Tätä nykyä kansallismielisillä riittää tapahtumia joka lähtöön, joten kukaan aatteen mies ja nainen ei voi enää valittaa, etteikö mieluisaa vapaa-ajan toimintaa löytyisi. Niitä tarjoavat totutusti eri nationalistiset järjestöt, mutta myös löyhemmät organisaatiot ja verkostot kuten Länsi-Suomessa vaikuttava Ukonvasama. Ryhmän juuret ovat Ukonvasama-lehdessä, mutta viimeisen vuoden aikana se on laajentanut toimintansa katupropagandan levittämiseen, kunto- ja itsepuolustuspiiriin ja RAC-konserttien järjestämiseen. Ukonvasaman tuorein projekti on Vasaman Mahti -voimamieskisat, jonka yhteydessä pidetään RAC-keikka. Suomen oloissa kyse on eittämättä pilottihankkeesta, jonka konsepti hakee vielä muotoaan.
Vasaman Mahdin ensimmäinen voimamieskisa oheistapahtumineen järjestettiin viime lauantaina varsinaissuomalaisen luonnon helmassa suuren metsästysmajan toimiessa pääkallopaikkana. Jo iltapäivällä alkanut tapahtuma piti sisällään voimamieskisan, poliittiset puheet, arpajaiset, ruokatarjoilun ja kolmen yhtyeen konsertin. Osallistujilla oli mahdollisuus myös saunaan ja yöpymiseen.
Tapahtuman erikoisen luonteen ja paikan vuoksi se ei kerännyt aivan niin paljon porukkaa kuin isot RAC-konsertit. Silti järjestäjät pääsivät taloudellisesti omilleen, mikä takaa sen, että voimamieskisa ja konsertti tullaan järjestämään myös ensi vuonna. Ensimmäisen vuoden tulosta voi pitää vähintään hyvänä, sillä lämmin Suomen kesä on täynnä tapahtumia, joista myös nationalistit ovat kiinnostuneita. Järjestäjien oman raportin voi lukea täältä. Koska Veriyhteys-sivusto keskittyy enimmäkseen musiikilliseen vastakulttuuriin, kerromme tässä raportissa vain konsertista.
Tapahtumarikkaan päivän ja vapaamuotoisen ruokailun vuoksi konsertti myöhästyi vajaalla tunnilla ja ensimmäisenä esiintynyt Marder pääsi aloittamaan vasta puoli yhdeksän jälkeen. Hyvää kannatti odottaa, sillä äskettäin tuoreen levyn äänittänyt yhtye on juuri nyt kovassa terässä. Viisihenkisen ryhmä näyttää vakiintuneen kokoonpanoon, jossa laulusta vastaa Leksi, kitaroista Jahvetti ja Mika, rummuista BlackGoat ja bassosta TP.
Bändin setti lähti liikkeelle väkivaltaisella hatecore-muilutuksella ”Last sight”, jonka jälkeen ei pahemmin jarruja paineltu paria Leksin välispiikkausta lukuun ottamatta. Entistä teknisempää, metalcore vaikutteista kaahausta kaapeista sylkenyt Marder luotti vielä julkaisemattomien biisien voimaan. Täytyy sanoa että uudet kappaleet ”In the moonlight”, ”Unknown faces”, ”Greed & God”, ”Grey masses”, ”Duterte” ja ”Mellakka” antavat lupauksen erittäin ärhäkkäästä kakkoslevystä.
Suoranaista hilpeyttä yleisössä herätti esitys ”Torilla tavataan”, jossa kuvaillaan kansanvihollisten kohtaloa miekan päivän jälkeen. Toki keikkasettiin kuului myös vanhempaa materiaalia ja yleisö saikin laulaa mukana kun salissa raikuivat tutut ”Anti-you Assault crew”, ”Flood gates” ja ikibravuuri ”Kultainen aamunkoitto”. Tarkasti yhteen soittaneen Marderin tylyä lavameininkiä seurasi mielellään, harmi vain että poliittisen ehdottomuutensa vuoksi potentiaalinen yleisö ei voi nähdä yhtyettä tavallisissa keikkapaikoissa – ainakaan toistaiseksi. Toisaalta maailman tilanteen ollessa tämä muutokset voivat tapahtua nopeasti; ”ylimääräisen uutislähetyksen” jälkeen Marderista tulee varmuudella valtavirtaa.
Aryan Hammer on kotimaisen Black Metal skenen marginaalissa vaikuttava bändi, jonka tuotanto rajoittuu vain viime vuonna ilmestyneeseen demojulkaisuun ja muutamaan irtokappaleeseen. Kokoonpano on elänyt pientä liikettä, johtomiehen pysyessä samana. Soittajien vaihtuvuus on ehkä syy miksi Aryan Hammer on aina kuulostanut erilaiselta keikoilla kuin demonauhoituksella. Raakojen yksinkertaisten riffien, Suomalaisen tasapaksun harmaan black metal saundin ja kliseisen nimen alta paljastuu potentiaalia. Monien bändien paikoitellen liian imeläksi ja riemukkaaksi nousevia melodioita ja riffejä ei kuulla. Aryan Hammer takoo todella tympeitä ja kolkkoja kappaleitaan, joissa melodisen ja harmonisen hittipotentiaalin sijaan on raakuutta ja karkeaa miehekkyyttä.
Vaihtelevan kokoonpanon seuraus on soiton hapuilu. Kitaristin sahatessa kuviot läpi mallikkaasti on muilla töitä pysyä tiukasti perässä. Vauhtiin päästessään Aryan Hammer tarjoaa hyvän nyrkityksen radikaalia kansallismielistä Black Metallia, mutta paikoitellen jää mielikuva ettei kappaleet ehkä menneet niinkuin ne on alunperin sävelletty ja sovitettu. Varhaista demovaihetta elävälle bändille voi suositella vain lisätä soiton iskevyyttä, jolloin omia ratoja seikkailevat soittimet eivät anna mielikuvaa harhailusta, vaan oikein tehdyistä spontaaneista valinnoista. Demoilta tuttu kähisevämpi laulutyyli olisi tervetullut livekeikoille. Taustalle jäävä mylvivä ääni ei sovi musiikkiin niin hyvin kuin kuiva ja karhea artikulointi.
Laajalti huomiota niittänyt Pagan Skull on viime vuosina tiukentanut otettaan huomattavasti. Kappaleita ja yhteensoittoa treenannut bändi on kaukana sessiomiesten avulla soittavasta projektista. Setissä tuli vanhoja klassikoita kuten ”Whispers from the Northwoods”, ”14 sanaa”, ”Fatherland”, mutta myös uudempaa materiaalia kuten ”Rappion Profeetat” ja ”White Genocide”. Kymmenen kappaleen keikan loppupuolella Vapaudenristin laulaja kävi vierailemassa ”Kali Yugan Lapset” kappaleessa. Versio poikkesi melkoisesti Ylöjärven kultakurkun kanssa tehdystä studioversiosta oktaavia matalamman laulumelodian vuoksi. Irwin lainan jälkeen Marder laulujan kanssa vedetty Der Stürmer laina ”Hammer Falls on Zion” lopetti illan kovaan tuuletukseen.
Illan saundit ja tunnelma oli erittäin asialliset. Rehellistä ryhmähenkeä ja yhteen hiileen puhaltamista. Osa ihmisistä lähti kotia kohti bändien lopettaessa. Osa jäi viettämään iltaa, joka jatkui seuraavaan aamuun asti. Vasaman Mahti näytti taas vaihtoehtoisen tilan olevan mielekkäämpi kuin perinteinen baariympäristö. Vaikka se karsisi helppouteen tottuneita ihmisiä, muille sillä on ehdoton symbolinen merkitys. Uusi kansallismielinen kulttuuri ei synny odottamalla paikkaansa valtavirran koneistosta. Se ei myöskään synny imitoimalla jo pilalle mennyttä kulttuuria. Se syntyy kun ihmiset ovat valmiita tekemään mitä uusien toimintatapojen luominen edellyttää ja myös todella tuntevat sen omakseen. Ei vain haikaile osaansa latistuneesta kulttuurista.
Sama luonnollisesti koskee musiikkitapahtumien lisäksi kansallismielistä elämää itsessään. Sitä ei voi vain pintapuolisesti brändätä radikaaliksi ja nykyisen yhteiskunnan toimintatavan vastaiseksi, vaan sisällön on vastattava aatetta. Tässä mielessä Vasaman Mahti onnistui hienosti.
Teksti: Veriyhteys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti