 |
| Poliisin pidättämä anarkomarko. |
 |
| Etnisesti vieraita tapahtuman kuvaajia. |
Kello 14 Turun Puutorilta lähtenyt kulkue marssi alas Aninkaistenkatua Kirkkosillan kupeeseen Lönnrotinpuistoon. Marssijoiden kärjessä oli Sinimustan liikkeen aktiiveja, jotka kantoivat isoa ”White Lives Matter” -banderollia. Heidän takanaan marssi mustiin paitoihin pukeutuneet nuorisojärjestö Uudenmaan akselin jäsenet sekä isohko joukko katupartio Soldier of Odinin kannattajia. Suurimman ryhmän muodostanut loppupää koostui nationalisteista ja tavallisista suomalaisista, jotka ovat saaneet tarpeekseen kolmannen maailman uuskolonialismista.
Matkan varrella eräs mustiin naamioitunut anarkokommunisti häiriköi rauhallisia marssijoita sen verran, että virkavalta päätti ottaa räyhäräähkän kaappiautoon Eerikinkadun kohdalla. Lapsellinen provosointi jatkui koko tilaisuuden eikä poliisi lupauksistaan huolimatta juuri puuttunut niihin. Vastarannalla notkuikin toistakymmenpäinen transseksuaalien ja muiden mielenterveyskuntoutujien joukkio, joka rääkyi makaaberin hyväksyntänsä suomalaisten murhaamiselle ja islamilaisen terrorismin hyväksymiselle.
Työväenluokkaa larpanneet vasemmistofriikit haastoivat kaukaa vastarannalta Kukkavirran osallistujia jopa tappeluun, mikä tuntui koomiselta heidän lähtiessä paniikissa karkuun 150 metrin päässä lähestynyttä pientä mellakkapoliisiosastoa. Juostessaan hädissään rinnettä ylös he kohtasivat paikalle tulleen verkkolehti Partisaanin kolmihenkisen kuvausryhmän. Ylivoimastaan ja kovasta uhostaan huolimatta anarkomarkoilla ei riittänyt rohkeutta mennä toimittajien päälle, mikä tietenkin huvitti suunnattomasti Partisaanin toimittajia. Partisaanin live-taltioinnin koko tapahtumasta voi katsoa täältä.
Oma lukunsa oli yleisön keskuuteen ja liepeille soluttautuneet salakuvaajat, jotka mitä luultavimmin keräsivät laitonta henkilö- ja kuva-arkistoa vihollisiksi katsomistaan henkilöistä. Turussa tämä kansallismielisille tuttu riesa oli siinä mielessä erikoinen, että monet kuvaajista olivat rotumuukalaisia. Ilmeisesti etniset nurkanvaltaajat ovat kauhuissaan siitä, että Suomessa on ihmisiä, joilla on rohkeutta vastustaa nykyistä saraseeni-invaasiota. Kenties tulevaa konfliktia ounastellen anarkistien petikavereina toimivat musulmaanit keräävät omaa tiedostoaan kansallismielisistä.
Muistotilaisuuden avasi Sinimustan liikkeen johtoon kuuluva Terhi Kiemunki. Lyhyessä tervetuliaispuheessaan Kiemunki selitti mikä yhteys ”White Lives Matter” -julisteella on Turun muslimiterrorismi-iskuun. Hänen mukaansa jo pelkkien tilastollisten tosiasioiden perusteella muslimien terrori on luonteeltaan rodullista, koska se kohdistuu Euroopassa lähes pelkästään vain valkoisiin.
Tilaisuuden pääpuhujana oli Suomen Sisun turkulainen puheenjohtaja Henri Hautamäki. Puhujan pääviestinä oli varoittaa suomalaisia tuudittautumasta liikaan itsetyytyväisyyteen terrorismin ehkäisyssä. Vaikka Turun tapahtumat eivät olekaan vielä toistuneet Suomessa, varmaa on, että uusia iskuja tulee ennen pitkää lisää mikäli liberaali maahanmuutto kehitysmaista jatkuu. Hautamäen mukaan islamilainen terrorismi on maahanmuuton näkyvin ongelma, muttei suinkaan vaarallisin. Pahinta on rotumuukalaisten ”rauhanomainen” invaasio, joko jo itsessään tuottaa arjen terroria ilman suuria otsikoita.
Seuraavaksi piti esiintyä Sniperin Korkki, mutta lavalle päästettiin yllättäen 30 vuotta Suomessa asunut iranilainen mies. Heikohkoa suomea puhunut maahanmuuttaja esitteli itsensä muslimien vainoa kokeneeksi ateistiksi. Hän ylisti ”suomalaisia arvoja”, joilla hän tarkoitti luultavasti liberalismia, koska totesi lopuksi, etteivät suomalaiset ole rasisteja. Suurin osa paikallaolijoista ei ilahtunut etnomuukalaisen puheesta, sillä se ylläpitää vihamielisen ”eliitin” hegemonista antirasismi-diskurssia. Koska kansanviholliset kutsuvat jokaista etnisen suomalaisuuden puolustajaa poikkeuksetta aina rasistiksi, ei sellaisesta nimityksestä pitäisi silloin välittää saati irtisanoutua. Vihollisen määrittämään kielipeliin ei pidäkään osallistua, sillä heidän määräämillään etnomasokistisilla säännöillä ei voi kuin hävitä.
Vihdoin ja viimein Korkki pääsi lavalle esittämään kymmenen biisin akustisen settinsä. Keikan alkupuolella osallistujia pyydettiin laskemaan kukat Aurajokeen. Esitetyt kappaleet sopivat selvästi paremmin ”White Lives Matter” -teemaan kuin seesteiseen uhrien muisteluun. Terrorismin uhrejakin Korkki toki muisteli, mutta biisivalinnat ”Tule ja Taistele”, ”Etsi ja tuhoa”, ”Sodanjulistus” ja ”Tuli johda” kertoivat, ettei murhaaville kleptoparasiiteille haluta kääntää toista poskea.
Tuomiokirkon kulttuurihistoriallisessa ympäristössä on tuskin koskaan kuultu vahvistimien kautta näin suorasukaisen rotutietoista musiikillista julistusta. Kenties hilpeintä keikassa oli se, että myös Aurasillalle tulleet komukyylät saivat luultavasti ensimmäistä kertaa kuulla akustista RAC:ta! Eräs Mokoma-yhtyeen patukkatukalta näyttänyt apurahakapinallinen huuteli sillalta jatkuvasti solvauksia esiintyjän ”paskasta musiikista”, johon Korkki kommentoi muutamalla mojovalla sutkautuksella. Kerran Korkki vastasi mölyyn ilmoittamalla, että seuraava kappale on ”Isänmaa”, joka sai päätyttyään varmasti suurimmat aplodit. Aikansa huudeltuaan poliisikin hermostui mölyapinaan ja hääti tämän muualle. Noin puolet keikkaseitistä oli napattu Sniperin pian tulevalta akustiselta levyltä Sodanjulistus! Keikan päätti uudelta albumilta poimittu esitys ”Pro Patria”.
Muutamaa äärivasemmiston aiheuttamaa teatraalista välikohtausta lukuun ottamatta tapahtuma sujui ongelmitta. Tilaisuus oli ennen kaikkea viesti petokselliselle poliittiselle eliitille ja heidän vasemmistolaisille lakeijoilleen, etteivät radikaalit kansallismieliset ole kadonneet minnekään. Jo pelkällä läsnäolollaan isänmaalliset synnyttävät kansanvihollisissa raivoa, koska se asettaa jotain puhdasta ja totuudellista heidän kieroutunutta maailmankuvaansa vastaan.
RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti