Tämä haastattelu tehtiin Ukonvasama lehden numeroon #11 (2016) tänä keväänä, mutta zine jäi kesän jälkeen toistaiseksi telakalle, joten juttu siirrettiin Veriyhteys-blogiin. Haastattelussa esiintyy turkulaisen Kali Yuga Noisen basisti Jussi, joka päivitti vastauksia pari viikkoa sitten miehistönvaihdoksen sekä muiden tärkeiksi katsomiensa seikkojen vuoksi.
Miekan päivää Turkuun! Suomesta ei löydy montakaan bändiä, joka soittaa noisecorea. Miksi ja milloin aloitte soittaa juuri tällaista äärimmäisen marginaalisena pidettyä möykkää?
-Heil heil heil vaan itse haastattelijalle ja lukijoille! Bändi perustettiin n. puolitoista vuotta sitten, kun löytyivät vihdoin halukkaat jäsenet. Miksi? Olen aina ollut kaoottisen hardcoren ystävä; punk- ja hc-musiikkia kuunnellut jo vuodesta `85 eli lapsesta melkein. Oi/RAC tulivat mukaan myöhemmin. Minulla oli pitkään ollut visio kasarin noisecore-tyyppisestä bändistä, jolla olisi kuitenkin ns. paremmat sanoitukset. Sopivia miehiä ei löytynyt, ennen kuin Mika huuteli jotain baarissa. Toki hänen ainoa kosketuksensa silloin koko genreen oli Anal Cunt, mutta siitä oli hyvä lähteä. Samaan aikaan koitin jotain keskustella asiasta Nakin kanssa helsinkiläisessä olutbaarissa. Alun perin mukaan olisi lähtenyt hieman ”lahjakkaampia” muusikoita, mutta ymmärsin, että heidän mielenkiintonsa loppuisi lyhyeen. Mika oli aidosti innostunut ideoistani ja sanoituksetkaan eivät olleet kynnyskysymys hänelle. Mika sitten ”löysi” Veikon, jota en hyvin tuntenut, ja pyysi mukaan. V. osoittautui mukavaksi mieheksi ja todelliseksi musafriikiksi, joten pakka oli selvä. Sitten vaan soitto Nakille ja hän oli yhä kiinnostunut. Ja iso syy oli tehdä selväksi ihmisille, että noisecore ei ole mitään kullipilluvisvaperse-juttua tai huumoria, vaan että tässä on oikeat ihmiset asialla ja jokainen biisi mietitään erikseen. Tällä hetkellä syyskuuta elettäessä tilanne on se, että Nakki on poistunut joukostamme ja tilalle tuli Jone. Näillä mennään nyt – kohti tuhoa.
Millaisista musiikillista ja skenetaustoista bändin jäsenet ovat lähtöisin? Mikä on yhtyeen tämänhetkinen kokoonpano?
-Kuten sanoin juureni ovat 80-luvun hardcoressa; olen punk- ja hc-bändeissä soitellut enemmän tai vähemmän koko ikäni. Skinheadiksi ryhdyin joskus `90/`91, kun silloinen bändini lopetteli. Herra haastattelija kyllä varmasti muistaa tämän, heh heh. Mikalla on metallitaustaa jne., aika perusrokkimenoa kaiketi. Veikko on musiikin monitoimimies kaikin puolin. Onneksi häntäkin meteli kiinnostaa. Jone on black metal-mies henkeen ja vereen, toki pitää paljon noisecore- ja RAC-bändeistä myös. Jone-huuto, Mika-kitara, Veikko-rummut ja Jussi-basso
Enimmäkseen äärimmäiseen metallimusiikkiin keskittyvä kotimainen Bestial Burst julkaisi kevättalvella 2016 kasettinne Degeneration of Our Species. Oletteko tyytyväisiä tuotokseenne?
-Kyllä olemme, ensimmäiseksi julkaisuksi. Kiitos Sami ja Bestial Burst! Kaikki ei ensin mennyt niin kuin Strömsössä, mutta Sami kuunteli minun kitinöitäni ja pisti hommat pyörimään. Varmasti maailman mukavin levy-yhtiö-mies kenen kanssa voi asioida. Ikuiset respektit sinne vaan.
Kasetin painos oli vain 100 kappaletta. Oliko näin pieni painos tarkoituksellisesta ja jos niin miksi?
-Tämä oli ainoastaan lafkan päätös, hänellä oli useampi LP ja CD tuloillaan ja hän ehdotti kasettia. Kasetti myytiin loppuun 9-10 päivässä eli ilmeisesti kysyntää oli. Harva bändi myy 100 kpl ekaa nauhaa puolessatoista viikossa. Itse olisin halunnut isomman painoksen, seuraava julkaisu sitten…
Soittamanne musiikkityyli ei ole kovin tunnettua Suomessa. Löytyykö noisecoresta yhtään kotimaista innoittajaa vai ovatko kaikki vaikutteet ulkomailta? Nimiä, jotka tulevat päällimmäisenä mieleen?
-Löytyyhän näitä Suomestakin, ei vaan useimmat näiden kiljupunkkareiden pieruprojektit kiinnosta hevonvittuakaan. Hyviä suomalaisia voisi mainita jo veteraanitasolle noussut Nihilist Commando, Siviilimurha ja uudemmista Unpeace, joka kyllä kaseteillaan on vakuuttanut. Jotkut mustatoksennukset ja analbarbarat ei kiinnosta yhtään. Tämä ei ole huumorimusiikkia, vaikka monet niin luulevat. Tätä ei ole helppo tehdä, vaikka monet niin luulevat. Tämä on melua ja tämä on hardcorea. Ulkomaisista vaikuttajista luonnollisesti kovimmat ovat Fear Of God, Herpes ja Brigada Do Odio, uudemmista eniten on iskenyt luonnollisesti Antichrist Kramerin projekti Intolitarian. Kasarimölyhc on siis se suurin vaikuttaja, myös toki PE ja grind/bm jossain mielessä. Vanhoja klassikoita 7MON ja Anal Cunt unohtamatta. Pitää muistaa, että mun ekat noisecore-projektit oli jo `89/`90. Noisecoren tyyliin ei kuulu pitkäveteinen runollisuus, vaan asiat sanotaan lyhyesti iskulauseiden muodossa.
Ovatko sanoitukset tehty tosissaan vai ovatko ne pelkkiä provokaatioita kuten on monesti power electronics eli voimaelektroniikka musiikissa?
-Minä teen kaikki sanoitukset ja siitä en tingi. Luonnollisesti olen tosissani, ei yli 40-vuotiaalla miehellä ole edes kiinnostusta ”heittää jotain läpällä”. Tämä ilmaisumuoto (vrt. biisien pituus) antaa omat rajoituksensa, joten ei tässä runoilemaan päästä vaikka kuinka otsasuonet tykyttäisivät. Provokaatio kyllä, mutta seison sanojeni takana.
Musiikistanne huokuva maailmankuva on pessimistinen, ajoittain jopa nihilistinen. Onko kyse vain noisecoreen kuuluvasta konventiosta vai onko taustalla jokin syvempi filosofinen maailmankatsomus kuten vaikkapa misantropia?
-Jaa, no tiedä tuosta maailmankatsomuksesta. Kaikki me ollaan pettyneitä miehiä, noi muut sällit vähän päälle 30 – minä päälle 40. Ei tässä todellakaan kuitenkaan minkään genren mukaan mennä, vaan jo totutuista ”biisirakenteistakin” poiketen meillä on oikeasti sellaiset. Ei tässä pelkkiä parin sekunnin sötkötyksiä tehdä siis. Maailmankuva on konservatiivinen ja pessimistinen.
Huomattava osa lyriikoistanne on myös poliittisia, joissa on selviä ultra-konservatiivisia ja fasistisia painotuksia. Koetteko itse olevanne tällaisten ajatusten kannattajia myös "siviilissä"?
-Kuten sanoin minä kirjoitan sanoitukset ja vastaan niistä. Toki mitään ei julkaista, jos muut äijät eivät ole sitä hyväksyneet. Olen itse äärimmäisen konservatiivinen ja minut monesti luokitellaan fasistiksi (muut voivat tehdä niin, jos haluavat), en voi puhua muiden puolesta. Bändissä on neljä eri miestä ja neljä eri näkökulmaa.
Voiko Kali Yuga Noisea siis pitää poliittisena, nationalistisena projektina?
-Mielestäni olemme poliittinen ja provokatiivinen meluprojekti - eli ”natsibändi” Piffin slangilla ilmaistuna. Inhomme tiettyjä asioita ja ilmiöitä kohtaan tulee ilmi jo pelkkiä kappaleiden nimiä silmäilemällä...."Compassion is a crime", "Feminist", "Pornogrind is shit", "Stop the internet", "Ebola", "Daydream of an Ethiopian", "Nuke Israel", "Communists have human rights", "Disease called democracy" jne....
Jos sinun pitäisi nimetä 3 (kolme) pahinta Suomen ongelmaa, niin miten ratkaisisitte ne, jos teillä olisi diktaattorin valtuudet?
No nyt laitoit tällaisen 7 Päivää-tyyppisen kyselyn. Joo-oh. Vastaan todellakin vain omasta puolestani.
1-Juutalaisuus ja sen mukanaan tuoma eurooppalaisen valkoisen kulttuurin ja kansallisvaltioiden tuho. Vihaan näitä EU-rappeuttajia hautaani asti. He ovat kyllä uhriutumisen spesialisteja kaikin tavoin. Itsenäiset, omalle kulttuurilleen perustuvat kansallisvaltiot ovat aitoa monikulttuurisuutta. Nationalismissa ei ole mitään hävettävää.
2-Sosiaalidemokratia. Sanat eivät riitä kuvaamaan tätä mätää ilmentymää, jolle meidän valtiomme perustuu poliittisesti. Hyvinvointiyhteiskunta tulee lopettaa heti. Ei enää avustuksia niille, jotka niiden kautta elävät elämäänsä. Itse aiheutetut ongelmat eivät saa olla avun syy. Eikä ihmisiä pidä verottaa sillä verukkeella, että kustannetaan paskasakin toimeentulo tai loputon maahanmuutto, joka on tämän järjestelmän irvokkain ilmentymä. Omasta kansasta pidetään huoli, mutta muuten tämä ikuinen moolokin kita pitää sulkea.
3-Rotujen sekoittuminen. Mikään ei ole niin väärin kuin nähdä geneettisesti epäsuhtainen pari kadulla kävelemässä. Uskon ikuisesti segregaatioon; Eurooppa on valkoisen miehen koti. Afrikka on neekereitä varten. Otetaanpa mallia vaikka Japanista, missä tämä asia on kohdallaan.
Suomessa RAC- ja black metal -skene ovat viime vuosina lähentyneet voimakkaasti toisiaan. Onko mahdollista nähdä Kali Yuga Noise tällaisella crossover keikalla?
-On toki, jos olemme ns. keikkakunnossa. Maantieteelliset rajoitukset ja muiden kavereiden muut bändit luonnollisesti aiheuttavat rajoituksia tällaiseen. Tulemme, jos on sopiva tilaisuus ja line-up on meidän kannaltamme sopiva. Mieluiten itse näkisin meidät jollain PE-keikalla, jossa voisi olla myös joku rac-bändi. Crossover on musiikillisesti ja yhteisöllisesti oikein tervetullut ilmiö.
Millaisena näette Suomen rotutietoisen ja fasistisen musiikkiskenen tällä hetkellä kun siihen lasketaan hyvinkin erilaiset genret kuten nsbm, RAC, persu-punk, noisecore, voimaelektroniikka, martial industrial jne.? Mikä siinä on hyvää, mikä huonoa? Mitä piristystä tai uutta kaipaisitte siihen?
-Kerro nyt mulle, mitä on ”persupunk”. Hah, jeesus mikä termi. Suomessa on paljon kovia bändejä tällä suunnalla. Uudemmista jaksan hehkuttaa kyllä Marderia yli muiden ja toki Vapaudenristi on myös erittäin mainio. Pylvanaisen kakkoslevy oli pieni pettymys, mutta silti oikein mainio rallattelubändi. Onko Suomessa enää oikeita nsbm-bändejä terminologisesti? Kaikki tuntuvat välttävän tätä nimikettä. No vanhoista ylitse muiden ovat tietenkin Hammer ja White Wolves Kommando. Uusista esim. Circle Of Dawnin ja Aryan Roguen kaseteista tykkäsin kovin. Ton konemetelin puolelta tykkään niistä perusjutuista eli Sick Seed, Grunt, Bizarre Uproar, XE…
Hyvää on se, että keikkoja on nykyään paljon. Tai ainakin enemmän kuin ennen. Bändit julkaisee kasetteja ja levyjä, ihmiset tuntuu ostavan niitä. Huonoa ovat ne ikuiset tappelut monilla keikoilla ja yleinen häiriökäytös. Ei tässä mitään punkkareita olla ja kusta omiin nurkkiin. Kyllä nyt aikuiset miehet ja naiset käyttäytyä osaa. Tai ainakin pitäisi. Ikäviä myös ovat ne internet-hahmot, jotka levittelevät juoruja ja tietoja vasemmistolle, samalla kuitenkin ”digaten musasta”.
Onko Kali Yuga Noisella tulossa uutta materiaalia julkaistavaksi lähiaikoina?
-Uusia biisejä on reilut 20 kpl tällä hetkellä. Pitäisi päästä vokalistin kanssa treenaamaan niitä ensi kuussa (eli lokakuu). Sitten katellaan koska saadaan nauhoitukset järjestettyä, varmaan loppuvuodesta tms. Ilmeisesti tulossa split-LP erään noisecore-bändin kanssa, mutta siitä lisää myöhemmin.
Viimeinen veret seisauttava kysymys. Kali Yuga tarkoittaa hindumytologian mukaan syklisen aikakäsityksen viimeistä, pimeää aikakautta. Kun paska väistämättä näyttää iskevän läntisen maailman tuulettimeen, niin mikä on oma veikkauksenne tuon ratkaisevan vuoden suhteen?
-Pysäyttäisit mielummin mun verenpaineen…no joo, loppu on tulossa. Koska? Itse sanoisin, että tällä menolla seuraavan 20 vuoden päästä viimeistään. Populaatio kasvaa, ilmasto saastuu, lajit kuolevat sukupuuttoon, rodut sekoittuvat…loppua tälle konkurssille ei näy. Materiaalinen maailma ja ”kaikki mulle nyt heti”-mentaliteetti valtaavat ihmismielet. Yhteiskunta yliseksualisoituu ja medikalisoituu, kaikilla on paha olla. Odotan jotain konkreettista tapahtuvaksi seuraavan viiden vuoden sisällä. Pelottaako? No totta vitussa. Jos ei mitään ratkaisevia luonnonmullistuksia tapahdu pian, niin tämä pallo räjähtää mutaan. Heikot pitää karsia pois.
Haastattelu: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti