(Edit 6.3 2021): Sananvapaus on yhdentekevä, silloin kun se ei kosketa pervovasemmistoa. Tällä hetkellä jopa Bitchute (aluksi ei sensuuria, mutta kun saivat houkuteltua käyttäjiä ja asiakkaita, sensuuri alkoi kuten YouTubessa) on poistanut Brutal Skinsin musiikin. On kiistämätön fakta, että kaikki videopalvelut ovat joko valkovihamielisten juutalaisten tai teknotyranniaa harjoittavien woke-firmojen hallinnassa. Verkosta löytyy kuitenkin jo nyt sananvapautta ja kiusallisia totuuksia kunnioittavia videokanavia, joten piakkoin myös Brutal Skins ym. näkyvät siellä).
Kun puhutaan 1990-luvun suomalaisesta RAC:stä ja skinhead-rockista, niin harvalle tulee heti mieleen Suur-Helsingin alueella vuosikymmenen puolivälissä toiminut Brutal Skins. Tuolloin se oli tiettävästi ainoa Helsingin seudulla vaikuttanut skinhead-bändi, joka teki keikkoja. Vain kerran yhtye soitti pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, kun se pääsi vuoden 1995 elokuussa soittamaan Turun suuren skinhead-konserttiin, jossa esiintyivät Pig Killer, Mistreat, Svastika (Ruotsi) ja Freikorps (Saksa).
Vuosina 1993-95 toiminut yhtye ei ehtinyt levyttää mitään, mutta arkistoihin on säilynyt kohtuutasoisia liveäänitteitä, jotka Sakaramiina Records on nyt julkaissut viidentoista kappaleen kompaktina digipack-pakettina. Valitettavasti levy ei kerro miltä keikoilta äänitteet on koottu.
Kovaa paikallista kulttimainetta nauttinut Brutal Skins oli todellinen työväenluokan lähiöbändi, jonka jäsenten ikä huiteli korkeintaan 15-17 ikävuoden vaiheilla. Korutonta katupunkkia takoneen ryhmän tunnetuin kappale lienee ”Väkivaltaa”, joka on samalla ensimmäinen biisi, jonka yhtye koskaan teki. Tämä aikansa katusoturien ”hittibiisi” sai hieman myöhemmin laajempaa huomiota, kun se ilmestyi kansainvälisessä levityksessä olleessa Kriegsberichter-videosarjassa. Kappaleen keskeisestä asemasta bändille kertoo se, että levyllä siitä kuullaan peräti kolme eri versiota!
Yhtyeen toinen tunnettu ohjelmajulistus oli ”Veri ja Kunnia”, joka on myös taltioitu levylle. Suomenkielisten esitysten lisäksi bändillä oli muutamia omia englanninkielisiä kappaleita kuten tälle tallenteelle päässeet ”Storming the city”, ”Skinhead Warriors” ja ”Only our way to go”
Oman materiaalin niukkuus teki bändistä eräänalaisen britti-Oi:n ja RAC:n jukeboksin, joka käy selväksi levyn live-taltioinneista. Klassikkoesityksiä kuullaan ainakin Skrewdriveriltä, Combat 84:ltä, The Last Resortilta jaThe 4 Skinsiltä. Yleisölle cover-biisitkin olivat tämän äänitteen perusteella suurta herkkua, sillä sen verran harvoin rotutietoiset skinhead-yhtyeet keikkoja maassamme tuolloin tekivät. Biisien välispiikeissä ja yleisöhuudatuksissa kuullaan millaista nuorisokapinaa lama-ajan Suomessa viriteltiin ja lietsottiin. Dokumenttina levy on karu esitys ajalta, jolloin katutason valkoinen vastarinta oli vielä nuorta ja maahantunkeutujia kymmenen kertaa vähemmän kuin nyt.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti