Pylvanainen: Uuden ajan koitto (Europa Erwache Productions, 2016)

Archive.org on tallentanut Pylvanaisen kappaleen N.O.P. Koska kappale on tallennettu Internetin viralliselle arkistosivulle, globalistisen (((järjestelmän))) vahtikoirina toimivat vasemmistolaiset Stasi-ilmiantajat eivät voi muuta kuin rouskuttaa raivoisasti pöydän jalkaa. 

Vuonna 2012 toimintansa aloittanut kotimaisiin RAC-julkaisuihin keskittyvä Europa Erwache Productions on kiihdyttänyt toimintaansa viime vuodestä lähtien ja on nyt loppusyksynä julkaissut kerralla kolme supisuomalaista nationalistista rockia sisältävää cd-äänitettä. En ole varmasti ainoa, jonka mielestä juuri Pylvanaisen kolmas kokopitkä ”Uuden ajan koitto” on tästä ryppäästä se kaikkein odotetuin levy.

Kansan keskuudessa osuvan Pylvis-kutsumanimen saaneen bändin uusin platta on kokonaisen albumin mittainen, mutta sisältää vain kuusi uutta kappaletta, sillä loput neljä on poimittu 7-biisin cdr-omakustanteelta ”Valkoisen miehen taakka” (2013).

Levyn äkkiväärä avausraita Ei vierasta verta varten paljastaa välittömästi soundipoliittiset muutokset edellisiin levytyksiin verrattuna. Soundit ovat tuhdin kuuloiset, biisi etenee tanakalla metallikitaroinnilla rullaavasti ja laulajan äkäisestä artikuloinnista saa kiitettävän hyvin selvää. Onpa kappaleeseen saatu mukaan uhkaavaa vaaran tuntua, kun hetkittäin soivaan toiseen kitaraan on lisätty black metallista tuttua surisevaa soundimaailmaa.

Tätähän sopisi soittaa jo Radio Rockissa, joka kehuskelee soittavansa mitä haluaa. Tai ehkei sittenkään, sillä jo heti kertosäkeessä lyödään ässät pöytään ja kerrotaan mikä on pelin henki:

Ei enää saastalaumaa, sabotöörien armeijaa,
monikulttuurista utopiaa.
Vuolaana veret virtaa kuljettaen ruumiita,
kansa juhlii uuden ajan koittoa!

Kappaleen lyriikoista löytyy samanlaisia ajatuskulkuja kuin Ilkka Auran ja Hannes Possanderin mainiosta esseestä "Miten etninen puhdistus toteutetaan?", jossa analysoidaan kuinka pakkomonikulttuurisuuden ajaminen saattaa ennen pitkää johtaa kansan itsesuojelun varotoimena etnisiin puhdistuksiin. Esseen julkaisi verkossa ensimmäisenä  Veriyhteys-blogi ja tekstiä on ehtinyt jo kauhistella mm. Stasille ja KGB:lle vakoillut äärivasemmistolainen yliopistotutkija Jouko Jokisalo.

Valheen halvat palkkatyöläiset -esityksessä yhdistyy ensimmäisen cd:n biisien melodisuus, toisen levyn soundit ja Valkoisen miehen taakka -demolta löytyvän kappaleen Syyllisyyden armoilla sanoitusten teema:

Nykyhetken valheen halpoja palkkatyöläisiä aamu-tv:ssä esiintyy,
ylemmyydessään kylpien.
Syvä huoli kaihertaa heidän sisuksissaan,
jospa kukaan ei heidän harhoihin uskokaan.
Täytyy syyllisyys kaataa päälle onnettoman maan,
jonka kansa leipäjonoissa kenkiään kuluttaa.
Pitää vedota tunteeseen,
kyynel poskella valuu hiljalleen.
Miljardikoneisto pyörii kun paskaa kullaksi kiillotetaan.
Dollarit silmissä propagandakuvia julkaistaan.
Hyväuskoiset lahjoittaa omantunnon tuskissaan.
Sielu taivaaseen livahtaa kun kirstussa kilahtaa.

Kolmannen kappaleen Häpäisty maa sanoituksissa viljellään estoitta erilaisia iljettäviä ihmiseritteitä, jotka kuvastavat sitä, kuinka suomalaisvihamieliset mädättäjät ovat tahranneet maamme pyhiä symboleita ja kunniaa. Niin sanotun ”miedomman liikkeen” kansallismieliset saattavat pitää Pylvanaisen karskeja kielikuvia alaluokkaisena öyhötyksenä, mutta rahvaan parissa viihtyvä bändi haluaa kertoa asiat sellaisina kuin maan suola ne omissa nahoissaan tuntee. Rockissa puhutaan paljon kaivatusta aitoudesta, autenttisuudesta, ja juuri sitä Pylvis karuilla suorasukaisilla teksteillään mitä parhaiten ilmentää. Kovat ajat vaativat myös kovia sanoja – ja tekoja! Ankeasta yhteiskunnallisesta tilanteesta huolimatta Häpäisty maa -kappaleessa valetaan tulevaisuuden uskoa lupaamalla, että ”symbolit ylpeyden ja kunnian tullaan uudestaan kirkastamaan!”.

Hardcore-tikkausta tavoitteleva Hys, hys on teksteiltään ironinen kommentti nykyisestä sananvapaudestamme, mutta jotenkin tuollainen nopea kohkaus ei oikein sovi Pylvanaisen pirtaan. Keikalla väliin heitetty nopea rutistus saattaa toimia, mutta tällä levyllä se vain hajoittaa ikävästi ässäbiisien pakkaa.

Lähes täysin päinvastaiseen tempoon siirrytään raskaasti junttaavassa kappaleessa Sarastus, jonka aivan lopun soolokitarasta löytyy parin muun biiisin tapaan lieviä black metal viboja. Kansallisen pelastuksen sanomaa julistavassa esityksessä käytetään ajoittain likaisia kielikuvia kansanvihollisista, mikä on raju kontrasti muutoin hengeltään kansallisromanttiselle kappaleelle, jossa kaikuu runoilija Kaarlo Kramsun kansallisromanttinen symbolismi:

Aura kyntää peltoa, roudan ruoskimaa.
Täytyy siemen pian istuttaa.
Vielä pimeys varjonsa langettaa,
pian aurinko nousee taivaan rannasta.
Ei saasta viljaa korjaa, nyt uusi aamu on.
Rikkaruohot kitketään, jotta kansa voi kukoistaa.

Vaikka levyn ensimmäiset viisi kappaletta näyttää olevan merkki Pylvanaisen vakavoitumisesta, löytyy viimeisestä uudesta biisistä N.O.P. alkupään tuotannosta tuttua hurttia huumoria. Jo ensimmäisistä soinnuista alkaen kuulijalle käy nopeasti selväksi, että N.O.P. muistuttaa erehdyttävästi Sniperin ensimmäisen albumin (2002) täysosumaa “Lynkkarien laulu”, mutta tämä veto on hyvällä tavalla vieläkin törkeämpi ja rienaavampi nykypäivän pyhiä lehmiä kohtaan kuin Tarkkiksen klassikko. Kappaleen kuultuaan on helppo ennustaa, että tästä tulee varsinkin livenä soitettuna välitön hitti ja encore-biisi.

Levyn loput biisit on noukittu ”Valkoisen miehen taakka” -demolta, joka ilmestyessään herätti ainakin minun mielenkiintoni bändiä kohtaan. Yhtyeen varhaisin materiaali ei juurikaan innostanut, mutta ensimmäisellä virallisella cd-r-levyllään Pylvis osoitti mutkattoman rehellisellä ja melodisella 77-punk pastissillaan olevansa kuuntelemisen arvoinen bändi, jolla on potentiaalia kehittyä. Basso edellä etenevistä biiseistä tarttuvinta antia tarjoavat sarkastiset Mabutu (mukana ska-tatsia!) ja Kotimme on linnamme. Niille, jotka eivät ole demoa vielä kuulleet, saavat siitä tällä levyllä hyvän neljän biisin maistiaisen. Uuden materiaalin puutteesta huolimatta levy ei jää kuuntelukokemuksena torsoksi, vaan sisältää rautaisannoksen sekä uutta että vanhaa Pylvanaista.

Arvio: RL