Iron Clad: Systematic Racism C-kasetti (Wrath, 2022)

Hieman kustomoitu pc-kuva alkuperäisestä kannesta.

Iron Clad (IC) tykittää suomalaisittain harvinaista white power electronicsia. Ensijulkaisunsa Srike to Kill (2014) jälkeen projekti on viettänyt hiljaiseloa kunnes se aktivoitui uudelleen viime vuoden lopulla. Studiossakin on käyty ja sen hedelmänä on syntynyt karua wp noisea eetteriin sinkoava täyspitkä Systematic Racism. Albumin formaattina on edelleen kasetti, joka on 1980-luvun alusta alkaen pysynyt sitkeästi noisen ja voimaelektroniikan keskeisenä julkaisuvälineenä.

Ennen kuin Iron Clad voidaan sijoittaa missään järkevässä mielessä suomalaisen elektronisen musiikin kartalle, sitä on verrattava kahteen kulttimainetta nauttivaan nimeen. Tarkemmin sanottuna: kun puheeksi tulee maamme valkoista valtaa julistava voimaelektroniikka, nousevat Xenophobic Ejaculation (XE) ja Straight Arm Salute (SAS) väistämättä esiin.  Siinä missä XE kurkottaa vahvasti noisen suuntaan ja on politiikassaan enemmän transgressiivinen, operoi SAS perinteisen industrialin ja voimaelektroniikan puolella samalla julistaen poliittista viestiään tosissaan. Iron Cladin musiikillinen ja poliittinen positio on jossain näiden kahden välissä; IC:n jäsentymätön äänimatto on lähellä XE:tä, mutta ideologisesti se on enemmän kotonaan SAS:n julistusten kanssa.

Vaikka kyse ei ole miellyttävän kuuloisesta materiaalista, pitää sen väkivaltaista kostoa uhkuva ilmaisu kuulijan otteessaan. Suurtaajuuksien kirskunnassa päällimmäisenä elementtinä ei ole vinkuva feedback, vaan pahaenteisesti vyöryvä äänimassa, joka kuulostaa siltä kuin jäänmurtaja rouskuttaisi välinpitämättömällä voimallaan ahtojäätä. Kun tähän lisätään mikitetty tuskainen huuto syntyy äänivalli, joka kuvaa karulla tavalla sitä mielentilaa, mitä nyky-yhteiskuntaan päästetyt afrikkalaiset villit raiskauksillaan ja satunnaisella väkivallallaan synnyttävät jälkikasvustaan huolissaan olevissa kansalaisissa. 

Kasetin sisältö on kuin oksennus suoraan päin modernia maailmaa; ruma maailma  ansaitsee ruman musiikillisen todistuksen rumuudestaan. Neljässä pitkässä teoksessa (Prolonging the Agony, Strongholds, Systematic Racism We Are Set Here) introina ja taustanauhoina on käytetty pääasiassa amerikkalaisen valkoisen liikkeen puheita ja dokumentteja, jotka istuvat  ikävällä tavalla hyvin myös Suomen tilanteeseen. Moderni maailma on totta tosiaan ansainnut Iron Cladin vihan kyllästämän julistuksensa.

Musiikkinäyte kappaleesta "Systematic Racism".

Arvio: RL