Musiikkinäytteenä SAS:n tulkinta kappaleesta "Deutschland"
Ei ole yllätys, että kaksi kotimaista rotutietoisen musiikin sameissa vesissä operoivaa projektia ovat julkaisseet yhteisalbumin. Kummallekin kun on yhteistä tehdä musiikkia ideologia ja filosofia edellä. Rage Against the Globalist Machine (RAtGM) ja Straight Arm Salute (SAS) ovat eräänlaisia ääniterroristeja, jotka eivät halua viihdyttää, vaan tyhjentää lippaallisen mitä suorasukaisinta poliittista agitaatiota kuulijan korvien väliin. Poliittisessa julistuksessaan molemmat ovat taitavia sanankäyttäjiä, eivätkä tekijät sorru tiedostavan lukiolaisen kömpelön mustavalkoiseen osoitteluun tai halpahintaiseen moralismiin.
Kummankin projektin peruspalikat ovat periaatteessa kunnossa, mutta musiikillinen toteutus jää välillä harmillisesti puolitiehen. Eräs elektronista musiikkia tekevä tuttavani, jolla oli kovat odotukset RatGM:n konseptin suhteen, kertoi pettyneensä projektin biisimateriaalin keskinkertaisuuden vuoksi. Hänen mukaansa projektin debyyttilevyn musiikillisessa toteutuksessa olisi ollut toivomisen varaa, sillä ”jos biisejä olisi hidastettu yli puolella ja äänimaisemaa pitchattu alaspäin, niin kyseessä olisi saattanut olla pieni NS-industrial klassikko.” Makuja on monia, mutta on selvää, RatGM on vasta kehittyvä musiikkiprojekti, joka kärsii aloittelijan lastentaudeista itselleen hieman oudossa musiikkigenressä.
Tällä julkaisulla RatGM on kuitenkin selvästi edistynyt musiikillisessa ilmaisussaan. Poissa ovat ensilevyn ilmeisimmät Ministry-lainat ja pääpainoa on siirretty kitaroista konemusiikin puolelle. Ainoastaan levyn junnaavassa avausraidassa ”Execution of the Red Partisan” kuullaan säröisen kitaran riffi-iskuja. Harmi vain, että RatGM neljästä esityksestä peräti kaksi on cover versiota Paul Burnleyn aikaiselta No Remorselta. Lainabiisit ”One Folk – One Faith” ja ”Blood Against Gold” eivät sentään ole sieltä kuluneimmasta päästä ja jälkimmäistä on muokattu rohkeasti niin uuteen uskoon, että siitä on hetimmiten vaikea tunnistaa alkuperäistä kappaletta.
RatGM osuuden päättävässä äänimaalailussa ”Infiltrated Enemy” maamme johtavat kansanviholliset julistavat oman kuolemantuomionsa härskin valheellisilla puheenvuoroillaan. Kappaleen päälle on sämplätty autenttisia kommentteja, joissa mm. Juha Sipilä valehtelee Suomen kansalle päin naamaa ottavansa vuonna 2015 ”pakolaisia” asumaan omaan kotiinsa. Suoranaiseen valtiopetokseen syyllistyy Vihreiden puheenjohtaja (2017-2018) Touko Aalto, joka vaatii pakoloiskiintiön kymmenkertaistamista ja kaikkien muukalaisten oikeutta tulla Suomeen loisimaan. ZOGoomuksen Aleksander Stubb puolestaan vakuuttelee eduskunnassa, että ”maahanmuutto on hyvä asia eikä turvallisuusriski”, jonka jälkeen kuullaan pitkiä uutispätkiä Turun terrori-iskusta. Mediamonsteri Anne Frankensteinin satujen sijaan tämä äänikollaasi olisi mitä oivallisin opetusraita valtavirran poliittisesta diskurssista peruskoulun yläasteen oppilaille.
Straight Arm Salute on palannut kolmen vuoden studiopaaston jälkeen takaisin namikoiden pariin ja on vääntänyt tälle levylle kolme uutta äänimaisemateosta, joista levyn päättävä ”Deutschland” on cover-versio re-union No Remorselta. Uudet teokset jatkavat edellisen Teaching in Traditionalism (2018) albumin klassista 1980-luvun Industrialia ja Ambientia yhdistävää musiikillista linjaa. Ensilevyjen raaka wp voimaelektroniikka loistaa poissaolollaan, mutta hätkähdyttävistä puhesämpleistään SAS ei ole silti luopunut. Ne istuvat hyvin myös ”kevyempään” elektroniseen ilmaisuun ja voisi jopa väittää, että vielä vaikuttavammin kuin noisea kirskuvissa vanhoissa raidoissa. Aina ei tarvitse huutaa ja meluta saadakseen viestin perille.
Perinteisiä biisirakenteita rikkovissa teoksissaan SAS:n aloitusraita ”Enforcing Hatespeech” on pulssibiitillä etenevä sylkäisy globalistien kynsissä olevien ”kansallisten” hallituksen naamoille niiden yrittäessä estää totuuden etenemisen orwellilaisella vihapuhelainsäädännöllä. Toinen julistus, ”A lesson in Antisemitism”, pureutuu nimensä mukaisesti juutalaiskriittisyyden juurisyihin, joita on salattu suurelta yleisöltä. Esityksen hyvin argumentoitu viesti on niin tärkeä, että julkaisija on katsonut parhaaksi painattaa myös sen sanat kansilehtisessään. Levyn päätöskappale ”Deutschland” on taasen synkeän eteerinen elektroninen tulkinta alkuperäisestä RAC-klassikosta. Varsinkin tässä esityksessä historialliset sämplet pääsevät oikeuksiinsa. Alun perin komea kappale sallii näinkin erilaisen tulkinnan säilyttäen silti saman, lähes uskonnollis-fanaattisen, hengen.
Levyä kuunnellessa täytyy vain arvostaa Europa Erwache Productionsin rohkeaa julkaisupolitiikkaa, joka on jopa eurooppalaisessa katsannossa ainutlaatuista. Yhtiön back-katalooki on jo nyt vaikuttava ja täytyy vain toivoa, että firman puuhamiehet osaavat haistella raikkaan fascistisia uusia tuulia myös jatkossa.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti