliberaalin yhteiskunnan todellisia tabuja on hierottu suoraan kuulijan naamaan.

Kun vielä takavuosina PE:n tekijät käyttivät fasismia ja valkoista rasismia shokkitaktiikkana, tällä vuosikymmenellä on astunut esiin legioona artisteja, jotka liputtavat oikeasti näiden asioiden puolesta. Tämän seurauksena poliittisesti entistä herkemmät vasemmistolaiset PE:n seuraajat ovat äänestäneet jaloillaan ja tapahtumien tyhjiön on täyttänyt lähinnä black metal kulttuurista tuleva äärioikeistolainen kuuntelijasegmentti. Erityisen selvästi tämä on näkynyt PE/Noise -tapahtuma Obscurex Festillä, jossa äärivasemmistolainen kuulijakunta on kuihtunut lähes olemattomiin. Niin sanottujen Edistyksellisten kannalta tilannetta ei ole parantanut se, että maastamme löytyy sellaisten rajatapausten kuin Xenophobic Ejaculationin ja linkolalaisen Halthanin lisäksi ihan aitoja kansallissosialistisia PE-saarnaajia kuten Straight Arm Salute.

On syytä korostaa, että PE ei edelleenkään ole poliittinen genre vaan jälkiteollisen ajan yksi äärimmäisistä kulttuurimuodoista.  Sen sisällä vaikuttaa kuitenkin uusi fasistinen tekijärintama, joka on hylännyt alkuaikojen Whitehousen itsetarkoituksellisen shokeeraamisen. Tätä osastoa kuultiin myös elokuun toisena viikonloppuna pidetyssä Obscurex Fest II:ssa. Liettualainen Pogrom, lontoolainen Zyklon SS ja manchesterilaisen artistin projektit Axnaar ja Menacing '84 ovat nimiä, jotka eivät taatusti houkuttaneet paikalle edes PE:stä kiinnostuneita vasemmistolaisia kokemuksenmetsästäjiä puhumattakaan herkkähipiäisimmistä Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Sotureista.

Manchesterilainen Menacing '84 haluaa nimellään kunnioittaa 1980-luvun nationalistisia skinhead bändejä Combat 84 ja Condemned 84. Tämä tehdään erityisen selväksi levyn Hail '84 nimikappaleessa, jossa muistellaan lämmöllä englantilaisen nahkapääkulttuurin kunnian päiviä:

Shaven headed hordes
RAC in the press
Racial violence
Terrace violence erupting
Old ladies gasping and gossiping
HAIL ’84
Hail the violence!
Street battles raging
Boots and braces
Conflict on all sides,
WWII veterans hail the swastika
England boils with hate
HAIL ’84

Levyn aggressiivinen äänimaisema kumpuaa genren klassisesta perinteestä, jossa metallinen rutina, suurtaajuuksien vinkuna, erilaiset hälyäänet ja säröisesti mikitetty huuto muodostava esitysten kokonaisuuden. Loppupuolen kappaleissa meluavaa äänimattoa elävöittää erilaiset samplet, kuten esityksessä ”Interlude”, jossa taustalla soiva klassinen sävelmä muistuttaa erehdyttävästi Katri Helenan hittiä ”Kesän lapsi”! Menacing '84:n aggro-PE nivoutuu saumattomasti yhteen epäkorrektin sanoman kanssa, joka tuo mieleen No Remorsen enimmäisen LP:n tylyt tilitykset. Esimerkiksi levyn avaava kappale ”Whip” on kuin päivitetty versio NR:n ”Bloodsucker” kappaleen sanoituksista:

Cheap labour at the cost of our nation
Sold down to the river
Sold out of our pride and future
Thousands imported to feed industry
Forced into race war
The dismantling of an empire
Built on skeletons of British dead
The 6 point plan
The whip and the purse hand
Bent on our destruction
We have nothing left but hate
Resist Agenda 21!!!

Toisella levyllään Immediate Extinction bändi operoi voimaelektroniikassa tutuilla darvinistisilla ja väestöpoliittisilla natsiteemoilla. Levyn kuusi nimeämätöntä esitystä putoavat atonaalisuudessaan ja metelissään kuitenkin lähemmäs Noise-kategoriaan kuin Power Electronicsiin. Toisin kuin poliittisesti agitoiva ja musiikillisesti moninaisempi Hail ’84, tämä levy edustaa monotonisessa karkeudessaan genren valtavirtaa.

Arvio: RL