Crew 38:n järjestämä keikka tuli monelle yllätyksenä. Parin päivän varoitusajalla julkisuuteen tihkunut minimaalinen informaatio sai ihmiset liikkeelle yllättävän hyvin. Toista sataa oli paikalla. Määrä olisi takuulla ollut suurempi mikäli keikasta olisi tiedotettu normaaliin tapaan.
Illan aloitti loogisesti nuorempaa polvea edustava Marder. Keikalla kuultiin paljon tutuksi tulleita kappaleita. Merkittävin ero edelliseen kertaan oli vakituisen rumpalin korvannut sessiomies ja lyhyempi setti. Samaa vimmaista otetta ei ollut rumpaloinnissa, mutta se ei ollut haitaksi. Hieman maltillisempi ja tiukka soittotyyli sopii Marderiin yhtä hyvin. Kappaleita tuli varhaisesta demomateriaalista uusiin vetoihin asti. Marderin kiistaton etu on kuulostaa sekä kotimaisessa että kansainvälisessä skenessä erilaiselta kuin muut. Tunnistettava laulutyyli, sekä hardcore, thrash metal ja hatecore elementit yhdistyy eri tavoin kuin yleensä. Moni Euroopan kansallismielinen metallinen hardcore bändi voi soittaa hyvin ja tiukasti, mutta päätyy tekemään geneerisiä kappaleita jotka eivät jää mieleen. Osa Euroopan oikeistorockista noudattaa niin tarkasti totuttua linjaa, ettei bändien omilla kappaleilla ole merkittävää eroa edellisiin omiin levyihin tai edes monen muun bändin tuotantoon. Ei ole ihme että Marder on Mistreatin jälkeen ehkä eniten ulkomaille kyselty yhtye, vaikka tuotantoa on julkaistu todella niukasti. Uuden levyn ilmestyessä ja sanan levitessä bändiä tullaan varmasti noteeraamaan laajemmin.
Sniper on viime vuosina ollut keikoilla harvinaista herkkua. Edellinen pääkaupunkiseudun esiintyminen osoitti bändin olevan loistavassa kunnossa. Neljän hengen kokoonpano sai biiseihin entistä enemmän voimaa. Racial Gig potkaisi setin käyntiin ja neljätoista kappaletta sisältänyt hittiputki sisälsi niin uusimman levyn kappaleita kuin kotimaisen kansallismielisen rockin merkkipaaluja. Isänmaa, Elämästä Kuolemaan, Punishment Must Fit The Crime, A.H., Days of Glory ja monta muuta tuli tasaisen varmana. Sniper pääsee edukseen laulaessaan suomeksi. Uudemmista kappaleista Tule ja taistele sekä rock formaattiin taivutettu Lippu Korkealle oli hyvä merkki että Sniper tulee jatkossakin tekemään osan materiaalista suomeksi.
Kaikilla mittapuilla kiistatta maineikkain esiintyjä, Mistreat, oli illan viimeinen. Triona esiintyneen bändin komppikitaran puute ei haitannut. Mistreat on soittanut viime vuodet ympäri maailmaa 10-20 keikan vuositahtia. Täysin musiikkimedian tai sosiaalisen median varassa elävää ihmistä voi hämmästyttää miten omaehtoisen vastakulttuurin olemassaolo voi olla niin laajaa ja vilkasta.
Voima-lehti iloitsee miten 18-vuotias Sirja Rihu istuu helsinkiläisessä lounaspaikassa ja kertoo nettiin tekemistään videoista. “Instagramissa neljälle videolle on kullekin kertynyt katsomiskertoja 500–600.” Sokkokeikkoja salaisissa paikoissa, sekä Berliinissä kadulla soittava raikas naisartisti on uutinen sillä “tekeillä on myös yhteiskunnallisesti kantaaottavia biisejä”. Millä tavoin otetaan kantaa, tuskin yllättää.
Mistreatin keikalla soittama Tänä Yönä on kerännyt youtubessa toistaiseksi yli 100000 kuuntelukertaa. Kävivät Saksassa keikalla viimeksi muutama viikko sitten. Ihmisiä matkustaa ympäri suomea keikkaa katsomaan, parin päivän varoitusajalla, vaikka tällä hetkellä punk keikoille ei viitsitä raahautua muutamaa korttelia pidemmälle.
Sekä yleisön mentaliteetti, että bändin viesti sisältää merkittävän määrän kaunistelematonta työmiehen arkivitutusta. Mukana on karkeita vihanpurkauksia, riemukasta huumoria, niin elämäniloa kuin -tuskaa. Vanhan punkin lähtökohdista ponnistaneen Mistreatin suosion yksi syy on että se puhuttelee yleisöä joka jää valtavirtaisessa musiikkikulttuurissa johdonmukaisesti huomiotta. Tai silloin kun huomioidaan, tyyli on taattua.
Sirja Rihu huokaa Voiman haastattelussa palautteen olevan välillä ”Sellaista huutelua, että ‘hirveitä sanoituksia ja taidotonta soittoa, täällä sitä kerätään vain rahaa eikä käydä oikeissa töissä'”. Sirja voisi käydä katsomassa mikä on sivullisten palaute kun aikuiset miehet ottaa kitaran esiin ja kertoo miltä oikeasti tuntuu ja mitä mieltä asioista ovat. Saisi perspektiiviä nähdä miten vahva musiikki saa ihmisistä esiin mielipuolisuutta lähestyvän sairaalloisen inhon ja hysteerisen vihan, mutta toisaalta oikeassa yleisössä myös innon, energian ja yhteisöllisyyden tunteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti