(Arvio kirjoitettu v. 1999 julkaisemattomaan lehteen)
Koko albumin voi kuunnella täältä.
Kreikan Ateenasta tuleva Iron Youth lienee maansa tunnetuin white power bändi, ja se tunnetaan kohtalaisen hyvin myös muualla – viimeistään tämän debyytin myötä. Puhtaasti kansallissosialistisesti orientoituneen bändin voi sanoa tuoneen ”kansankunnan synty” idean takaisin sen alkulähteille. Nimittäin onhan tunnettua, että Saksan kansallissosialistien valtioidea otettiin pitkälti spartalaisesta valtioideaalista ja ateenalaisen Platonin valtioteorioista; tarkoituksena oli luoda täysin uusi Saksa ja uusi kulttuuri. Tässä mielessä Iron Youth kierrättää kreikkalaisia ideoita uudelleen saksalaisen kansallissosialismin muodossa.
Jotta muutkin kuin kreikkalaiset ymmärtäisivät mistä on kysymys Iron Youth on päättänyt esittää vimmaista metallinkatkuista hardcoreaan englanninkielellä. Bändi muistuttaa ensimmäisellä albumillaan jossain määrin Blue Eyed Devilsiä, vaikka onkin poljennoltaan muutaman piirun raskaampi. Sanoituksiltaan Iron Youth poikkeaa BED:stä siinä, ettei se osoita vihollisekseen esimerkiksi yksittäistä ihmisryhmää, vaan bändi on pikemminkin demokratian ja ZOG:in hallitseman Systeemin vastainen. Pelkkää anti-ideologiaa bändi ei kuitenkaan tarjoa vaan se kannattaa positiivista arjalaista yhteistyötä (White Hate) ja ryhtiliikettä (Just say…forbidden, Iron Youth). Pelkästään musiikillisesti arvioituna mielenkiintoisimmat esitykset levyllä ovat epäilemättä Whose flag? ja Long Live, jotka eivät ole niin suoraviivaisia rutistuksia kuin muut esitykset.
Tämä musiikissa antaa aavistuksen siitä raivosta ja kapinasta, joka tulee aikanaan syöksemään ZOG:in hallitseman Systeemin alas. Älä siis missaa huomispäivän voittajien soundtrackia valkoiselle vallankumoukselle.
RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti