Kalevan Soturit: Hail Ukko! (Hakkapeliitta Records, 2017)

Ari Honkonen eli Arska voitaisiin palkita suomalaisen työn Sisu-palkinnolla, sillä hän on puurtanut musiikkimaailmassa vuosikymmeniä julkaisten valtaisan määrän levyjä eri nimikkeillä ilman että hän on odottanut saavansa siitä julkisuudessa mitään kiitosta. Liekö syynä sitten se, että hän on musiikillisessa ilmaisussaan keskittynyt ikiaikaisen ja myyttisen suomalaisuuden vaalimiseen.

Arskan tinkimättömän omalaatuisesta musiikillisesta ilmaisusta voidaan olla montaa mieltä, mutta kukaan ei voi kiistää sitä, että häntä on pidettävä yhtenä maamme ensimmäisistä kansallisia mytologioita ja Kalevalaa käsitelleistä rock-muusikoista. Jo 1990-luvun puolivälissä, siis samoihin aikoihin kuin Amorphis, Arskan metallibändit kuten Morningstar ja Minotauri ammensivat sanomansa myyttisestä suomalaisuudesta. Eikä tuo rakkaus kotimaahan ole sammunut vuosien mittaan minnekään.

Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana Arska on sukeltanut musiikissaan skinhead maailmaan ja Ruotsista kotoisin olevaan viikinkirockiin, jonka suomalaista variaatiota hän kutsuu hakkapeliitta rockiksi. Kevyemmän Oi- ja viikinkirock poljennon ohella Arska on säilyttänyt myös 1990-luvun metalliperintönsä. Arskan viimeisin projekti, osin 1990-luvun kotimaisesta RAC-lehdestä nimensä napannut Kalevan Soturit, on hieno yritys naittaa hänen entiset metallibändit skinhead-vetoiseen hakkapeliitta rockiin.

Muihin projekteihinsa kuten Kareliaaniin ja Arska & Hakkapeliitat -orkesteriin verrattuna Kalevan Soturit on debyyttialbumillaan Hail Ukko! suorastaan jyräävän metallista tavaraa. Tyylikkään säästeliäästi käytetyt urut ja Arskan lempeältä kuulostava laulu tekevät musiikista kuitenkin erikoisella tavalla sympaattisen pehmeää, helposti lähestyttävää. Hämmentävää kontrastia korostavat kappaleiden sotaisat sanoitukset ja melodisuus, joiden tarttuvuudessa on jopa hittipotentiaalia kuten levyn avaavassa esityksessä “Metallisoturi” sekä kappaleissa “…Ja hän taistelee”, “Kalevan Soturit” ja “Hail Ukko!”

Poliittisen kirjon vasemmalla punklaidalla Arskan bändejä on poikkeuksetta pilkattu halpamaisen ironisesta hipsterinäkökulmasta käsin, mutta aina niin nöyrä työn sankarimme ei ole tästä mitenkään loukkaantunut ja on jättänyt vinoilut oman arvoonsa.

Näinä aikoina ne, jotka pitävät rehellistä sydänverellä tekemistä muka nolona paatoksena, ovat pelkureita, koska he ovat antautuneet modernin maailman yhdenmukaistavalle trendiajattelulle. Kalevan Soturit poikkeaa Kali Yugan alhaisesta mielestä täysin ja on siksi valmis ratsastamaan tiikerillä ja käymään sotaa rappeutunutta modernia maailmaa vastaan. Kertokoot siitä kappale “…Ja hän taistelee”:

Modernissa maailmassa liian helpolla antaudutaan
Muukalaiset sanelee – mennään heidän ehdoillaan
Osa meistäkin höyrähtää – omat koirat purevat
Vasta kun puukko on kurkulla – he silloin vasta havahtuvat…Ja hän täällä yksin taistelee…
Rakastaa ja elää – vertaan muistelee…
Vielä jotain muinaista sielussaan…
Pohjoinen soturi – ja hän taistelee!Kun sinulle sanellaan – vanhat tapasi muutetaan
Kun sinun pitää sopeutua – on aika nousta ja taistella!
Taistele puolesta kulttuurin, taistele puolesta arvojen
Taistele puolesta perheen ja wäki woimakas nostata – ja silloin;Hän ei enää yksin taistele…
Rauhas´ elää – woitonmaljaa muistelee…
Vielä jotain muinaista sielussaan…
He pitävät Pohjolan puhtaana…
…ja he taistelee! 　

Arvio: RL