On ilahduttavaa, että ison profiilin kotimaisia RAC-konsertteja järjestetään myös Tampereen pohjoispuolella. Tämän ei sinänsä pitäisi olla mikään ihme, sillä näppituntumalla voi arvioda, että radikaali kansallismielinen rotutietoisuus on suhteellisesti suositumpaa pohjoisessa kuin etelän suurissa kaupungeissa. Suomen eteläisestä kaupunkikeskittymästä katsottuna jopa Jyväskylä näyttää pohjoiselta, vaikka tosiasiassa kyse on maantieteellisesti keskellä Suomea olevasta isosta kaupungista.
Jyväskylän porukka oli järjestänyt näin loppusyksyksi oivalliset pikkujoulujuhlat, jonka bändikattaukseen törmää harvoin etelässä. Suomen kuumimmat RAC-nimet samana iltana oli sen verran houkutteleva tarjous, että saksalaisvalmisteisen kansanauton nokka oli suunnattava länsirannikolta kohti Suomen Ateenaa. Samalla se antoi oivan tekosyyn virkistävään kotimaan matkailuun, jossa pääroolissa oli koto-Suomen upea ruska, Colours of Autumn.
Koska kyseessä oli järjestävän tahon pikkujoulujuhlat, tarjolla oli myös asiaankuuluvaa joulusärvintä ja juomaa. Talon antimia nautiskellessa tupa alkoi pikku hiljaa täyttyä, mutta mistään tungoksesta ei vielä ollut kyse, kun pääkaupunkiseudun panssarijyrä Marder alkoi paukutella ensi tahtejaan. Koska bändejä oli kekkereissä peräti viisi, tapahtuma aloitettiin jo heti seitsemän jälkeen, jonka vuoksi osa ns. normaaliin aikatauluun tottuneista missasi ensimmäisen bändin.
Heidän kannaltaan harmi, sillä Marder veti jälleen kerran ankaran setin vihantäyteistä hardcorea. Keikka polkaistiin käytiin tylytyksellä ”Last sight”, jonka jälkeen seurasivat putkeen mm. ”Unknown faces”, ”Unabomber”, ”Torilla tavataan” ja ”Grey masses”. Ainoat hengitystauot nähtiin, kun bändi tankkasi talon kotitekoista janojuomaa, mutta koska ilta oli nuori, ylimääräinen doping ei näkynyt soittokunnossa. Loppupuolen setti liukeni entistä metalliisempaan suuntaan ja lavalta kajahtivat sellaiset pikamarssit kuin ”Afa”, ”Patriot” ja ”Victory or Valhalla”. Viimeisenä kuullussa Legion88 / Nordic Thunder -lainassa ”Systeemiä vastaan” pitissä olikin jo täysi mylly päällä. Bändin sopivan lyhyt vyörytys oli mitä manion aloitus illalle, jolla oli vielä paljon hyvää luvassa.
Käydessäni ulkona korviini alkoi kaikua marsalkka Mannerheimin puhetta, joka oli varma merkki siitä, että pian lavalle on rynnimässä turkulais-porilais-joensuulainen kokoonpano Sankar’hauta. Bändin biisirepertuaari oli pitkälti sama kuin aiemmilla Tampereen ja Helsingin keikoilla, mutta se ei yleisöä haitannut, koska se halusi kuulla takuuvarmat menopalat ”Suomi marssii voittoon” ja ”Sillanpään marssilaulu”. Teknisesti bändi on aina ollut kovassa tikissä ja taas kerran ei voinut muuta kuin ihailla erityisesti kitaristi-laulajan työskentelyä. Pitkä metallitausta huokui muutoinkin koko bändissä ammattimaisena tekemisenä. Vanhojen sota-ajan marssien lisäksi yhtyeen yksi riemastuttavimmasta vedoista oli oma sovitus kansallissosialistisesta anthemista ”Die Fahnen hoch!” Silti eniten vibaa punttiin lavan edustalla synnytti Absurdin ikivihreä ”Mourning soul”. Keikka päättyi bändillä jo perinteeksi muodostuneeseen Skrewdriver-klassikkoon ”Europe Awake”. Kaiken kaikkiaan viihdyttävä show Sankar’haudalta, jonka omintakeisia sota-ajan lauluja saadaan kuulla pian myös levyltä. Biisit on jo äänitetty ja albumin julkaisee Europa Erwache Productions.
Toimintansa uudelleen aloittanut White Minority veti kotikentällään hurmoksellisen session sekä uusia että vanhoja biisejään. Viime vuosikymmenen Oi-pohjainen RAC on vaihtunut re-unionin jälkeen selvästi rivakampaan ja metallisempaan soitantaan. Bändi ensimmäisen ja toisaiseksi ainoan levyn (2006) biisit ”Soldier”, ”Get out”, ”Feel my pain”, ”Werewolf”, ”Heroes of our days” ja ”Master race” vedettiin suurin piirtein alkuperäisellä tempolla, mutta lisää voimaa niihin oli saatu muhkeammilla kitarsoundeilla ja jämäkällä rummutuksella. Oman lisänsä toi laulaja Peten lavakarisma, joka on vain kasvanut vuosien varrella ja hän ottikin shown haltuun ammattimiehen otteella. Yleisöä velloi lavan edustalla koko setin ajan ja myös uudet biisit kuten ”No more lies”, ”United strenght”, ”Antifa” ja viimeisenä kuultu snipermäinen rypistys ”Kipua ja vihaa” saivat yleisöltä innostuneen vastaanoton. Tässä vaiheessa tunnelma alkoi olla jo katossa, vaikka soittamatta oli vielä kaksi bändiä
Marderin ohella Vapaudenristi lienee Suomen eniten keikkaileva RAC-orkesteri. Vaikka bändi on tullut nähtyä jo monta kertaa, siitä jaksaa innostua livenä aina vain uudestaan. Loistava, loputonta hittiputkea tihkuva materiaali sekä laulajan välitön kontakti yleisöön ovat syynä siihen, että pitti ei pysy kauaa tyhjänä. Aloitusbiisinä soitetun ”Ostettu ongelma” jälkeen kuultiin pari täysin uutta kappaletta, ”Takaisinmaksu” ja ”Faustisen mielen jano”, jotka istuivat saumattomasti illan keikkasettiin. Totta kai yleisöä huudatettiin myös takuuvarmoilla VR-klassikoilla kuten ”Wotanin pedot”, ”Ilta ulkona” ja ”Mies aikaa vastaan”, mutta villeimmin pitti pyöri biisissä ”Suvi Auvinen”, josta löysä äärioikeistorock oli kaukana. Vapaudenristin mittareilla lyhyehkön keikan päätti ”Soihdut,” joka oli omistettu aivan hiljattain kuolleelle Kali Yuga Noisen basistille ja Veriyhteyden avustajalle (nim. H8J) Jussille. Myös Marder soitti Jussille tribuutin (”Systeemiä vastaan”) ja ellen väärin arvaa, Sankar’haudan vetämä ”Mourning soul” oli tunnetusti Jussin suosikkibiisejä.
Illan itseoikeutettu pääesiintyjä oli kotimaassaan harvakseltaan keikkaileva skeneveteraani Sniper. Jo pelkästään Kymenlaakson rotulojalistien näkeminen livenä oli riittävä syy matkustaa Jyväskylään. Kymmenen omaa albumia ja lukusia split-levyjä julkaissut Sniper todisti raivokkaan intensiivisellä esiintymisellään, miksi bändiä arvostetaan myös ulkomailla. Tunneilmaisultaan bändi on suorastaan nerokas, sillä singalong hittien kuten ”Punishment must fit the crime” ja ”Kill the Kike” jälkeen tunnelma saatiin vaihtumaan nopeasti isänmaalliseen herkistelyyn, kun ämyreistä tunki ulos yhteislauluun innostaneet ”Elämästä kuolemaan” ja ”isänmaa”.
Yleisön vastaanotosta päätellen Sniperillä oli pelisilmää soittaa runsaasti suomenkielisiä biisejä, vaikka niitä on suhteellisen vähän bändin levytetystä materiaalista. Miksikään jukeboksiksi yhtye ei silti ryhtynyt, mutta sen verran laulaja Korkki kuunteli yleisön toiveita, että ecorena kuultiin ”Lynkkarien laulu”. Se räjäyttikin pankin, sillä harvoin sitä tulee todistaneeksi samanlaista yhteislaulun hurmosta kuin tämä esitys. Kovien bändien jälkeen ”Lynkkarien laulu” kruunasi onnistuneen tapahtuman, johon oli saapunut väkeä monesta Suomen kolkasta. Veriyhteys ei voi muuta kuin kiittää järjestäjiä, bändejä ja yleisöä toverillisesti sujuneista NS-iltamista. Onneksi seuraavaa keikkaa ei tarvitse odottaa pitkään, sillä marraskuussa samassa paikassa soittaa ranskalainen Necropole ja Vapaudenristi.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti