Musiikkinäyte "Runes Of Celestial Führer"
Musiikkinäyte: "Mars Nazi Colony"
Tässä on levy, joka on epäilemättä erikoisin kansallissosialismia ylistävä musiikkiäänite tänä vuonna – vieläpä suomalaisten tekemänä ja julkaisemana! Julkaisua ei tee poikkeukselliseksi ainoastaan sen ainutlaatuinen konsepti, vaan myös ällistyttävä äänimaisema, jollaista valtavirtayleisö on voinut kuulla lähinnä elektronisen musiikin erikoisohjelmassa Avaruusromua (1990-2020),
Ufonazi on synkkää ambient-musiikkia tuuttaava projekti, jonka kryptisten lyriikoiden johtotähtenä toimivat esoteerinen hitlerismi alá Miguel Serrano, Mustan auringon kultti, mystinen ariosofia ja ufonatsiteoriat, joita teki 1970-luvulta lähtien tunnetuksi edesmennyt revisionisti Ernst Zündel. Päältä päin katsoen keitos tuntuu nimeään myöten niin sakealta, että se voisi tulla vaikka Hollywoodin rotannaamojen sylttytehtaalta. Kuitenkin tekstien tarkempi tarkastelu, levynkansien tyylikäs ulkoasu ja ennen kaikkea musiikin vakavuus tekevät julkaisusta kokonaisuuden, joka on poliittis-esoteerisesti aidosti kiinnostava.
Pseudonyymien Commander of Aryan Voyages ja Gazer of Venuvian Dawn alla toimiva suomalaiskaksikko operoi Dark Ambient -musiikin hämärissä maastoissa. Ufonazi on tyrmäävä sekoitus Lustmordin genreä muokanneen pioneerilevyn The place where the Black Stars hang (1994) kauhuefektimaalailuja yhdistettynä Puissancen lakoniseen puheilmaisuun ja pulssinomaiseen rytmiikkaan. Joissain kappaleissa rytmiä hallitsee jopa perinteisen rockin rumpupatteri tai tanssibiitti, mikä tekee paketista näennäisen helposti lähestyttävän.
Läsnä on myös lovecraftilainen kosminen kauhu, mutta ei totaalisen vieraannuttavana elementtinä, sillä tuomiopäivän uhka ei koske esoteerisen arjalaisuuden sisäistäneitä ihmisiä. Levy onkin paljon ”inhimillisempi” kuin samoja avaruudellisia teemoja käsittelevän wp electronics -projekti Four Armed Death Wheelin kappaleet Plantationin kanssa julkaistulla yhteislevyllä (Europa Erwache Productions, 2017).
Atmosfäärinen arjalainen avaruusmusiikki voi kuulostaa silkalta eskapismilta kulttuurisen, rodullisen ja ekologisen katastrofin keskellä. Tuntemattomaan tulevaisuuteen suuntautuvana visiona Ufonazi poikkeaa myös menneisyyden kulta-aikaa haikailevasta nykyisestä äärioikeistosta. Tästä huolimatta levy tuo esiin valkoisesta arjalaisuudesta jotain olennaista, joka on monelta pessimismiin vaipuneelta rotutaistelijalta unohtunut: faustisuus.
Oswald Spenglerin muotoilemana se tarkoittaa ihmistyyppiä, jonka valloitushalun taustalla on pyrkimys tavoitella äärettömyyttä. Tällainen suhtautumistapa maailmaan kuuluu vain eurooppalaisperäiselle ihmiselle, joka erottaa hänet jyrkästi muusta ihmiskunnasta. Se on ollut ”arjalaisen” (järki-ihminen, jalo) ihmisen voimavara, mutta myös sen Akilleen kantapää: kaikkien valloitusretkien jälkeen Länsi antoi valloittaa itsensä, koska se kuvitteli sankarillisen etsinnän jo päättyneen.
Valloituksia täynnä oleva äärettömyys näkyi silti koko ajan tähtitaivaalla, jonka merkitys ymmärrettiin vielä 1960- ja 70-luvuilla, kunnes Yhdysvaltojen liittovaltio pani rahahanat NASA:lta kiinni ja siirsi verovarat afrikkalaisperäisen väestön ja maahantunkeutujien elättämiseen. Johtuiko Syvän valtion halu sabotoida NASA:n kunnianhimoiset avaruushankkeet siitä, että ne olivat jo alun alkaenkin arjalaisen älyn ja tahdon mestarinäytteitä? Semminkin, kun NASA:n avaruusohjelmat, etenkin kuun valloitus, tehtiin merkittävissä määrin kansallissosialististen insinöörien kuten Wernher von Braunin myötävaikutuksella. Levantin perillisille avaruuden valloitus valkoisin voimin on kiusallinen muistutus potentiaalista, joka mahdollistaa luonnolliseen epätasa-arvoon perustuvan erottelun.
Albumin esoteerisena viestinä on tarve tuoda esiin arkkityyppisen arjalaisen ihmisen valtavat henkiset voimavarat. Sen se tekee hyödyntämällä aikamme populaaria folklorea tarumaisista natseista, joiden perintö ei kuollutkaan, vaan toistuu mytologisina tarinoina vaikkapa Mustasta auringosta, Etelämantereen natsitukikohdista ja natsien salaisesta teknologiasta. Lisää kierroksia saadaan levyn nimestä Venuvian Supremacy in 261 million KM, joka taas viittaa ufologiseen myyttiin Venus planeetan (pinnan keskilämpötila +460 °C-astetta) vaaleista humanoideista, jotka elävät eri ”taajuustasolla”, mutta voivat halutessaan näyttäytyä hyväntahtoisesti järki-ihmisille l. arjalaisille.
Jos lyriikoiden symbolista tasoa osaa lukea oikein, sieltä löytyy myös utooppinen pelastussanoma arjalaisille, joiden elämä alkaa käydä sietämättömäksi Maata tuhoavan juutalaishenkisen materialismin keskellä. Esityksessä ”Mars Nazi Colony” kerrotaan:
New life new hope
Leave the rotting Earth
Future, Rebirth, Beginning
Mars Nazi Colony
Advance Operation Paperclip
When the world is dead
New life, new Reich
New age, the dawn of Man
Eliminate weakness for common good
Eugenics, Mengelian wisdom
No Subhuman morals
No pity to chain advancement
Purity of Races
Purity of minds
New population control
Praised Nazi emblems
Conquest symbol, Swastika
No longer will we fall
This time we will make it
New future for Aryan man
New dawn in Mars Nazi Colony
Tekstin voi tulkita helposti myös tähän päivään sopivana vaatimuksena omasta elintilasta, joka käytännössä tarkoittaisi valkoisille kansoille omistettuja etnovaltioita. Toisaalta suuri osa levyn teoksista ei peilaa nykyhetkeä tulevaisuuden vertauskuvien kautta, vaan ne ovat syväkryptattua esoteerista tietoa transsendenssista kuten esitys ”The twelve rays of the Black Sun”. Maailmanlopun mahdollisuutta ja siitä seuraavaa syklistä uudelleen syntymää käsitellään puolestaan pahaenteisen jylhässä avausraidassa ”Meteors will fall”.
Vaikka Ufonazin konseptiin voi asennoitua huvittuneella ylenkatseella, itse musiikki tarjoaa rauhassa kuunneltuna inspiroivan mielikuvitusmatkan mahdolliseen tulevaisuuteen ja toiseen todellisuuteen. Positiivista outouden tunnetta lisäävät lyriikat, joiden asenne ja arvot eroavat täysin lahoavasta maailmastamme. Tämä levy ei todellakaan ole tästä maailmasta, jota ei voi nykytilanteen valossa pitää lainkaan huonona asiana!
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti