NSBM:ksi luokittelu kohtaa tiettyjen bändien taholta samanlaista vastustusta kuin yhtyeet, joita kutsutaan goottirockiksi. Rotupoliittiset black metal yhtyeet, jotka tunnustavat kansallissosialismin väriä eivät useinkaan halua lokeroitua yksiselitteiseksi NSBM:ksi. Tämä siitä huolimatta, että kuuntelijan näkökulmasta musiikki ja kappaleiden teemat saattavat tehdä bändistä heittämällä kansallissosialistista black metallia. Ehkä syynä on genreen liitetty musiikillinen käppäisyys ja itsetarkoituksellinen shokkiarvon hakeminen, jonka vuoksi itsensä vakavasti ottavat alan yhtyeet vieroksuvat termiä. Usein täysin syyttä, koska leima on lähinnä ulkopuolisten ja poliittisesti vihamielisten voimien antama. Todennäköisesti myös kotimaamme Two Runes karttaa NSBM-nimeä, vaikka poliittisesti yhtye sujahtaa genren sisään vaivattomasti.
On tietenkin totta, että kansallissosialistisessa mustassa metallissa on vallalla undergroundin lo-fi ääniestetiikka, mikä tekee kahden miehen projektibändi Two Runesista ainakin musiikillisesti erikoisen joskaan ei poikkeuksellisen tapauksen. Suomesta kun löytyy NS-henkisiä bändejä, joiden soundia ja teknistä osaamista voi pitää hyvin valtavirtaisena black metallina. Ensimmäisinä tulee mieleen ainakin Blood & Soil, Norrhem, Diaboli ja Goatmoon. Tähän ammattitaitoiseen seuraan Two Runesin ensimmäinen kokopitkä albumi Victory Eternal istuu hyvin.
Radikaalikin musta metalli voi päästä Suomessa suuren yleisön tietoisuuteen, josta kertoo Satanic Warmasterin häikäisevä listamenestys viime levynsä Aamongandr (2022) kohdalla. Two Runesin uusin levy on soundillisesti niin kuulijaystävällistä, että se voisi helposti saavuttaa metalliyleisössä samankaltaisen suosion kuin Satanic Warmaster. Valitettavasti kaksihenkinen studioprojekti ei keikkaile, mikä osaltaan estää suuremman suosion.
Debyyttinsä Two Runes teki jo vuonna 2014 julkaisemalla alkujaan neljän biisin omakustanteen Herää Eurooppa!, josta on sittemmin tehty lukuisia virallisia painoksia. Jo tuolla levyllä olivat oraalla ne piirteet, jotka kuuluvat jalostuneessa muodossa uudella albumilla. Militantti rytmiikka, puhtaat kirkkaat soundit ja syntikoiden käyttö ovat myös osa tätä levyä, mutta huomattavasti taidokkaammin esitettynä kuin ensijulkaisulla. Varsinkin syntikoiden käyttö on tyylikkyydessään hienovaraista tuoden yleissoundiin tarvittavaa dramatiikkaa ja kohtalonomaisuuden tuntua.
Jo avauskappaleessa ”The Blood is All” kiteytetään yhtyeen rodullinen maailmankatsomus: Blood is all, future and the past. Hitaassa ja jylhässä marssitempoisessa ohjelmajulistuksessaan bändi ei raivoa vaan vakuuttaa kuulijansa hypnoottisella mantrallaan. Heti perään seuraavassa esityksestä ”Wiking” aistii suoraan väkivaltaisen uhan auran, jota edustavat arkkityyppiset viikinkisoturit. Kappale pitää otteessaan kuten levyn muutkin esitykset, sillä esimerkiksi biisien ilmeinen tarttuvuus ei ilmene pelkkänä säe-kertosäe-säe pop-sensibiliteettinä, vaan melodisia koukkuja tarjoavaa leadkitaraa osataan käyttää yllättävästi biisien eri kohdissa. Hyvänä esimerkkinä juuri ”Wiking”-kappaleen lopusta löytyvät riffittelyt ja nostattava rumpupatteri. Myös kappaleiden tempoja vaihdetaan keskellä biisiä tavalla, mikä selvästi lisää esitysten dramaattista vaikuttavuutta.
Laulajan melko matala kähinä on vakuuttava ja tulee parhaiten esiin kappaleissa, joissa ikuisten veren myyttien sijaan lauletaan aikamme rodullisesta kaaoksesta ja kansanvihollisten itsetuhoisesta mentaliteetista. Tämä tehdään selväksi monikulttuurin Helvettiin manaavissa vedoissa ”I scatter the ashes of your dreams” ja ”In ruins they shall weep”. Toisin kuin yksipuolisemmat NS-yhtyeet Two Runes kykenee tuomaan esiin sekä mustan metallin esoteerisen verimystiikan että RAC:n yhteiskunnallisen apokalypsin. Levyn päättävä rynnistys ”Eternal Victory” nivookin hienosti yhteen ajattoman verenmyytin ja tämän päivän rodullisen imperatiivin.
Two Runesin Victory Eternal ei ole itkuista ruikutusta läntisen maailman rappiosta, vaan siinä nähdään pitemmälle, aikaan, jolloin koko ihmiskunnalle tuhoisa hepr€alainen henki kuuluu varmuudella jo menneisyyteen. Näinä surkeina suomilampaiden aikoina levy ilmentää uskossaan horjumattomille voittoisaa ikuista aatetta, josta ovat kertoneet aikojen alusta indoarjalaisten Veda-kirjallisuus, germaanien saagat ja suomalaisten Kalevala. Veri on vettä sakeampaa ja tästä katoamattomasta totuudesta Victory Eternal on oivallinen muistutus.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti