Viime vuosilta tuttuun tapaan, itsenäisyyspäivän lähestyessä media sekä vasemmistolaiset järjestöt lisäsivät painetta. Heidän näkökulmastaan luulisi että todellisuus sellaisenaan olisi riittävä kauhistelun aihe. Silti ei vältytty oudoilta silmiinpistävän kömpelöä propagandaa sisältäviltä artikkeleilta.
Kohti vapautta mielenosoitus nousi niin isoksi mediatapahtumaksi, että antifasistien juhliminen oman torjuntavoittonsa puolesta kuulostaa huvittavalta. Vajaaälyiset ja tyhmää teeskentelevät ihmettelivät mitä maailman tunnetuin ihmisvihan symboli teki kulkueen kärjessä. Kansallissosialisteille ja kansallismielisille laajemminkin on selvää että symboli ei edusta ihmisvihaa. Punainen tausta on symboli kansan yhteisöllisyydelle ja verenperinnölle. Valkoinen on symboli kansallisaatteelle. Hakaristi kertoo elämänkulusta ja päämäärästä, taistelusta kohti arjalaista ideaalia ja voitokasta luovuutta. On selvää että kohti vapautta marssi kulki kohti vapautta kulttuurimarxilaisesta kurimuksesta, kohti vapautta finanssikapitalismin kahleista, kohti vapautta monikansallisten yritysten lypsykarjana olemisesta, kohti vapautta ylikansallisen eliitin sanelupolitiikasta, kohti vapautta, jossa suvereeni kansakunta tekee oman kansansa, ympäristönsä, kulttuurinsa ja ympäröivän luonnon kannalta oikeamielisiä päätöksiä ja toimenpiteitä. Välittämättä siitä että empatiaansa tukehtuvat itsetuhoiset aisankannattelijat kirkuvat hysteerisinä kun jokainen aavikoiden pedofiili ei saa toteuttaa tahtoaan vapaasti.
Moni kuvitteli ettei marssi halki Kallion ole mahdollinen. Tiet olisivat tukossa. Paskaa sataisi ikkunoista ja parvekkeilta. Näin ei käynyt. Paikalla oli kiljuvia ämmiä ja karkeita katutaistelijoita teeskenteleviä antifasisteja joiden bravuuri oli toistaa loputtomasti natsit vittuun tai ei natseja helsinkiin, ei natseja mihinkään huutoa. Sekä kansallismieliset että kansallissosialistit olivat kadulla, Helsingissä. Nyt ja jatkossa. Mikään näsäviisastelu ei muuta sitä tosiasiaa. Jopa varisverkostoa lähellä olevat tahot ilmaisivat foorumeilla pettymyksensä vastamielenosoituksen laimeuteen. Omilla julkisilla sivuilla juhlittiin oman kulkueen onnistumista, jonka merkitys kansallismielisille on yhdentekevä. Sen sijaan heidän pakkomielteenä olevat kansallismieliset tapahtumat sujuivat erinomaisesti. Ainoa kansallismielisten kokema pieni takaisku oli parin lipun takavarikointi, jonka suoritti poliittinen poliisi. Sen tuoma julkisuus on antifasistien omassa kuplassa kiistatta heidän voittonsa, mutta kuplan ulkopuolella tilanne on toinen.
”Hienosti porukkaa taas paikalla, mutta vähän kylmäksi silti jätti tää itsari. Ei mitään näkyvää äksöniä tai nähtävästi yrityksiä huutelua kummempaan. Hyvältä vaikutti meno kalliossa ja ilman natseja demossa, ja ei olis vielä muutama vuosi sitten todellakaan onnistunut samassa kaupungissa samaan aikaan kahden natsien vastasen tapahtuman organisointi, joten siitäkin plussaa kirjoihin. Turha kyllä syyttää poliisia siitä, että natsimarssia tai 612 ei pysäytetä jos ainoa taktiikka on koittaa huutaa ne pois kaduilta.”
Jopa protestiin osaa ottaneet antifasistit kuvailivat vastustuksen keskittyneen muutaman korttelin matkalle, jonka jälkeen kulkueet sai mennä rauhassa.
”Suomalaiseen tapaan homma meni silleen aika siististi että natsit ja muut marssivat samaan tahtiin silleen että siinä ei ollut kuin pari metriä väliä eikä enimmäkseen mitään poliisimuuria välissä. Nasset rääkyivät omaa asiaansa, takaisin tuli keskisormia ja kehotuksia suksia takaisin Lohjalle. Vähän piti koukkia että pääsi Alppikdun ja Wallininkadun kulmaan vielä ennen natseja jakamaan mielipiteitään. Tässä vaiheessa vastamielenosoittajien joukko oli jo aika harva. Osa jatkoi natsien seuraamista hesarin yli vielä, itse lähdin kaljalle ja kotiin”
612 soihtukulkue oli tavallista rauhallisempi. Matkan varrella näkyi yksittäisiä 1-10 hengen huutelijoita tai kyltinkantajia. Heidän nolot kirkaisut eivät estäneet eivätkä haitanneet kulkuetta. On selvä että 612 kulkue on jo nyt normalisoinut itsensä osaksi itsenäisyyspäivää eikä antifasisteilla ole mitään muuta keinoa kuin teeskennellä voittoa ja elättää toivoa että kansallismielisten sisällä saisi provosoitua eripuraa. Autistisella innolla kirjanpitoa harjoittavat antifasistit yrittävät laskea ihmismääristä mikä oli menestys ja mikä ei. Kansallismieliset pystyivät järjestämään useita tapahtumia vaikka mediasta tuli lokaa joka päivä, sosiaalisessa mediassa tilejä jäädytetään ja poistetaan ja ihmisiä sekä järjestöjä viedään oikeudenkäynteihin. Ryhmäpaineen vuoksi ei ole edullista näyttää naamaansa tilanteissa jotka voi tarkoittaa potkuja töistä tai kariutuneita ihmissuhteita. Siitä huolimatta tuhannet ihmiset saapuvat paikalle! Tämä on suunnaton voimannäyttö suhteessa vasemmistohegemonian pullamössön toteuttaessa vain sitä mitä heille on valmiiksi käsikirjoitettu.
Sarastus järjesti omat jatkot Bar Rock Bearissa. Viime vuonna tien varressa päivysti useita poliisiautoja. Tällä kertaa resurssit oli luultavasti varattu Marco De Witin porukan kiusaamiseen. Etukäteen keikkaa pidettiin yhtenä esimerkkinä miten kansallismieliset tahot paljastuu kansallissosialistien kanssa kaveeraajiksi. Vastustajien huutaessa tarpeeksi kauan natsia, tällä ei ole mitään merkitystä. Hyväksyttäisiinkö keikka jos siellä soittaisi persumaista suomipunkkia soittava Unborn SF tai utuista romanttista folkkia soittava Pyhä Kuolema? Ei tietenkään.
Olisiko tapahtuma parempi jos siellä veisattaisiin virsiä vanhan isänmaallisuuden tavoin? Ei olisi. Suomi on täynnä isänmaallisia tapahtumia ja Sarastus on näyttänyt hyvää pelisilmää tavoitellessa ihmisiä alakulttuurin suunnalta jossa on taatusti tuhansittain otollisia lukijoita verkkolehden sisällölle.
Järjestäjät voivat yhtä hyvin ottaa paikalle hurjimman skinhead rockia soittavan yhtyeen. Keikan yllätysesiintyjästä oli muutama vaihtoehto heitetty ilmaan, mutta lopulta varmistui helsinkiläinen Civic Duty. Yhtye soitti karkeaa ja suoraviivaista britti RAC ja usa hardcore yhdistelmää. Skinhead yleisölle varmasti mieluinen, mutta paikalla olleet kauluspaita- ja lierihattumiehet suhtautuivat maltillisemmin.
Pagan Skull alkoi nostaa yleisössä tunnelmaa. Lavan edessä alkoi nousta nyrkkiä ilmaan ja tiukan setin rock painotteinen materiaali näytti uppoavan. Yhtyeen yhteensoitto ja vire on ollut tiukempi kuin koskaan ennen ja Pagan Skull uusi materiaali toimi erinomaisesti.
Monilla keikoilla Vapaudenristi on päätynyt pääesiintyjän paikalle. Niin myös tänään. Yleisö oli selvästi jo lämmennyt ja etenkin yhtyeen tunnetuimmat kappaleet sai Rock Bearin täydeltä yleisöä huutamaan mukana. Kuten Pagan Skull keikalla, mukana oli julkaisemattomia uusia kappaleita sekä varmoja tunnettuja hittejä. Pagan Skull coveroi Irwiniä. Vapaudenristin lainakappaleina kuultiin Shitter Limited sekä itsenäisyyspäivään sopiva Mistreat käännös.
Äänentoisto ja miksaajan kyky pitää äänen tasapaino oli poikkeuksellisen hyvä. Pääasiana ei ollut mahdollisimman kova äänenpaine, vaan varmistaa kuuluvuus ja etenkin laulun sanoissa. Arki-illan keikka on monelle haastava. Vastamielenosoittajien huutelu töihin menosta oli monelle tosiasia. Heille ei ollut mahdollista jäädä kaljoittelemaan ja musiikkia kuuntelemaan. Siitä huolimatta Rock Bear oli täynnä ihmisiä. Kirjojen ja levyjen myyjillä kävi kauppa ja tunnelma oli erinomainen.
Jää nähtäväksi mitä tapahtuu itsenäisyyspäivänä 2019. Veriyhteys kehottaa kansallismielisiä olemaan huomioimatta järjestöjen eripuraa ruokkivaa vasemmiston propagandaa. Mikään yksittäinen järjestö tai henkilö ei tule olemaan vastuussa siitä millainen Suomesta tulee. Minkään yksittäisen järjestön ohjelma ei tule sellaisenaan määrittämään tulevaisuutta. Hiusten halkominen siitä minkä järjestön kanssa voi tehdä yhteistyötä tai ottaa osaa, pelaa pelkästään äärivasemmiston peliä. Heille kaikki demareita kauempana vasemmalta on äärimmäisen vastenmielistä. Kansallismielisyydessä opportunistinen politikointi on vastenmielistä. Olemme täällä Suomalaisen isänmaan – kansan, rodun ja kulttuurin asialla. Siitä ei pitäisi olla epäselvää. Erilaiset painotukset ja tulkinnat asettuvat paikalleen historian liikkeessä. Jos ei ole valmis liikkeeseen joka ei noudata tiukkoja kaavoja, ei selvästi ole kykenevä historian tekemiseen.
Teksti: Veriyhteys kollektiivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti