Kesän 2015 kuumimmista ja mediaseksikkäimmistä keikoista vastuussa ollut Malmin Sitoutumattomat Sikailijat järjesti taas Malmilla tapahtuman. Modernia maailmaa vastaan! -otsikon alle oli kerätty vaihteleva esiintyjäkaarti, joita yhdisti suurimmaksi osaksi akustinen lähestymistapa ja otsikon mukaisesti asettuminen modernin maailman menoa vastaan. Mitään yhteistä poliittista linjaa ei ollut selvästi esillä.
Keikan alkaessa virkavaltaa oli paikalla useamman auton voimin, mutta poistuivat myöhemmin paikalta koska oli ilmeistä ettei kyseessä ollut ihan suoraviivaiset kansallisosialistien rekrytoinnit.
Aurinkopyörä on edennyt urallaan melkoisesti. Ei suinkaan isolla profiililla tai tuottoisuudella, vaan enemminkin mitattuna suurella erolla joka on kuultavissa tämän esityksen suhteessa useampien vuosien takaiseen debyytti keikkaan. Yksi esimerkki modernin ajan vastaisessa asenteesta on miten Aurinkopyörä näyttää mallia ettei olemassaolo vaadi loputonta sosiaalisen median läsnäoloa tai loputonta virtaa julkaistuja kulutushyödykkeitä, vaan bändi voi olla olemassa lähes puhtaasti ideatasolla. Nykymuotoinen Aurinkopyörä on lähes täydellisesti hylännyt neofolkin kliseisimmät muodot ja päätynyt vapaasti etenevään kahden kitaran, minimalistisen perkussion ja vähäeleisen laulun loihtimaan tunnelmaan. Aloituskappale oli omalaatuinen valinta. Kuka kehtaisi soittaa Burzum lainabiisin klarinetilla ja kitaralla hälisevän Malmilaisen ravintolan keskellä? Setin kohokohta oli selvästi hitaan maalaileva tunnelmointi Kaarlo Kramsun runoon pohjautuen. Vaikka Aurinkopyörä olisi omillaan takkatulen valaisemassa hirsimökissä, se avasi illan erinomaisesti!
Goatmoon oli edellisen päivän keikasta kutistunut vain kolmeen mieheen. Kaksi akustista kitaraa ja perkussio setti. Goatmoonin modernin maailman vastainen elementti löytyy bändin käsittämättömästä tavasta olla kaikkea sitä brändäystä ja katu-uskottavuus käsityksiä vastaan joka on läsnä niin valtavirta kuin alakulttuureissa. Asiansa osaavien metal bändien mahdollisuudet on liki rajattomat, mutta epäkorrektista sisällöstään tuttu Goatmoon on oma-aloittesti ajanut itsensä pois laajemman metal scenen mahdollisuuksista. Yhtä aikaa se on tikkuna silmässä monille jäykemmille skenejätkille, tehdessään outoja lainabiisi valintoja tai esimerkiksi sekoilemalla pizzerian nurkassa akustisten kitaroiden kanssa ilman mystiikan ja imagotuunauksen häivääkään. Tehden sen kaiken tinkimättömän ankarasti! Keikka oli instrumentaali ja sisälsi omien kappaleiden lisäksi Thy Serpent lainan.
Pyhä Kuolema on Suomalaisessa musiikkiporukoissa outolintu. Se on levyttänyt niin vaihteleville narikoille kuten Anima Arctica, Svart ja Sakaramiina. Keikkoja on soitettu niin metal, rock, noise kuin rituaali ambientin rinnalla. Pyhä Kuolema ei edusta neofolkkia lähellekään yhtä paljon kuin se edustaa laulaja-lauluntekijä perinnettä parhaimmillaan. Pyhä Kuolema onnistuu akustisella kitaralla säestetyllä vahvalla laululla ja moniselitteisillä lyriikoillaan pureutumaan ajattoman musiikin ytimeen. Pyhä Kuolema ei näyttäydy poliittisena. Sen symboliikalla ja mytologisoinnilla kuvitetut tekstit on niin monitulkintaisia että on kyseenalaista voiko lyriikkaa edes ymmärtää “oikein”. Läsnä oleva kansallismielisyys edustaa eksentristä lähestymistapaa, jossa on yhtä aikaa läsnä työvänluokkalaisen karskiuden ylistys että aristokraattinen jalo säteily. Unohtamatta pohjavireenä lipuvaa esoteriaa ja okkultistisia sävyjä. Jos suomalainen musiikki on nykyään valjastettu hauraan kuplan ylläpitäjien tarpeisiin, Pyhä Kuolema ei unelmoi kuplan sisällä modernin maailman rappion iloista vaan hurmoshenkisesti laulaa uuden panssaroidun Suomen noususta. Tämä panssari on jäykän militarismin sijaan varmasti ennenkaikkea mielenlaatuun liittyvä. Tulevan albumin nimibiisin tekstin viimeiset rivit kulkee korvakuulolta kutakuinkin “Koivuilla Suomeni panssaroikaa, minun ruumiini jää pyhän suomaan alle”. Pyhä Kuolema sai runsaat aplodit jokaisen kappaleen jälkeen, eikä syyttä!
Jos illan kattauksesta etsittäisiin esiiintyjää joka selkeimmin edustaa poliittisesti kantaaottavaa musiikkia, pääesiintyjä Stormheit keräsi sen suhteen pisteet kotiin. Syvällä metal undergroundissa toiminut Stormheit päätyi viime vuoden aikana vakionimeksi Rajat Kiinni -henkisten tapahtumien protestilaulajaksi. Mies ja kitara reissasi kaupungista toiseen, laulamalla tiukasti kantaaottavia tekstejä Eino Leino tulkinnoista aina akustisiin ja suomalaiseen mielenmaisemaan sopiviin muunnelmiin Kreikan NSBM legendan Der Sturmerin spartalaisen hengen ylistyksistä.
Stormheit keikassa ilmapiiri on rempseän iloinen. Vaikka tarjolla olisi kommunistien murskaamista tai modernin maailman rappion kauhistelua, se tapahtuu ilman kovistelua tai kukkoilua. Siinä määrin mitä paidastaan ulos repeävässä kunnossa olevalle pirkanmaan he-manille on mahdollista. Kynäniskojen ja femboy henkisten rokkareiden vastakohtana toimiva pikkukylän painonnostaja kitaran varressa on tervetullut vastavoima. Setissä vahvasti läsnä olleet lainabiisit bändeiltä kuten Bathory, RaHoWa, Misfits sai ihmiset jopa yhtymään yhteislauluun. Omista kappaleista Stormheitillä ei ole pula, mutta miten saada eeppiset kymmenminuuttiset kansallismieliset runot niin iskukykyisiksi kuin Fortress cover? Tuskin mitenkään. Siksi Stormheitin protestilaulukeikkojen luonne on selvästi erilainen kuin miehen ollessa liikkellä metal bändin muodossa.
Porukkaa oli paikalla hyvin ja ilta sujui mukavan rennolla aikataululla. Näitä iltamia kelpaisi lisää.
Veriyhteys postailee illan musiikillista antia lähiaikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti