Vastausmerkki: Demo 1 (2017)
Vastausmerkki: Demo 2 (2017)
Salaperäinen Vastausmerkki julkaisi viime vuoden puolella kaksi demoa, jotka jäivät näkyvyydessä muiden kotimaisten RAC-julkaisujen varjoon, luultavasti siksi, että ne julkaistiin vain C-kasetteina. Matalan profiilin julkaisupolitiikasta kertoo myös se, että omakustanteina ilmestyneitä kasetteja on voinut ostaa vain parista distrosta kuten Europa Erwache Productionsilta. Tämä on sääli, sillä molemmat julkaisut ovat sen verran mainioita, että ne voisivat tehokkaamman markkinoinnin avulla nauttia paljon laajemmasta kuulijakunnasta kuin nyt.
Demo numero 1 sisältää neljä rullaavaa menopalaa, jotka tuovat välittömästi mieleen Sankar’haudan soundin aina laulajan möreää ääntä myöten. Tavallista studiodemoa parempi äänitys tuo hyvin esiin tekijöiden ammattimaisuuden ja puskaradio tietääkin kertoa, että bändissä vaikuttaa pitkän linjan metallimuusikoita.
Neljän kappaleen demon a-puolella avaava ”Valopilkku” on kunnianosoitus uskolliselle kansallissosialistille, vankkumattomalle aatteen puolustajalle. Samalla yhtye tekee selväksi missä poliittisessa positiossa bändi on valmis seisomaan ja kaatumaan. Melko raskaalla kitaralla kuritettu ”Tulkoon vaikka kuolema” valaa puolestaan taistelutahtoa sotureille, joiden aate on elämää suurempi. Rautakaartin Corneliu Zelea Codreanun hengessä Vastausmerkki juhlistaa elämänvoimaa, jossa kuolema ei ole vihollinen, vaan osa luonnon ja hengenelämän järjestystä.
Kasetin toisen puolen aloittaa YouTubestakin löytyvä tarttuva ”Enteet”, joka on melodisella lead-kitaralla etenevä rallatus ankaralla RAC-asenteella. Jollain selittämättömällä tavalla kappale tuo hyvällä tavalla mieleen 70/80-luvun taitteen Suomi-punkin. Viimeinen esitys, melko hidastempoinen ”Vastausmerkki”, on yhtyeen tunnuslaulu ja samalla poliittinen manifesti, jossa vastausmerkki eli svastika on vastaus kaikkeen.
Yhtyeen toinen kahden kappaleen demo onkin sitten jotain aivan muuta. ”Myrskylaulu” on akustisesti säestetty mutta sähkökitarasooloilla fiilistelty jylhä nationalistinen runoelma, joka vedetään läpi päättäväisellä yhteislaululla. Esityksessä on kaikuja neofolkista, mutta muutoin se soitetaan niin omalaatuisella tavalla, että sille on vaikea löytää vertailukohtaa.
”Nukkuva Suomi” lienee sanoituksiltaan luultavasti runoilija Kaarlo Kramsun (1855–1895) käsialaa. Hänelle annetaan myös kansilehdellä kunniaa Adolf Hitlerin mentorin Dietrich Eckartin (1868–1923) ohella. Kalevalaisella poljennolla kulkevasta pessimistisestä veisusta puuttuu vain kantele, sen verran arkaaisia tunnelmia kappale synnyttää.
On mielenkiintoista seurata mihin suuntaan Vastausmerkki jatkossa etenee. Siirtyykö yhtye kokonaan kansanmusiikkia hyödyntävälle linjalle vai ovatko puoliakustiset esitykset vain mausteita hallitsevassa RAC-repertuaarissa.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti