Useina vuosina Ukkometson pikkujoulut ovat siirtyneet tammikuun puolelle kansallismielisten keikkojen runsauden vuoksi. Ei nytkään ole keikoista ollut pulaa, mutta pikkujoulut mahtuivat marraskuun alkuun. Julkistettujen tapahtumien lisäksi moni yhtye on vetänyt keikkoja, joista ei ole julkisesti tiedotettu. Keikkoja on tulossa tasaiseen tahtiin ja näyttäisi jatkuvan vähintään kerran kuussa tästä toukokuuhun asti. Kesä tuskin tulee olemaan hiljainen ja keikkojen suhteen kannattaa kysellä kavereilta. Jos järjestäjät tahtovat Veriyhteyden tiedottavan keikoista, meihin voi olla yhteydessä.
Ukkometso kulkee taattua omaa linjaansa ja sekoittaa genrerajat ja eri skenet. Resepti on toiminut, sillä se näkyy yleisössä. Tälläkin kertaa nuorta porukkaa oli paljon ja uusia naamoja ilmestynyt. Samaan aikaan vanhempaa porukkaa asiallinen määrä, josta monet harvemmin lähtevät pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Ihmisiä oli saapunut etelästä ja pohjoisesta, osa matkustanut kaukaa, vaikka tarjolla oli tuttuja esiintyjiä, jotka kaikki on nähty Ukkometsossa aiemminkin.
Vapaudenristi on soittanut 2022 vuonna puolen tusinaa keikkaa ja viime vuodet muutenkin aktiivista. Vuoden aiemmilta keikoilta tutusta setistä oli poistettu osa kappaleista ja tilalle oli tuotu kourallinen uusia. Pitkän setin aikana yhtye sai myös kuulla toiveita yleisöstä ja bändi myös lisäili settiin kappaleita, joita tuntui tarpeelliselta soittaa. Keikka lähti käyntiin useammalla Kultainen Häkki albumin kappaleella ja eteni vanhojen kappaleiden kautta uusiin vetoihin joista osaa ei ole nauhoitettu tai julkaistu. Konkwista 88 käännöskappale ja "Terässydän" kappaleen rockversio, sekä Ukraina-kokoelman "Taistelutahto". Vapaudenristi ei tyydy vain toistamaan samoja vakiintuneita kappaleita, vaan tuo tasaisesti sekä uutta että vanhaa mukaan setteihin. 2023 keikoille luvassa vielä lisää uutta materiaalia. Äänentoisto oli hyvä ja selkeä ja yleisö jaksoi pyöriä pitissä vielä liki tunnin keikan viimeisenkin biisin aikana.
Sielunvihollinen nauttii suosiota ja heilläkin ajatus ei ole toistaa vain samaa tuttua settiä, vaan joka keikalla sekoittaa uutta materiaalia mukaan. Tällä kertaa kolme coverbiisiä ja pitkä liuta omia kappaleita tahkottiin läpi tutulla tiukalla soitolla. Rääkyvä kireä laulutapa ei ole pelkkää huutoa, vaan sen rytmi muistuttaa enemmän laulettua äänenkäyttöä. Vaikka melodia puuttuu, tarttuva, usein riffien kulkua seuraava rytmi ja selkeästi äännetyt sanoitukset mahdollistaa jopa yhteislaulun yleisön kanssa. Oli mielenkiintoista nähdä monen pitissä olleen huutavan yhteen ääneen kappaleiden tekstejä. Sielunvihollisen laulaja on myös taitava laulamaan. Moni kappale lainaa tarttuvasta rock musiikista. Olisi mielenkiintoista nähdä mitä syntyisi, jos yhtye karistaisi Black Metal piirteitä vähemmälle ja antaisi ilmiselvien rock tai melodisen metallin piirteiden olla sellaisenaan, ilman Black Metalin muottiin laittamista.
Tupe Karppinen & Turvonneet Huulet on esimerkki miten metallimiehet päättivät alkaa soittamaan iskelmää, rautalankaa, humppaa ynnä muuta materiaalia ilman tarvetta muuttaa niitä metalliksi. Usein tilanne on päinvastainen. Esimerkiksi radikaalin rockin kappaleet kääntyy hienosti rautalanka-iskelmäksi. Setissä oli monia klassikkokappaleita, jotka ovat soineet vuodesta toiseen baarien jukeboxeissa.
Uudemmilla keikoilla on ollut ilahduttavaa kuulla että Tupe ja pojat ovat esittäneet myös ihka oman kapinahenkeä tihkuvan kappaleen. Cover valinnoistakaan ei voi valittaa.
Irwin, Badding, Sorsakoski, Denver ja muut kulki rinta rinnan radikaalin rock musiikin versioiden kanssa. Mistreat, Sniper, Vapaudenristi ja Skrewdriver coverit näytti miten taidokkaalla esitystavalla, kappaleiden sisältö ja tekstit eivät häpeile yhtään maailmankuulujen klassikoiden rinnalla!
Tämä on asia jota valtavirtakulttuurissa usein pelätään. On helppo nauraa RAC bändien siistimättömälle ja aidon raa’alle tulkinnalle, mutta pakkomielteinen vastustaminen ja sensuuripyrkimykset osoittavat, että tiedostetaan materiaalin todellinen voima. Sen kyky koskettaa monia ihmisiä siinä missä ”Country Roads”, ”Tähdet tähdet” tai ”Surujen kitara” tekee.
Kansallismielinen tai jopa rotutietoinen eetos ei ole oikeasti marginaaliin kuuluvaa mielenvikaisuutta tai ummehtunutta mennyttä aikaa jollaisena ne pyritään esittämään. Ne ovat nykyiselle maailmalle vaarallisia, voimakkaita ja luonnollisia aatteita ja tunteita joiden leviämistä ja popularisointia vastaan uurastetaan vuodesta toiseen. Jos nämä aatteet olisivat ilmiselvästi tuhoontuomittuja ja merkityksettömiä, emme näkisi nykyisen kaltaista laajamittaista median, poliitikkojen, kulttuurivaikuttajien, poliittisen poliisin ja monien muiden tahojen hysteeristä tarvetta tuhota, vaientaa ja mustamaalata kuka tahansa, joka kehtaa kyseenalaistaa ylhäältä syötetyn tuhoisan agendan.
Tavallinen kansa ei välttämättä edes näe mitään eroa, tai pitäisi ihmeellisenä, jos baarin jukeboxissa soisi ”Elämästä kuolemaan”, eikä ”Kotiviini”. Se löytäisi taatusti samaistuttavan tarttumapinnan Sniperin kappaleesta.
Tosiasia on, ettei valtataistelussa tai kulttuurikamppailussa saa jalansijaa luovuttamalla. Siksi voimme odottaa vastapuolelta aina vastustusta, sillä he tietävät kansallismielisyyden nousun olevan sekä mahdollinen että monissa olosuhteissa jopa selviö. On olennaista olla unohtamatta tätä, ja elettävä paineen alla lannistumatta.
Keikan viimeisenä, encore kappaleena Tupe Karppinen pyysi Vapaudenristin laulajan vierailemaan ja yhtye veti ”En aio kuolla” -kappaleen. Se oli jo kuultu Vapaudenristin setissä sekä Karppisen laulamana aiemmin, mutta kolmas kerta toden sanoo.
”Aikamme ei arvosta ajatusta tai toimintaa
Jossa velvollisuus ja kunnia ajaa kohti taisteluita
Suurempi päämäärä odottaa aatteen esitaistelijaa
Vaikka kylmä todellisuus rajoittaa, se ei lannista.”
Veriyhteys kiittää taas Ukkometsoa vuosia jatkuneesta kulttuurityöstä, joka selvästi kantaa jo hedelmää.
Arvio: VY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti