Crew38:n järjestämä keikka ukkometsojen mailla oli tervetullut yhdistelmä radikaalia black metalia ja kansallismielistä rockia.
Circle Of Dawn on ehtinyt jo käydä ulkomaita myöten keikoilla ja haalinut itselleen sopimuksen maineikkaan Darker Than Black levy-yhtiön kanssa.
Keikalla yhtye osoitti olevansa kovassa vedossa. Pienten säätöjen jälkeen homma rullasi todella hyvin. Kitaran kielen katkeamisen johdosta varakitaralla soitto meni välillä epävireen puolelle, mutta ne pienet tekniset puutteet korvattiin intensiivisellä soitolla ja lavakarismalla. Näiden kommandojen soittama Black Metal eroaa hyvin kaikkein tyypillisimmästä suomi BM saundista. Korkealta ja heleästi soivat soolokitarat tuntuivat demolla vaativan alleen runnovampaa rytmikitaraa, mutta livenä trion saundi oli erinomainen. Keikkapaikan puitteet olivat erittäin otolliset raa'an black metalin tarpeisiin. Luonnollisen treenikämppä tyyppinen saundi, jossa kaikki tuli selvästi ja vahvasti, ilman isojen klubien tympäännyttävää kuminaa.
Pagan Skull oli lisännyt joulukuun jälkeen settiin valikoiman sekä uudempaa että vanhempaa omaa tuotantoa ja tiputtanut pois useasti kuultuja lainabiisejä. Bändin tyyli on hyvin omintakeinen. Pagan Skull liikkuu mielivaltaisesti eri musiikki tyylien välillä. Välillä liikutaan pohjoismaisen black metalin perinteiden parissa ja välillä tiukasti kansallismielisen skinhead-rockin alkukantaisen raivonpuuskan vallassa. Unohtamatta eeppisempiä melodisia ja melankolisia kaikuja. On hyvin vaikea kuvitella kenenkään muun bändin luovan teoksia kuten Kali Yugan Lapset. Ikävä kyllä tätä Minu Kamp split levyn kohokohtaa ei vielä kuultu livenä. Keikka kuului selvästi Pagan Skull vetojen parhaimpiin!
Minu Kamp on edelleen oudon pienelle huomiolle jäänyt bändi Eestistä. PWA ja Revalers noteerataan ympäri Euroopan kansallismielisen musiikkiskenen ja etenkin PWA nimen voi tunnistaa nekin, jotka eivät genreä ole erityisesti seuranneet. Ehkä Minu Kampista puuttuu se suorasukainen öykkäröinti joka tapahtuisi kielellä jonka kaikki ymmärtää? Sen sijaan Minu Kamp laulaa omalla kielellään, asioista jotka kokevat tarpeellisiksi. Bändi ei ole erityisen vihamielistä hatecorea tai ryöstöviljele tunnettuja eurooppalaisia poliittisia tunnuksia. Sen sijaan kysessä on hyvin pirteällä otteella soitettua kansallismielistä rockia, jossa tuntuu päälimmäisenä elämänilo ja ylpeys. Bändi ottaa kantaa Euroopan nykypolitiikkaan, sekä kirjoittaa kriittiseen sävyyn maansa ongelmista. Laulaessaan heleällä äänellä miten sydän kuuluu siniselle, mustalle ja valkealle, on todettava käsillä olevan hyvin positiivisen nationalismin bändi. Ei totalitarismia ja äärimmäistä rotusortoa, vaan musiikkia joka puhuttelisi varmasti laajempiakin kuuntelijamääriä, kunhan ihmiset pääsisivät eroon typerästä englannin kielen ylivaltaa edesauttavasta asenteesta! Suomalaisen korvassa eesti saundaa ehkä hauskalta, mutta Minu Kampille se sopii. Toista kertaa Suomessa käynyttä bändiä ei meinattu päästää pois lavalta, ennenkuin encoreja oli soitettu riittävästi.
Veriyhteys kiittää Crew38 porukkaa, bändejä ja yleisöä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti