Joni Kapina on Pylvanaisen laulajan Mikan akustinen sivuprojekti. Artistin musiikkityyliä voi pitää härmäläisenä versiona syvän Etelän outlaw-countrysta. Musiikillinen ja ennen kaikkea sanoituksellinen päävaikuttaja Johnny Rebel näkyy jo suomeksi väännetystä artistin nimestä.
Maamme musiikkielämässä Joni Kapina on ainutlaatuinen tapaus, jonka kulttisuosiota on lisännyt se, että esimerkiksi tätä kasettia on tehty vain pieni määrä ja sitä on myyty vain alan distroissa. Joni Kapinan virallinen cd Lauletaan Nekruista on ilmestynyt juuri äskettäin, joten myös suuri yleisö pääsee nauttimaan trubaduurimme hirtehisestä ilottelusta. Veriyhteys tulee tekemään myös tästä ennakkokuuntelun perusteella mitä hurteimmasta äänitteestä arvion.
Toissa vuonna studio-livenä äänitettyyn kahdeksan kappaleen nauhaan on mahtunut edesmenneen ”rasisti-countryn” suurnimen tuotannosta neljä käännösversiota. Muut hulvattomat vedot kuin ”Se on näin” ja ”Suvakki saapuu” ovat Joni Kapinan omaa tuotantoa, mutta ne eivät häviä piiruakaan amerikkalaisklassikoista tehdyille sovituksille.
Toisin kuin kansitiedot väittävät, myös ”Afrikka-laulu” on amerikkalaista alkuperää, vaikka nykyään sen tunnetuin esittäjä on saksalainen RAC-bändi Landser. Alun perin kappale tunnettiin nimellä ”Ship those Niggers back” (1964) ja esittäjän Odis Cochran & The 3 Bigotsin laulusta vastasi itse komentaja George Lincoln Rockwell!
Yksinkertaisessa countrypohjaisessa akustisessa musiikissa mielenkiinto pysyy yllä vain jos sanoitukset ovat nokkelia ja laulajalla on karismaa esittää ne. Joni Kapinalta nämä luontuvat mainiosti. Toisin kuin voisi olettaa, pääosassa ei ole N-sanan hokeminen vaan tilannekomiikkaa täynnä oleva tarinankerronta, joka pitää kuulijan otteessaan. Toki jotain pahaa aavistamatonta kaunosielua saattaa ottaa ensi kuulemalla korvaan tietyt karkeudet, etenkin N-sanan käyttö, mutta hänenkin on pian tunnustettava, että Joni Kapina osaa kertoa tarinoita vetävän humoristisesti.
Esitysten tabuista vapaata huumoria korostaa Joni Kapinan tyyli laulaa eleettömästi, tapa, joka tuo mieleen takavuosien kivikasvoisen koomikko Eemelin. Joni Kapinan lakonisen välinpitämätön esitystyyli pääsee oikeuksiinsa varsinkin livenä pubiympäristössä, jossa pokerinaamalla esitetyt roturealistiset rallit sytyttävät yleisön vaivatta hilpeään juhlatunnelmaan.
Puhdas huumorimusiikki on harvoin hauskaa ja yleensä siinä sorrutaan junttimaiseen navan alle menemiseen. Sen sijaan Joni Kapinan omintakeisessa härmä-countryssa huumori on osa yhteiskuntakritiikkiä, jossa käsitellään mm. muukalaisten vapaamatkustamista, etnomasokismia, etnopluralismia (”Afrikka-laulu”), Afrikan väestöräjähdystä, vähemmistöjen kiintiöpolitiikkaa ja toiseuden halaamista (”Suvakki saapuu”). Nämä ajankohtaiset, vielä pitkään läntistä kulttuuria vaivaavat teemat, tekevät Joni Kapinan mustan huumorin sävyttämästä musiikista vähintään yhtä kestävää kuin Irwinin protestilauluista.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti