(Arvio on kirjoitettu vuosituhannen vaihteessa ilmestymättömään lehteen)
Turhaan ei tätä Australian ihmettä ole kutsuttu yhdeksi white power rockin kärkibändiksi. Fortress on aina jaksanut hämmästyttää tiukalla soitollaan, jonka poltinmerkkinä on kautta vuosien ollut voimakas kitarointi ja laulaja Scottin juureva tulkinta. Valkoisen rodun kunniaa eteläisellä pallonpuoliskolla puolustava kitaraiskuryhmä on tehnyt väkevän levyn, jonka kontrolloidussa soitossa pintaan puskevat metallivaikutteet on pidetty hyvin kurissa. The Fires of Our Rage ei ole perinteistä punkvetoista rähinärockia eikä oikein metalliakaan, vaikka kitarat välillä raskaasti soivatkin, vaan taitavasti eri genrejä (metal, punk, southern rock) yhdistelevä levy, jonka soundimaailma on vaikea verrata muuhun.
Edelliseen sinänsä loistavaan Into Legend kokopitkään verrattuna Fortressin uusimassa albumissa [ja toistaiseksi viimeiseksi jääneessä, toim. huom.] on enemmän luonnetta ja särmää. Biisit eivät ensi kuulemalta kolahda aivan heti takaraivoon, mutta useamman kuuntelukerran jälkeen ne vääjäämättä hiipivät tajuntaan ja niiden loistokkuus alkaa pikku hiljaa paljastua.
Perinteistä Fortress-raivoa ja nopeaa tykitystä edustavat vain levyn aloittava "Loss of identity" sekä nimibiisi "The Fires of Our Rage". Muutoin bändi liikkuu synkeissä vesissä lähes koko levyn: kitarat laahaavat pahaenteisen raskaasti taustalla ja laulaja Scott maalailee syvällä laulullaan apokalyptisia maisemia. Levy onkin selvästi Fortressin synkin tähänastisista, mutta mihinkään falskiin goottimetalliin bändi ei silti sorru. Masentavista tulevaisuuden skenaariosta tietenkin lauletaan, mutta bändi ei kiusauksesta huolimatta vaivu tappiomielialaan, vaan vahva tulevaisuuden usko valkoiseen rodun itsesäilytykseen on edelleen tallella. Fortress on vain yksinkertaisesti realistinen suhteessa nykymaailman menoon, mutta katsoo, että taistelu on voitettavissa vain taistelemalla. Tämä vaati myös yksilötasolla arvojen uudelleen arviointia, josta kertoo mm. kappale "Born Again".
Vanhaan suoraviivaiseen ja poliittisempaan Fortressiin tottuneille The Fires of Our Rage tuottanee ehkä pettymyksen, mutta uskon, että noidenkin epäilevien tuomaiden asenteet muuttuvat, kunhan vain jaksavat paneutua levyyn kunnolla. Tämä on nimittäin juuri sellainen albumi jollaisesta on tapana sanoa, että sen mukana kasvaa itsekin.
RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti