Saksalainen Division Germania ja italialainen Hate for Breakfast tekivät lämpimässä syksyn säässä viikonlopun kestäneen minikiertueen, joka kantoi nimeä Hate Tour 2016 Finland. Perjantaina yhtyeet esiintyivät Jyväskylässä lämppärinään Pylvanainen. Eri lähteiden perusteella keikka sujui hyvissä tunnelmissa, tosin ei aivan kommelluksitta, mutta eihän RAC-konsertit ole koskaan olleetkaan mitään kuoropoikien tilaisuuksia.
Lauantaina Hate train vyöryi Helsinkiin. Iltaa kohti keikkapaikka oli lähes täysi, joskaan määrä ei noussut aivan samanlaisiin lukuihin kuin Mistreatin viime joulukuun konsertti. Ilmeisesti Jyväskylän keikka verotti noin kolmanneksen katsojista, jotka olisivat muutoin tulleet pohjoisen suunnasta. Keikka alkoi hieman aikataulusta jäljessä, mutta kun vauhtiin päästiin, ei tapahtumassa tuntunut olevan jarruja laisinkaan.
Ensimmäisenä lauteille astui helsinkiläinen nationalistinen Oi-bändi Civic Duty, joka joutui tällä kertaa pärjäämään ilman basistia. Tämä ei silti estänyt bändiä ottamatta lavaa haltuun asiaan kuuluvalla intensiteetillä. Setin loppupuolella myös yleisö alkoi lämmetä, kun venäläisen vapaaotteluseura White Rexin körmyt alkoivat stomppaamaan. Parhaat hetket koettiin parin viimeisen biisin aikana kun Marderin laulaja Aleksi otti toisen laulajan paikan ja kävi huutamassa mm. vanhan Civic Duty klassikon Media lies.
Toinen kotimainen ryhmä Marder ei pettänyt tälläkään kertaa. Yhtye keikkailee nykyään niin tiiviisti, että keikkakokemuksen tuoma varmuus huokuu koko bändin olemuksesta. Marder tietää miten kunnon Rac ’n’ Roll show tehdään, sillä yhtye paukutti menemään hengästyttävään tahtiin lähes kaikki debyyttialbuminsa ”Blood leads the way” kappaleet. Settiin mahtui mukavasti myös ennen julkaisematonta materiaalia, joka kuulostaa selkeästi metallisemmalta tavaralta kuin vanhemmat hatecore biisit. Bändin keikan aikana tupa alkoi täyttyä myös matti myöhäisistä ja viritti yleisön sopivasti juhlatunnelmaan illan pääesiintyjille.
Italialaisen Hate for Breakfastin (HfB) jampat saapuivat hotelliltaan hieman myöhässä ja keikan alkamisajankohtaa siirsi myös se, että laulaja Alessandro myi Marderin keikan jälkeen distronsa Black Shirts Recordsin levyjä ja paitoja. Itse en tunnistanut hipsteriviiksistä kaveria HfB:n laulajaksi, kun ostin häneltä bändin Suomen kiertuetta mainostavan T-paidan. Hämmästys olikin suuri, kun bändi hyökkäsi lavalle italialaiseksi pitkän ja laihan oloisen nipsterin johdolla. Bändin raivokasta fasistista hardcorea on hypetetty liikkeessä jo pitkään, mutta keikan nähneenä on pakko todeta, ettei näissä puheissa ole yhtään ylisanoja. Jo bändin ensimmäisestä vimmaisesta rutistuksesta lähtien lavan edustalla pyöri helvetillinen mylly ja hailaavien käsien meri.
Bändin niukasta katalookista HfB soitti tasaisesti materiaalia ensimmäiseltä albumilta ”Hatecore connection” (2005) ja viimeisimmältä kokopitkältä ”Squadrismo Hardcore” (2009). Myös parilta bändin tekemältä split-albumilta soitettiin muutama osuma. Teknisesti briljantti ja kellon tarkkaan yhteen soittava HfB oli lavalla sellainen ilmestys, että se saisi faneja myös valtavirran hardcore skenestä, mutta suoraselkäinen fascismin julistaminen tekee yhtyeestä huomattavasti pienemmän porukan herkkua. Ne diggaavat, jotka ymmärtävät hyvän päälle.
Viimeisenä esiintyi uudemman saksalaisen RAC-sukupolven edustaja Division Germania, joka on uransa alusta lähtien ollut maansa johtavia radikaalirockin nimiä. Yhtye otti epäileviltä tuomailta heti luulot pois ja näytti mistä on saksalainen panssarijyrä-RAC tehty. Voiton tervehdykset ja vimmatusti pyörinyt mylly täyttivät tilan bändin pannessa menemään. Metallista mutta melodista Rechtsrockia takonut yhtye ei antanut populalle hengähdystaukoja, kun eetteriin ladattiin biisejä kaikilta neljältä albumilta pääpainon ollessa ensimmäisellä levyllä ”Antagonist” (2002). Yleisö oli tyytyväinen näkemäänsä, sillä bändi hailattiin takaisin lavalle pitkän setin jälkeen.
Kaiken kaikkiaan Hate tourin Helsingin konsertti oli onnistunut tapahtuma, jossa oli kansainvälistä väriä sekä bändien että yleisön puolelta. Juuri tämä on aitoa suvaitsevaisuutta ja solidaarisuutta, joka perustuu eurooppalaiseen veriyhteyteen. Keikkasyksy jatkuu tästä eteenpäin edelleen kiivaana, lähinnä kotimaisten nimien merkeissä, joskin muutama ulkomaan nsbm-bändi on myös tulossa vierailulle. Keikkatilannetta voi seurata alan bändien ja distrojen fb-seiniltä sekä tietysti lukemalla Veriyhteys-blogia.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti