Kotimaisen Morösen debyyttilevy The Call pääsi vasta nyt Veriyhteyden syyniin, kun toimitus sai käsiinsä aivan hiljattain julkaistun vinyylipainoksen. Alun perin jo keväällä cd-versiona ilmestyneen levyn on julkaissut alan suurin levy-yhtiö, PC Records. Vaikka saksalaisyhtiön kaikki julkaisut on tarkistettu lakimiesten avulla laillisiksi, niin tästä huolimatta Morösen levyn myyminen on kielletty mm. Discogisissa.
Stasin Ilmiantokulttuuria harrastavien komukyylien hysteriaa on vaikea ymmärtää, sillä bändin teksteissä ei ole kerta kaikkiaan mitään, mikä rikkoisi minkään maan paitsi Pohjois-Korean lakeja. Omavaltaista sensuuria harjoittaville punaliberaaleille teknotyranneille (Facebook, YouTube, Discogs, Amazon jne.) ja heille työskenteleville uusvasemmistolaisille woke-intoilijoille antikommunismi ja työväenluokkainen nationalismi ovat kuitenkin sellaisia ajatusrikoksia, joista pitää rangaista vähintään sensuurilla.
Morösen heput ovat jo pitkään Suomen nationalistissa skinhead-orkestereissa vaikuttaneita muusikkoja. Taustalta löytyy mm. sellaisia yhtyeitä kuin The Prideful, Ukonnaula, The Wrongdoers ja King’s Cross. Poliittisella kartalla yhtye asemoituu perinteisen nationalismin kannattajiksi, joista musiikkirintamalla tunnetuimpia ovat Combat 84 ja Condemned 84.
Soitannollisesti bändi kulkee hyvällä tavalla omia latujaan, kulttuurinsa traditioita kuitenkaan unohtamatta. Soittajiltaan vaativa triomuotoinen kokoonpano puristaa ilmoille tiukkaa uptempossa kulkevaa rähinärockia, jossa on paikoittain jopa viitteitä skandinaaviseen action rockiin (mm. ”No Parole”). Oman persoonallisen lisänsä bändin soundiin tuo pintaan nostettu kitara, jonka estoton mutta taitava revittely tuo mieleen Skrewdriverin Built up, Knocked down EP:llä (TJM, 1979) kepittäneen Glen Jonesin työskentelyn. Karskissa laulussa puolestaan manifestoituu bändin nimi, joka on suomeksi äreä.
Joku voisi pitää laulujen teemoja ”miedomman liikkeen” sanomana, mutta tämän päivän poliittisessa hyperventilaatiotilassa jo perinteistä nationalismia pidetään ääriajatteluna. On tietenkin selvää, ettei työväenluokkaa larppaavia poseeraajia soimaavaa avausraitaa ”Not for you” ja sitä seuraavaa ”Left Side Losers” -kappaletta voisi koskaan soittaa radion valtakunnallisessa verkossa. Median portinvartijoiden hyväksyntää eivät saisi myöskään globalistipankkiireja ryöpyttävä ”Cunts and Fools” tai EU-vastainen ”Freedom Song”.
Muita levyllä käsiteltäviä aiheita ovat mm. sotaveteraanien kunnioitus (”The Call”) ja skinheadin arki ja juhla (”Troublemaker”, ”Tonight”). Mistreatin Muken laulama ”Your solution” kertoo puolestaan, kuinka muukalaisten tuomaa terrorismia voitaisiin ehkäistä paljon tehokkaammin kuin kieltämällä kansalaisilta veitset. Kappale erottuu muusta materiaalista tunnistettavalla Mistreat-soundillaan ja kepeän melodisella tyylillään, mutta se istuu silti hyvin levyn kokonaisuuteen ja henkeen.
Tämän bändin tiukkaa soitantaa näkisi mielellään livenäkin, mutta ilmeisesti kyseessä on studiokokoonpano ellei toisin todisteta. Joka tapauksessa toivotaan jätkien viihtyvän edes studiossa, sillä ensilevyn perusteella bändiltä voidaan odottaa vielä paljon.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti