Kolmen suomalaiseen nationalismiin sitoutuneen bändin yhteislevy antaa hyvän korvakuuleman siitä, kuinka erilaista kitaravetoista räimettä RAC-lipun alla maassamme tällä hetkellä tehdään. Bändien tapa käsitellä suomalaisuutta poikkeaa virkistävästi toisistaan, mikä on taas osoitus siitä, että aihe on loppumaton runsaudensarvi vielä vuonna 2016. Levyn yhdistävä tekijä on puolestaan bändien diy-punk-asenteesta välittyvä kotikutoisuus ja maanläheinen lähestymistapa käsiteltäviin aiheisiin.
3-way-splitin polkaisee käyntiin Jyväskylän kulmilta tuleva Pagan Skull. Tälläkin kertaa bändi yllättää röyhkeän omintakeisella tyylillään, joka kuulijoiden maailmankatsomuksesta riippumatta saanee jälleen kerran ristiriitaisen vastaanoton. Nyt bändin mankelin läpi on runtattu folkmetal, jota tapaillaan avausraidassa Ukkometson mailla. Rohkeasti huilulla maustetussa esityksessä vannotaan black metallista tutun soturikultin puolesta ja vaaditaan kuolemaa ukkometson maita uhkaaville ”variksille”. Kappale Sydän Suomi on sitten hieman tutumpaa melodista Pagan Skull -rockia, jossa on mukana puhdasääninen kakkoslaulaja laulamassa toista melodiaa. Sanoituksessa suomalainen nationalismi palautetaan alkulähteelle, oman maakunnan turpeeseen, jossa ei säästellä keskisuomalaista kotiseuturomantiikkaa. Akustisesti etenevässä (neo)folk-balladissa Hiekkatiet jatketaan keskisuomalaisuus-teemalla ja esitystä on helppo pitää tilittävänä rakkaudentunnustuksena omille kotikulmille.
Pylvanainen avaa ensimmäisellä biisillään Vapauden puolesta heti pellit auki. Tällä kertaa suoraviivaisen nopea punkrykäisy toimii hyvin ja laulaja sylkee uhmakkaat julistukset ilmoille ilman nikottelua. Sanat ovat taattua Pylvanaista, joka ei tunnetusti runonlaulantaa harjoita, vaan riimittelee inhorealisminsa niin selkeästi, että sen ymmärtää jokainen takarivin taavo (viimeinen säkeistö):
”Valkoisen miehen taakka” -omakustanteelta tuttu Irma on äänitetty kokonaan uudelleen ja täytyy sanoa, ettei tämä versio ainakaan huonompi ole, vaikka siitä on suodatettu pois alkuperäisen version karhean välitön tunnelma. Kappale kertoo kaikille tutusta ylimielisestä tiedostavasta kaupunkilaisnaisesta, joka saa maistaa monikulttuuriunelmaa omakohtaisesti joutuessaan joukkoraiskauksen uhriksi. Melodisesti tarttuva esitys on edelleen yksi koskettavimmista tämän vuosikymmenen kotimaisista RAC-biiseistä.
Pylviksen kaksi muuta laulua ovat käännösversioita, joissa on onnistuttu sekä sovituksellisesti että sanoituksellisesti. Landser-coveri Keskellä Eurooppaa pureutuu kansallisen identiteetin puolustamisen oikeutukseen ja siihen, kuinka miehityshallinto haluaa kriminalisoida eliittiä uhkaavan nationalismin. Akustisella kitaralla vedetty Country-laulelma Vain N… tunnetaan alunperin Racist Redneck Rebels -nimisen amerikkalaisryhmän kappaleena Niggers, Niggers, Niggers. Simppeli mutta äärimmäisen tarttuva vuodatus kertoo kuinka mustien neekeröintiä katsellaan valkoisissa yhteiskunnissa läpi sormien, koska he ovat neekereitä so. erityisryhmä kuten alaikäiset lapset. Laulussa tuskaillaan myös Hollywoodin propagandaa, jossa neekerit esitetään tv-sarjoissa lähes aina lainkuuliaisina huippuosaajina, vaikka kylmät tilastotiedot puhuvat aivan muuta. Pylvanaisen riisuttu versio on uskollinen ennen kaikkea amerikkalaisen epäkorrektin countryn veteraaneille Johnny Rebelille (R.I.P.) ja David Allan Coelle.
Viimeisistä vedoista leyvllä vastaa Diamond Axe, joka veivaa ”löysää äärioikeistolaisrokkia” 1980-luvun alun punkahtavilla brittihevisoundeilla. Oman erikoisen makunsa kappaleisiin tuo siellä täällä käytetyt urut, jotka on sovitettu herkullisesti erityisesti viimeiseen rullaukseen The Force. Englanniksi laulava Diamond Axe on ohjelmallisesti nationalistinen bändi, tosin se pitää sisällään myös pohjoismaalaisen identiteetin, joka kaikuu vahvana biiseissä Identity (Northern) Rock ’n’ Roll ja Nordic Metal. DaXe:n melodista riffittelyä voisi luennehtia miellyttävän kuuloiseksi (mutta ei radioystävälliseksi) kevytmetalliksi, jota vielä korostaa puhtaasti laulettu pehmeähkö ääni. Karumman RAC:n ystäville DaXe:n kepeä yleisilme varmasti tökkii, mutta tällaisellekin nationalistirockille löytyy aina omat ystävänsä.
Europa Erwache Productions on tehtyt jälleen ansiokasta kulttuurityötä esittelemällä kansalaisille aitoa vastarintamusiikkia, joka olisi näiden äänitysten kohdalla saattanut jäädä vain satunnaisiksi YouTube näytteiksi. Kansallismielisen musiikkiliikkeen jatkuvuutta voi tukea parhaiten ostamalla alan liikkeistä tai bändeiltä suoraan tämän virallisesti julkaistun äänitteen.
Arvio: RL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti