Skinhead-legenda Mistreatin 30-vuotista uraa juhlistaneena konserttiviikonloppuna julkaistiin yhtyeen kunniaksi kotimaisten bändien tekemä tribuutti-cd. Kunnianosoitus on tarpeen, sillä maamme ensimmäinen ja pitkäikäisin RAC-bändi on tehnyt Suomen oloissa vertaansa vailla olevan uran, johon mahtuu ikimuistettavia konsertteja sekä vino pino hienoja levyjä. Viimeisin Mistreatin albumi Heartless Bastards (PC-Records, 2018) julkaistiin sattumoisin parahiksi juhlakonserttiviikonloppuna. Levystä on tulossa vielä epäkorrekti painos, jossa on kolme lisäbiisiä, joita ei ole voitu julkaista Saksan markkinoille suunnatussa cd:ssä.
Yhdeksän hyvin erilaista rotutietoista kokoonpanoa versioi Mistreatin ikivihreitä sekä englanniksi että suomeksi. Koko uran tuotannosta napatut kappaleet todistavat vastaansanomattomasti, kuinka paljon mainioita biisejä Mistreatilla itse asiassa onkaan, vaikka kokoelman kolmetoista kappaletta on vain raapaisu yhtyeen koko tuotannosta. Itsestäänselvien hittibiisien lisäksi levyllä kuullaan myös bändin vähemmän tunnettuja esityksiä, mikä on tässä yhteydessä vain pelkkää plussaa.
Digi-packina julkaistun kokoelman nimi on osuvan humoristinen, sillä osa bändeistä tosiaan kaltoin kohtelee Mistreatin kappaleita oman tyylinsä mukaisesti. Toisaalta Mistreatin tarttuvat rallatukset istuvat yllättävän hyvin eri musiikkityyleihin, soittaapa bändi sitten hardcorea, black metallia, rock-balladeja, RAC:ta tai hilly-billy kantria.
Levyn polkaisee reippaasti käyntiin keikkahirmu Marder, joka coveroi Mistreatin alkupään tuotantoa esityksillään ”We’re ready” ja ”Keep Finland clean”. Yllättävää kyllä, tavallisesti metallista hardcorea takova yhtye on melko uskollinen alkuperäisille esityksille aina soittotempoa myöten. Nyt hardcoreksi kappaleet tunnistaa lähinnä Leksin huutavasta laulutyylistä. Voisi kuvitella, että livenä nämä versiot vedetään pari tahtia nopeampina versoina.
Seuraavaksi kuultava kansallissosialistinen cross-over RAC-bändi Pagan Skull tekee täydellisen irtioton Mistreatin kolmannelta albumilta Battle Cry (2002) poimitusta kappaleesta ”On it’s knees”. Pagan Skullin käsittelyssä mahtipontisen herkkä nostatusballadi on muuttunut ärhäkkään rullaavaksi menopalaksi, jossa varsinkin lead-kitarassa kuuluu vahvana black metal -tunnelmointi. Yksi levyn kovimmista yllätyksistä!
Vieläkin puhtaampaa nationalistista black metallia edustaa Lohjan suunnalta tuleva Aryan Hammer, joka murjoo omaan muottiinsa Mistreatin ensimmäisiin suomenkielisiin kappaleisiin kuuluvan keikkabravuurin ”Rotat”. Rajulla rumpubiitillä etenevä bm-rynkytys on heittämällä levyn brutaaleinta materiaalia, joka saattaa olla ehkä liikaa niille, jotka ovat tottuneet Mistreatin kepeän melodiseen punk-iloitteluun. Aryan Hammerin tulkinnalla on kuitenkin paikkansa, varsinkin, kun kappaleen viesti istuu tylyydessään hyvin esittäjän ideologiseen kuosiin.
Tiettävästi eniten negatiivista palautetta levystä on annettu hc-ryhmä Puhdistuksen versioista ”Clean your boots” ja ”Skins Rule”. Syynä on laulajan hieman huvittavalta kuulostava ääni, joka on selvästi liian matala melodiseen d-beat hardcoreen. Tätä voi pitää myös yhtyeen tietoisena valintana rikkoa ennakko-odotuksia. Useamman kuuntelukerran jälkeen lauluääni ei häiritse juuri lainkaan, vaan huomio kiinnittyy taitavaan ja omaperäiseen kitaratyöskentelyyn, jolla on saatu elävöitettyä huomattavasti Mistreatin ensimmäisiä levytettyjä kappaleita. Kieltämättä Puhdistus on levyn yksi omaperäisimmistä Mistreat-tulkitsijoista.
Kun Aryan Hammer on kokoelman tietty musiikillinen ääripää, niin sen jyrkintä vastakohtaa edustaa varmuudella outlaw country -artisti Joni Kapina. Nimen takana vaikuttavan Pylvanaisen laulajan esitys ”Apina vain” on hilpeän mukaansatempaava versio Mistreatin huumoripalasta ”Just a monkey” (2005). Lähes demosoundeilla äänitetty akustinen sing-along esitys rullaa hyväntuulisuudessaan siihen malliin, että kappaleen loppupuolella kuulija yhtyy kuin huomaamatta hauskasti suomennettuihin sanoihin. Joni Kapina on kiistämättä yksi levyn helmistä.
Suomi-RAC:n tarkkisluokaksikin kutsuttu Genocide Wolves pysyy tyylilleen uskollisena ja runttaa karskin version Mistreatin yhdestä tunnetuimmasta kappaleesta ”Must be ready”. Raaoilla soundeilla soitettu klassikko kunnioittaa Kouvolan äijien epäkorrektia punk-asennetta ja rotutietoista radikalismia.
Kokoelman parhaasta kitarasoundista vastaa projektibändi Dead Kommunist, jonka esityksistä ”Kick u in the head” ja ”Show it up your ass” Mistreat voi olla huoletta ylpeä. Dead Kommunist on kuin Mistreat steroideissa; kitaroissa on enemmän Ramones-säröä ja yleissoundi on jykevämpi, jopa metallinen. Herkullisen keitoksen kruunaa ilkeän karhea laulu, jossa kuuluu anglofiilisestä Mistreatista poiketen enemmän saksalainen panssariörinä.
Pelkästään suomeksi laulavan Pylvanaisen tavassa tehdä melodisesti tarttuvia punkralleja on jotain samaa kuin Mistreatilla. Silti Pylvis ei ole tarttunut kaikkein ilmeisimpiin Mistreatin biiseihin, vaan esittää turhaan väheksytyltä Never Forgive... Never Forget (2005) albumilta lainatun kappaleen ”Uhrimieli, Sankaruus”. Hieman metallisesti soitettu laulu vedetään lähes samalla tyylillä kuin alkuperäinen, mutta vähemmän kiillotetuilla soundeilla. Voi olla, että joku duurivoittoinen menopala olisi istunut tällä kertaa Pylvanaiselle paremmin.
Levyn päättävä Vapaudenristi jatkaa Mistreatin vähemmän tunnetuilla biiseillä. ”Ei syyllisyyttä” on alun perin Mistreatin ja saksalaisen Kraftschlagin yhteistuotantoa ja kumpikin bändi on levyttänyt ne omilla tahoillaan. Kraftschlagin esitys ”No Guilt” ilmestyi cd-ep:llä Gegenwind (1997), kun taas Mistreatin tulkinta ”88 – No Remorse” julkaistiin bändin harvinaisuuksia sisältäneellä albumilla Unfinished Business (2003).
Vapaudenristin korskea versio osoittaa, miksi juuri tämä bändi on suomenkielisen RAC:n ykkösnimi maassamme. Bändin melodisessa mutta RAC:n miehekkäitä perinteitä kunnioittavassa soitannassa suomen kieli kuulostaa hämmästyttävän luontevalta taitavien sanoitusten ansiosta. Tämä tulee erityisen selväksi viimeisessä kappaleessa, Mistreatin herkistelyssä ”Heritage”, joka Vapaudenristin käsittelyssä tottelee nimeä ”Perinne”. Komeaa biisiä kelpaa versioida ja Vapaudenristi tekee sen tyylillä soittamalla siitä lähes akustisen tulkinnan. Tässä fiilistelyssä kuulija ei voi havahtumatta siihen, kuinka kaunis suomen kieli voi ollakaan. Upea lopetus kokoelmalle, jonka jokaisen kotimaisesta nationalistirockista kiinnostuneen tulisi hankkia.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti