Kotimainen Europa Erwache Productions (EEP) on viime julkaisussaan liukunut lähes kokonaan elektronisen musiikin syvään päätyyn, mitä on vastarintamusiikin moninaisuuden vaalimisen kannalta pidettävä oivallisena siirtona. Tällä hetkellä luupäistä Oi/RAC:ta ja NSBM:ää julkaisee maassamme D88 sekä Sakaramiina, joka on tosin viime vuosina keskittynyt vain Vapaudenristin julkaisuihin. Näiden lafkojen identiteettiin ei ole kuulunut rockista pois ponnistava avantgardistinen ja fasistinen äärimusiikki, vaikka sillekin on oma kasvava yleisönsä.
Tätä poliittis-kulttuurista aukkoa on täyttänyt EEP, joskaan se ei ole ainoa Suomesta löytyvä poliittisesti epäkorrektia noisea ja industrialia julkaiseva levy-yhtiö. Tässä yhteydessä ei voi olla mainitsematta valtavan julkaisukatalookin tehnyttä Filth & Violence -distro/levy-yhtiötä.
Vaikka EEP on julkaissut vuosien varrella melko obskuuria kamaa, tuli Heyrdrichin Entschlossenheit varmasti monelle yllätyksenä, sillä näin suorasukaisen brutaalia ja tympeää industrial noisea tuskin kukaan odotti. Jos aatteen ihmisiä haluttaisiin totuttaa karskiin äänimaisemaan ja kuvastoon, luulisi sen tapahtuvan ”maltillisimmilla” genreillä kuten martial industrialilla ja musiikillisia rakenteita sisältävällä post-industrialilla. Nyt ei kuitenkaan peruutella, sillä Heydrich tarjoaa todellista noisea, jossa ei juhlita teknologisilla hienouksilla, vaan soundi muodostuu rikkinäisestä rätinästä ja karkeasta rutinasta.
Heydrichin painostava soundi on hyvin fyysistä, mikä tekee melusta aidosti raastavaa ja haastavaa kuunneltavaa. Jos sille on etsittävä musiikillista vertailukohtaa, on mentävä 1980-luvun alun power electronicsiin, joka tuolloin toisin kuin monesti nykyään tarkoittaa äänimaisemaa, joka kuulostaa lähinnä rikkinäisten sähkölaitteiden synnyttämältä suurtaajuusrutinalta. Tuon ajan nimistä Heydrich tuo mieleen varhaisen Sutcliffe Jugendin, Consumer Electronicsin ja jopa NON:in ensimmäisen varsinaisen albumin Physical Evidence (1982). Tässä mielessä Heydrich on kaukana Industrialin musikaalisemmasta siivestä kuten SPK:sta ja Genocide Organista, vaikka myös GO operoi lyriikoissaan ja ulkoasussaan poliittisen provokaation äärirajoilla.
Kaikesta popkulttuurista riisutun äänivallin lisäksi myös levyn temaattinen sisältö on radikaali, toisin sanoen se on kaikkea sitä vastaan mistä uppoava lännen ”eliitti” ja sitä seuraavat lampaat haluavat pitää kiinni hinnalla millä hyvänsä. Pseudonyymillä Manuel Heinze itseään kutsuva artisti sanookin levyn lehtiössä albumin inspiraation tulevan teoksista Der Arbeiter [Ernst Jünger], Mein Kampf [Adolf Hitler] ja Sein und Zeit [Martin Heidegger]. Olemukseltaan ja asenteeltaan näitä täysin erilaisia ajattelijoita yhdistää ajatus saksalaisesta kansakunnasta ja sen tehtävästä jalostaa kansalainen suurta kohtaloa varten. Jo avausraita ”Der Arbeiter ist Soldat” idealisoi Jüngerin hengessä saksalaisen työläisen, kun taas ”Potenzial der Rasse” viittaa Hitleriin ja päätösraita ”Herrschaft” puolestaan Heideggeriin.
Saksalaisklassikoiden ammentamisesta huolimatta levyssä ei ole kyse epäajanmukaisesta nostalgiasta. Levyn nimenä toimiva Entschlossenheit eli päättäväisyys kuvaa myös aikamme ihmistä, joka ei suostu alistumaan kaaoksen voimille. Nimikappale ”Entschlossenheit” on yhtä aikaa kunnianosoitus projektin nimelle eli SS-kenraali ja Böömin ja Määrin protektori Reinhard Heydrichillle (1904-1942) kuin Brenton Harrison Tarrantille, joka harvensi islamilaisia maahantunkeutujia Uuden-Seelannin Christchurchissa maaliskuussa 2019. Musiikkiprojektin tekijä ei usko, että vihamielisen eliitin valkoisten tuhoa edistävä politiikka olisi estettävissä tai edes hidastettavissa läpikorruptoituneessa liberaalidemokratiassa.
On selvää, ettei perinteistä nationalistista katutaistelijaa juuri kiinnosta Heydrichin kaltainen ilmaisu. Ylitsevuotavassa radikaalisuudessaan se tarjoaa kanavan pääasiassa yksinäisille susille, jotka ovat luopuneet viimeisistäkin ”tolkun kansalaisen” alistuvista pidäkkeistä. Mitä taas tulee ”tavallisten” noisen kuuntelijoiden mieltymyksiin, levyn äärimmilleen viety primitiivisyys ja fyysisyys ovat vain eduksi turhan puleeratun nykymelun keskellä.
Arvio: RL / RV
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti