Jenkkilästä on 90-luvun lopulta lähtien tullut toinen toistaan radikaalimpia bändejä, jotka näyttävät kilpailevan siitä kuka pystyy pahiten solvaamaan ja uhkailemaan neekereitä, juutalaisia, rotupettureita ja pervertikkoja. En tiedä onko tuollaisella asialla kilpaileminen liikkeemme kannalta lopulta terveellistä saati sitten toivottavaa vai kertooko se sittenkin vain amerikkalaisten epätoivosta mutavyöryn edessä. Itsekriittisesti liikkeemme tilannetta tarkasteleva aktivisti saattaa nimittäin nähdä ekstremisti-bändeissämme sellaisia piirteitä, jotka tuovat väkisin mieleen Hollywoodin luoman ”uusnatsi”-stereotypian; aseista pitävän kuolaavan rasistiluuserin, joka humalapäissään teurastaa ”kunniallisia” vähemmistön edustajia. Mehän tiedämme, että tuo on vain keinotekoinen mielikuva, mutta niin taitavasti tehty, että se näyttää uskottavalta; tosiasiassahan tuo stereotypia ilmenee oikeassa elämässä mustien aseellisissa huumejengeissä.
Siksi suomalaisesta näkökulmasta Angry Aryans kuulostaakin hetkittäin kliseiseltä jengiuholta, jollaista ollaan totuttu yleensä kuulemaan neekerijengien ja rap ”muusikoiden” turpeiden huulien kautta. Toisaalta kun taas tietää millainen median vaikenema hiljainen sota valkoisia vastaan Yhdysvalloissa on käynnissä, niin ymmärtää hyvin poikain silmittömän raivon, joka kuuluu niin musiikissa (raakaa hardcore punkkia alá White Pride mutta raskaammin kitaroin) kuin sanoituksissa, joista kuulijalle ei tule tulkintaongelmia: Still Just A Nigger, Nigger Loving Whore, Asian invasion, Race Mixing is treason, Mud Man, Islam (Religion Of Whores), Faggots (Give Rainbows A Bad Name) – vain muutaman kappaleen nimen mainitakseni.
Kuulemma vain studiobändinä pysyttelevä Angry Aryans on tehnyt ehkä kaikkien aikojen rotuvihaisimman levyn sitten Bob Dylanin 60-luvun tuotosten. Vihaiset arjalaiset eivät kuitenkaan kieroile vihassaan ja esitä laupiasta samarialaista, vaan kertovat suoraan mitä sydämessään todella tuntevat valkoisen rodun vihollisista. En ole valmis allekirjoittamaan kaikkia bändin näkemyksiä, mutta ehdottomasta ja ennen kaikkea rehellisestä asenteesta täytyy antaa täydet pisteet.
Musiikki:7+
Asenne:10
Arvostelu: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti