Musiikkilinkki kappaleeseen "The Swastika and The Sun".
Kokeilevaa dark ambientia soittava Veri & Maa tuli tunnetuksi Straight Arm Saluten kanssa julkaisemasta 7-tuumaisesta vinyyli-EP:stä, jonka Veriyhteys arvosteli viime vuoden heinäkuussa. Veri & Maa -nimeä kantava artisti soittaa yhdessä rumpali Martelin kanssa myös kansallissosialistista metallia, mutta tällöin alkuperäinen nimi on käännetty englanniksi.
Äskettäin Europa Erwache Productionsin julkaisema viiden biisin mini-cd The Swastika & The Sun on Blood & Soil -”bändin” ensimmäinen virallinen äänite, jolla se rynnistää kertaheitolla kotimaisen rotutietoisen metallin kärkikastiin. Blood & Soilin debyytti on jopa parempi kuin Two Runes -orkesterin yhden mini-cd:n ihmeeksi jäänyt levytys Herää Eurooppa! (2014).
Musiikillisesti Blood & Soil liikkuu eeppisen black metallin hämärässä hetteikössä. Mihinkään tarkkaan rajattuun kategoriaan bändiä on vaikea sijoittaa, vaikka melodinen tarttuvuus ja kansanmusiikkilainat liittävät sen uuspakanalliseen folk metalliin. Toisaalla kitarassa kuuluu välillä vahvana Ukrainan eeppiset metsänatsit Drudkh, kun taas hypnoottinen nimibiisi ”The Swastika & The Sun” tuo iskevyydessään mieleen kotimaisen aateveljen Diabolin. Enimmäkseen keskitempoiset kappaleet vyörytetään sellaisella teknisellä ja soundillisella osaamisella, että on vaikea uskoa kyseessä olevan yhtyeen ensimmäinen levytys.
Cd alkaa tummanpuhuvalla ambient-introlla, jossa kuullaan luonnonsuojelija Pentti Linkolan isänmaallis-uskonnollista epistolaa. Aloitus on osuva, sillä Blood & Soilin maailmankatsomuksessa luonto, sen armottomuus mutta samalla sen kauneus, on keskeinen lähtöpiste yhtyeen tulkitessa ikuista kansallissosialismia. Jo levyn nimi on viittaus sodan jälkeisen keskeisen kansallissosialistisen ekologin Savitri Devin pääteokseen The Lightning and The Sun (1958). Taustoiltaan niinkin erilaiset toisinajattelijat kuin Pentti Linkola ja Savitri Devi eivät eroa katsomustensa kovasta ytimestä toisistaan juuri lainkaan, vaan heidän molempien filosofioissa elämäkeskeinen syväekologia on kaikki kaikessa.
Juuri luonnon kunnioittaminen kuuluu Blood & Soilin musiikissa vahvimpana. Viholliset ja ystävät määritellään sen mukaan, ovatko he luonnonmukaisen elämän ja luonnollisten hierarkioiden puolella vai edustavatko he henkisten kääpiöiden kansoittamaa modernia utilitaristista rahan maailmaa.
Metallinen tykitys alkaa vasta toisella raidalla ”We are the Legion”, jonka uhmakkaana vaatimuksena on Reconquista, Euroopan takaisin valloittaminen. Tämän saavuttamiseksi nykyeurooppalaisten täytyy aikaisempien sukupolvien lailla kehittää rohkeus halveksua kuolemaa, koska vain raudanlujalla henkisellä uskolla voidaan saavuttaa Euroopan uusi suuruus ja vieläpä ylittää se. Faustista ihmistyyppiä ylistävän kappaleen taustalla loistaa ajatus Nietzschen yli-inhimillisestä itsensä voittamisesta, jonka poliittisena manifestaationa voidaan pitää romanialaisen Rautakaartin johtajan Corneliu Zelea Codreanun (1899–1938) asketistista legionaalaiseetosta. Sattumoisin hänen puhettaan kuullaan myös kappaleen taustalla.
Voitokkaan Eurooppa-oodin jälkeen soi surumielisen hidas ”Get back to the Land”, jonka alussa luetellaan oikeutetun misantropian hengessä rauta-aikamme, Kali Yugan, vitsauksia. Toisessa säkeistössä lauletaan:
Castrated men, Happy with bread and circuses
Like fools celebrating the Carnival of Madness
Once great Civilisations crumbling, Megapolises fall in the ruins
Overwhelmed by a tidal wave of those far from Home
(Chorus)
Get back to the Land!
Age of Iron dawning – Kali-Yuga approaching
Kappaleen tunnelmallisuutta korostaa viulua jäljittelevä haikeasti soiva kitara ja taustakuoron hyräily, joka tuo esitykseen tiettyä maailmanlopun hymnimäisyyttä. Laulun kertoja ei kuitenkaan vaivu epätoivoon, sillä hän vapautuu aikamme henkisestä ja moraalisesta korruptiosta muuttamalla takaisin maalle luonnon helmaan. Näin sydämensä puhtaana säilyttänyt tosiuskova katkaisee kaltaistensa kanssa siteensä tuhoon tuomittuun ihmiskuntaan ja valmistautuu Traditionalistisen ihmisen uuteen tulemiseen.
Levyn merkkipaalu on kieltämättä nimibiisi ”The Swastika & The Sun”, jossa vannotaan uskontunnustus luonnon ikuiselle kiertokululle, jota symbolisoi voittamaton aurinko. Elämän antaja ja ottaja aurinkoa eli hakaristiä ylistetään laulun toistuvissa kertosäkeissä amoraalisena voimana, johon vain aito elämänusko voi perustua. Ihmiskeskeisen humanismin ylittävä elämäkeskeisyys on Savitri Devin ydinnäkemys ikuisesta kansallissosialismista, ja tätä vakaumusta kuullaan kappaleen puheosuudessa suomalaisittain englantia murtavan nuoren naisäänen tulkitsemana. Kappaleesta on tehty myös sävähdyttävä video, joka löytyy Ukonvasaman videokanavalta.
Viimeisenä kuultava ”Me jotka kostimme” on kalevalaisella runopoljennolla etenevä viisiminuuttinen veisu, joka kiihtyy loppua kohti juhlavaksi black metallia kirskuvaksi voiton marssiksi. Hämmästyttävän notkealla uusvanhalla suomen kielellä rakennettu saaga on koottu taiten maamme kansanperinteestä, Euroopan historiasta, moderneista kansallisista myyteistä, linkolalaisuudesta, kalevalaisen ja indoarjalaisen mytologian lähteistä unohtamatta Julius Evolan muotoilemaa Tradtionalismia (mm. ”tiikerillä ratsastaen”). Sanoituksissa nivotaan kiehtovasti yhteen arkaainen viisaus, joka nähdään avaimena aikamme kohtalonkysymyksiin kuten valkoisia kansoja kuristusotteessaan pitävään maailmanlaajuiseen sionismiin.
Tämä on niitä levyjä, josta kuulee ja vaistoaa välittömästi horjumattoman vakaumuksen läsnäolon. Sen kuuntelu on kuin hengittäisi kylmän raikasta vuoristoilmaa keskellä modernin maailman myrkyllistä henkeä. Lyhyydestään huolimatta The Swastika & The Sun kuuluu niihin julkaisuihin, jonka mukana kuuntelija voi sanoa kasvavansa.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti