NO QUARTER: Fields of Glory (1998, Independent Voice)

(Arvio kirjoitettu 1990-luvun lopulla julkaisemattomaan lehteen)

Mainio 80-lukulainen hardrock-levy Celtic Warriorin pitkätukka-kitaristilta Lyndonilta, joka soittaa albumilla kaikki instrumentit itse. Kappaleetkin ovat enimmäkseen Lyndonin omaa käsialaa paitsi "Mr Nine to Five", joka on vanha Skrewdriver veto Blood & Honour -albumilta. Valitettavasti vain kappaleen laulaa Celtic Warriorin Billy, joka lähes pilaa myös levyn avausraidan "Berserker" monotonisella huudollaan. Onneksi levyn muissa esityksissä kuullaan Lyndonia, joka laulaakin täysin palkein klassisen hevilaulajan tavalla muistuttaen paikotellen Whitesnaken David Coverdalea. Ammattitaidossa siis löytyy, ja siksi ihmettelenkin miksi Celtic Warrior ei ole vielä vaihtanut vokalistia.

Biisintekijänä Lyndon on pelimiehiä, sillä jokainen esitys on melodisesti tarttuva. Itse asiassa Celtic Warrior ei ole tehnyt yhtään näin hyvää albumia, jossa jokainen biisi ansaitsee paikkansa. Puhtaat soundit, taitavat stemmalaulut ja tyylikkään vanhanaikainen metallikitarointi yhdistettynä vanhan koulukunnan heavy-lauluääneen takaavat paljon suuremman kuuntelunautinnon kuin 90-luvun CW albumit. Ja onhan No Quarterin biiseissä myös asiaa, vaikka tunnelmat liikkuvatkin ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa ja viikinkiajassa. Kappaleiden tarkoitus onkin nostattaa kuulijassa rotutietoisia fiiliksiä, jotka kumpuavat kansallisesta alitajunnasta. Tässä mielessä levy tavoittaa varsinkin brittiläiset kuulijansa. Kansallishenki ja uhrimieli saavutetaan ehkä parhaiten levyn päättävässä akustisessa "Fields of Glory" -kappaleessa.

Tarkkaavainen levyn hankkija saattaa ihmetellä kansilehden takana olevaa kuvaa, jossa poseeraa tutun näköinen mies Billyn seurassa. Kukahan tämä salaperäisesti myhäilevä kaveri sitten on? Sehän on Liam Gallager, joka tunnetaan parhaiten pop-yhtyeestä Oasis! Tiedä sitten vaikka Liam olisi ollut jätkien kanssa studiossa tekemässä tätä levyä. Puhtaan täyteläiset voimakitara-soundit ja tarttuvat melodiat tuovat kyllä hetkittäin mieleen Oasiksen…

RL