Etelä-Suomessa järjestetty radikaalin metal-musiikin ilta julisti mainoksessaan “Heikompi aines, polvistu valkoisen mahdin edessä!”. Näillä mainoslauseilla ei sen kummempaa säpinää syntynyt internetin vasemmalla laidalla, koska keikkaa ei oltu buukattu keskustan elävän musiikin kuppiloihin.
Forsete heitti nyt ensimmäisen isommalle yleisölle suunnatun keikkansa. Rumpali oli ottanut hieman tukevamman humalan ennen vetoa ja sähelsi kapulat sinkoillen setin läpi, mutta lopulta se toi sopivan lisävivahteen bändin luonteesta joka poikkeaa orjallisesti treenikämpällä aikaansa viettäviestä muusikoista.
Forsete tyyli rönsyili black metal riffittelystä hatecoren kautta RAC vivahteisiin ja tyypillisiin perusmetalista tuttuihin kitaratilutuksiin. Setti parani tasaisesti ja etenkin pari viimoista kappaletta oli parasta. Ensin aggressiivisempi pedofiilien rankaisuun keskittynyt takominen ja keikan lopettanut selvästi riffeiltään ja melodialtaan että lauluiltaan hienoin kappale. Voitokas melodia, eteenpäin jyräävä komppi ja tunteella vedetty vokalisointi joka herkeämättä julisti musiikin ylitse. Forsete selvästi vielä etsii linjaansa ja yhteensoiton tiukkuutta, mutta näyttää omaavansa potentiaalia!
Fatherland on niittänyt mainetta vähäisestä tuotannosta huolimatta. Jos kolmen kappaleen miniCD on aiemmin jäänyt Suomalaisen black metal skenen sisälle, ehkä Riimuradion black metal lähetyksen kautta tietoisuus on levinnyt myös kansallismielisen porukan keskuuteen joka ei perinteisempää saatanallista materiaalia jaksa seurata. Fatherlandin viesti ei tunnu olevan varsinaisesti “nsbm”, vaan se tuntuu kattavan aatevirtausten taustalla olevat perusasiat. Patrioottien uhriveri, taisteluvalmius ja väkivalta. Historialliset skenaariot lähtevät kaukaa, aina Vlad Tepes - Seivästäjän myyttisestä maineesta asti. Fatherlandin radikaalius voi olla se, että hahmot kuten Vlad, ei esiinny kauhutarinana, vaan esimerkkinä tilanteesta jossa vihamielisen miesylivoiman edessä vain valmius raakuuteen tuo mahdollisuuden voitokkuuteen. Black Metalin menetelmä rikkoa inhimillisyyden rajoja, hylätä empatia ja moraalia voi tuottaa hirviöitä, mutta nämä hirviöt ovat se voimavara, jota tarvitaan tilanteisiin missä omatuntonsa vankina olevat hyvät ihmiset ovat kykenemättömiä reagoimaan.
Fatherland veti debyyttikeikkansa läpi suoraviivaisella ja intensiivisellä otteella. Hieman puuroutuva saundimaailma on tuttu jo nauhoitetulta materiaalilta. Karkean rääkymisen sijaan laulussa on hyvin paljon huudon suuntaan menevää ulosantia. Bändi kuuluu musiikillisesti selvästi Suomalaisen 2000-luvun virtaukseen, mutta osoittanut hyvän potentiaalin tarjoja enemmän.
Goatmoon tarjosi tällä kertaa setin uudella kokoonpanolla. Seitsemän henkiseksi paisunut kokoonpano piti sisällään akustisen kitaran sekä puhaltimia. Niiden tuoma lisä antoi Goatmoonille mahdollisuuden päästä yhä lähemmäs levyiltä tuttua saundia. Tunnin setti koostui läpileikkauksesta koko uralta. Vanhoista klassikoista lähtien, sieltä täältä kappaleita poimien aina julkaisua odottavan tulevan albumin maistiaisiin. Hittikimarasta voisi mainita lähes minkä tahansa, mutta Aryan Beauty, Finnish Steel Storm, Alone, Black Metal Winter, Voitto Tai Valhalla ja vastaavien kappaleiden seasta on hankala poimia yksittäistä helmeä. Villi cover veto oli ainoa joka rikkoi varmojen vetojen kimaran. Saksalainen hard rock viilsi hyvin pienen tauon tuttujen biisien listaan.
Keikkapaikka erinomainen ja yleisöä oli ihan mukavasti. Päälekkäin olevat keikat ja kaiken tarjottimella saaneiden hevijätkien suhtautuminen salamyhkäisyyteen verottavat yleisöä luultavasti muutamalla kymmenellä hengellä. Asia varmasti korjaantuu sitä mukaa kun keikkoja järjestetään lisää.
Videoita tulossa lisää myöhemmin! Seuraa postauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti